Kaksplus.fi

tiistai 31. joulukuuta 2013

Uusivuosi ja uudet kujeet

Vuoden viimeinen päivä on tosiaan nyt käynnissä.

Eilen lupasin kertoa jos ostelin tänään jotain. Ja mun uusista hiuksista. Ja sitten ajattelin tähän samaan syssyyn kertoa mun menneestä vuodesta joka on ollut aika menevä, tapahtumarikas ja sen sellaista.

Toivottavasti pysytte mukana nyt tulee pitkä postaus joka jää samalla vuoden viimeiseksi! :)

Ensin mitä kaupungilta tänään löytyi. Kaksi ihanaa hajuvettä.


Versace on ollut jo toivelistalla pitkään. 
Tämä toinen tuoksui vaan niin hyvältä, kun kerran kiertelin kauppoja niin tämä pisti silmään. 



Kaupan päälle vielä kaksi hajuvesi testeriä. Kun tuoksuttelin noita. Ei ehkä ollut ihan mun makuun. Mutta ihan kivat. 


Milalle häkki. Vihdoin!! Pitkään on häkkikin pitänyt ostaa. Ja mnyt vihdoin löytyi alennuksesta ja oikean kokoinenkin. Jee. Mila siis häkkiin syömään luita, ettei riitaa synny Kitin kanssa. 

2013 VUOSI 

Kun eilen puhuin hiusten värjäyksestä. No ajattelin siis samalla tehdä koko vuoden hiuksista samalla postauksen koska värejä löytyy monia. En vain koskaan osaa päättää. heh. 


Blondit mulla oli jo viime uutenavuotena. Tykkäsin kovasti mut kauhea hoitaminen, että pysyy vaaleana.


Punaiisiin päädyttiin, blondien jälkeen. Kun blondeista sai todella hyvän punaisen sävyn. Näissäkin oli todella kova hoitaminen, että pysyi punasena, eikä haalistuis. 


Sitten Punasen jälkeen joku tämmöinen väri. En tiedä. 


Sitten kesällä oli vähä tummempaa. 


Ja nyt syksy/talvi taas vaalempaa. 



Ja nyt ollaan tässä värissä. Hain todella tummaa sävyä hiuksiini. Suorastaan mustaa melkeimpä. Koska väri haalenee todella nopeasti. Ei tarvitse siis olla värjäämässä koko aikaa hiuksia. Tämä siis vaalenee vielä pari sävyä, kun hiuksia pesee. Ja sitten taidetaan olla lopputuloksessa. Eilen värjäsin ja intoilin todella, kuinka rakastan tummia hiuksia. Miksi ihmeessä kaikkea on ollut tässä välissä. Jokaisesta väristä siis olen todella pitänyt. Mutta ehkä se on tämä tumma mun juttu. 

Muuten ei hiuksissa ole mallin muutoksia tapahtunut paitsi nyt syksyllä, hiukseni lyhenivät aika rutkalla tavalla. Mutta pidän. Vaihtelu virkistää. Ehkä sen takia myös monia värejä ollut koska kyllästyn todella nopeasti. 

Tumma tuntuu taas niin luonnolliselta. 

----------------------------

2013 vuosi lähti käyntiin rukan lumisista tunnelmista. Oli mahtava reissu lämmöllä muistelen viime uudenvuoden meininkejä. Ihan huippua! 

Rukalta kun kotiuduttiin oli jo melkeimpä aika muuttaa lahteen. Takaisin koti kulmille, Espoosta. Tammikuun lopussa siis muutin lahteen. 

Täällä hain töitä ja koulua. Hese oli väliaikainen työpaikka, suunnitelmissa oli aloittaa koulu, jos vain pääsee. Olen saanut ihania uusia kavereita töistä sekä koulusta. Ilman niitä vuosi olisi ollut todella ankea. 

Kesällä sain tietää, että minut oli hyväksytty kouluun. Kosmetologi opinnot alkoivat syksyllä. 
Samana päivänä taisin tehdä raskaustesin. Näytti plussaa. Kaksin kertainen häkellys samana päivänä. 

Sitten alku syksystä tuli uusi perheen jäsen Mila. 

Ja nyt tässä ollaan, vuoden lopussa. Tuossa taisi olla vuoden kohokohdat! Kaikkea muutakin on tapahtunut todella paljon. Nyt haluan vain keskittyä uuteen vuoteen, jolloin uusi perheen jäsenemme syntyy. Ensi vuodesta tulee todella erilainen kuin aikaisemmista. Innolla ja kauhulla odotan. 


Uuden vuoden vietän kotona, koirien kanssa. Milan ensimmäinen uusivuosi. Saa nähdä miten menee. Peukut pystyyn! 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE! 

-Tanja




maanantai 30. joulukuuta 2013

Ripsiä ja aleja

Unirytmi ihan sekasin. Eilen pääsin neljän pintaan yöllä nukkumaan.. Aamulla oli aikainen lähtö Saralle. Siellä saatiin sitten molemmat ripsenpidennykset. Sara huollon ja mä ihan ihka uudet! Oli kiva kun Saran kaveri jaksoi mulle siinä samalla väsätä.


Wilhelmiina vauveli oli niin söpö pieni pullaposki. Vähän isompi kuin Annan ja Kuun vauvat. 

Ripsien jälkeen suunnattiin kapungille. En ollut itse vielä kerennyt/jaksanut mennä pyörimään aleihin. Ajattelin nytkin, että ei siellä enää ketään ole. No olihan siellä ruuhkaa silti. Mietin et on tosi vaikee vaunujenkaa siellä pyöriä kaupoissa kun on niin mahdottoman pienet käytävät. Ei oo kyllä yhtään mietitty tollasta.. 

Itse kummiskin sain ostettua villapaidan sekä mammahousut. Oon noita mammahousuja miettinyt ja nyt päätin ostaa kerran oli alessa. 




Oli ihana tää harmaa villis. Annoin itselleni luvan nämä ostaa. Tänä vuotena olen tainnut yhet farkut itselleni ostaa. En muita vaatteita ollenkaan. Olen tosi huono shoppailemaan ja turhaudun tosi helposti ja en jaksa pyöriä kaupoissa kovinkaan kauvaa. 

Ja mammahousut siksi, koska olen niin lopen kyllästynyt käyttämään pelkkiä legginssejä. Mutta ihanat vaaleet housut löyty. 



   

         

Ja tänään tuli rv 33. Ihanaa kohta se tulee. 

Tänään pitäs vielä värjätä hiukset. Nyt ois ensin brojektina tummentaa koko pää. Ja kun väri on tasoittunut niin laittaa vaaleita raitoja. 


Otin tälläiset kylmän ruskean sävyiset kaverini neuvosta. Koska on niin paljon tuota punertavaa vielä hiuksissa. Jota jäi kun olin punapää. 

Tsemppia mulle lopputulokseen. 

Huomenna taas kaupunkiin pyörimään ja kattelemaan jos vielä jotain löytyisi. Ja samoin koirille pakkanen täyteen ruokaa. Kun nyt vihdoin olen saanut uuden pakkasen! Jee! En ole koskaan tajunnu mikä järki on siinä, että jääkaapin ala kaappi on jääviileäkaappi eikä pakastin. Meillä on siis jääkaapin sisällä litran jäätelöpaketin kokonen pakastin.. Joten oli aika ostaa erillinen pakastin. 

Onko muille löytynyt alesta mitään kivaa? :) 

Jospa vaikka huomenna palaillaan miten hiustenvärjäys meni ja löytykö mulle alesta jotain muuta kivaa. 

-Tanja

perjantai 27. joulukuuta 2013

pieniä sekavia vastauksia.

Minulta kysyttiin miten olen muuttunut raskauteni myötä, ja itse en ollut ennen tätä ajatellut. Nyt olen miettinyt ja pohtinut tätä aihetta.

Muuttua voi monella tapaa. Itse koen muuttuneeni rauhallisempaan suuntaan, kun ei ole enää sitä virtaa juosta ees sun taas joka paikkaan pää kolmantena jalkana. Olen enemmän kotona ja teen enemmän koti juttuja, tykkään että koti on siisti. Ennen asuin sellaisessa läävässä ettei mitään rajaa. Asunnossa meni polkuja huoneesta toiseen. Nykyään tahdon, että kotini on siisti. Ja olen välillä nykyään ehkä liiankin siisti.

Ennen juhlin ja olin paljon ulkona ystävieni kanssa. Nykyään en juhli. Ja näen paljon harvemmin kavereitakaan. Tykkään viettää ystävieni kanssa aikaa, mutta sekin on niin jäänyt kun oli tuo koulu ja kaikilla omat menonsa nykyään kun on vanhemmaksi tullut. Ja ystävä piirikin jakautunut aika lailla.

Ehkä myös olen vastuullisemmaksi tullut kaikkien asioitten suhteen. Asenne ei ole enää se " hällä väliä " vaan haluaa pitää elämänsä ja asiansa kunnossa. Ja välittää omasta hyvin voinnista ja muiden.

Tällä tavalla koen muuttuneeni. 

Tulevaisuuden suunnitelmat todella haparalla pohjalla. Unelmoin paljon ja haaveita olisi, mutta miten niitä toteuttamaan? Siinpä vasta kysymys. Ei ole toistaiseksi koulutusta, mutta hyvää vauhtia tulossa sekin. Kosmetologiksi olen pitkään halunnut ja unelman toteuttaminen alkoi tänä syksynä. Toivon, että saan pidettyä asiani kasassa. Ja hoidettua lapsen sekä koirat kunnialla. On omia pieniä tavoitteita lasta kohtaan sekä koiria kohtaan.

Toivon tietenkin, että saan valmistua koulusta ja saan hyvän työpaikan kun asia on ajankohtainen. Toivon myös, että lapseni saa elää terveenä ja hyvässä kodissa. Sekä että jaksamme Kallen kanssa toisiamme. :D

Milan kanssa suunnitelmissa olisi ehkäpä agilitya alkaa harrastaa, kuhan itse vain kykenen siihen hommaan.

Tälläisiä pienä toiveita tulevaisuudelle. Ei viitsi liian suuria vielä unelmoida, kun on pienissäkin asioissa vielä hommaa. 

Ihmiset kysyvät paljon, että jännittäkö minua esim synnytys.
Ei, ei minua vielä jännitä, turha sitä viel tressailla. Kyllä se jännitys ja tressi vielä tulee. 


-------------------



Ja olen todella iloinen, että olen saanut uusia ystäviä muutaman kappaleen. Heilläkin lapset, ja on varmaan paljon yhteistä heidän kanssaan.




Vähän sekava postaus mutta toivottavasti saatte selkoa! 

-Tanja




torstai 26. joulukuuta 2013

Kotona

Vihdoin kotona! 

Kahden maissa juna lähti lahtea kohti. 



Koirat olivat ihan innoissaan ku pääsin kotiin. Sitä vilskeen määrää ollut jo melkeempä ikävä. 


<3 



Milalta lähti juuri viimeinen kulmahammas irti. Mietin jo että tarviiko se hammas käydä poistattamassa. Mutta onneks ei tarvinnut. 

Koirathan syövät omat hampaansa, kiti oli vikkelä. Kerkesi syödä melkeen kaikki, sain vain muutaman hampun talteen. Mila taas ollut niin huono ja jää oikeen mällystämään hampaitaan. 

Tässä milan hampaitten kokoelma. 


Hauskaa kun on koirien hampaita tallessa. Seuraavaksi sitten oman lapsen hampaita kerätessä. 

Nyt on blogilla uusi nimikin. Tanja's blog oli aina väliaikainen nimi. Nyt on sitten uusi. Kiitos ystäväni avustksesta siinä. Mitäs mieltä te olette? 
Ja väliaikainen bannerikin löytyy. Ystäväni lupasi väsätä uuden kunhan kerkiää. Itse kun olen niin tampio näitten tällästen kanssa. Ehkä mä itsekkin joskus opin näitä tälläsiä tekemään. 

Sekä nyt facebookista löytyy blogin nimellä olevat sivut blogille. Kannattaa niitäkin seurailla. 

Nyt jos sitä kömpisi sänkyyn! 
Palaillaan taas! 

-Tanja

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Ohi. Nyt toiveita kehiin.

Nyt joulu taitaa olla suurinpiirtein pulkassa. Ja mulla on kotiin jo kova ikävä. Huomenna pääsenkin jo kotiin. 

Kova ikävä karvapalloja ja myös Kallea! 

Ihanaa taas palata kotiin, omaan kotiin. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa. 

Saa nähdä minkälainen jouluihminen musta ensi vuonna tulee!!! Heh.


Olisi kiva jos kommenntoisitte mistä haluatte minun kirjoittavan, niin ei tuntuisi niin yksilöpuheelta tämä. Joten nyt kaikkia toive postaus ideoita kehiin! <3 

-Tanja 

maanantai 23. joulukuuta 2013

Huomenna joulu

Huomenna joulu! 

Itse en ole kovin jouluihminen. Kyllä se menee, mutta muistan että lapsena olen siitä enemmän tykännyt ja odottanut. 

Ensi jouluna pitäisi olla omanlapsen ensimmäinen joulu! Sitä minä odotan innolla nyt jo! 


Rv 31+5 
Kyllä se masuasukki vaan kasvaa kovaa vauhtia. 

HYVÄÄ JOULUA IHANAT LUKIJAT! 

-Tanja

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Matkalla

Matkalla kuopioon viettelemään joulua! 



Koirat jäivät Kallen kanssa kotia. En heitä nyt pystynyt ottamaan mukaa, yleensä mulla on koirat aina joka paikassa mukana joten tulee olemaan outoa, kun ne eivät oo sähläämässä koko aikaa vieressä. 

Junassa on erittäin tylsää. Nyt vasta mikkelissä mennään. 


Pieksämäellä siis vaihto. Onneksi pieksämäeltä ei ole enää pitkä matka, pääse sitten vihdoin syömään. 

Kun nyt ei ole matka eväänä muuta, kuin mandariinia ja ihania tryffeleitä. Tosin tyrffelit jo melkeempä syöty. Heh. 



Masuasukkikin heräsi ja taitaa vähän venytellä. 


Ja takaisin kotiin mahdollisimman pian ihanien koirien luo ja tietenkin Kallen! 

Meillä vähän outo joulu tosiaan mä ku olen kuopiossa ja Kalle kotona. Yleensä ollaan joulut vietelty vuoron perään vanhemmillamme. No ehkä tästä selvitään! :D 

Tuntuu et tuli tosi sekava postaus. Junassa hälinät ja sun muut sekoittaa mun ajatusta. 

Joulukuvia ehkäpä sitten myöhemmin! 

Että hyvää illan jatkoa teille kaikille! 

-Tanja

lauantai 21. joulukuuta 2013

sitäsuntätä

Pienet karvaiset ystäväni. 

Milan kummitus hetket eiliseltä yöltä. 

Olin käymässä illalla nukkumaan, ja ihmettelin miksi Mila ei tuu jo peiton alle. Se vaan kökötti tietyssä samassa kohtaa varmaan yli puolisen tuntia, ja katteli ulko-ovelle. Välillä pienet haukut tuli. Mä ihmettelin kovasta että mikä on hätäny kun ei hievahtanutkaan mihinkään suuntaan vaan kökki yhessä samassa asennossa jonkun tovin. No joo neitokainen näki mörköjä eteisessä. Nappasin Milan kainaloon ja mentiin yhessä sitten eteiseen kattomaan, että mitään siellä ei ole. Kitikin tuli siihen palloilemaan ja haistelemaan, sitten Milakin uskals olla rentona ja päästin sen alas. Mä menin sit sänkyyn peiton alla ja hetken päästä Milakin tipsutti peiton alle nukkumaan. Mila pelkää mörköjä. heh. 


Mila on siis tämä mustavalkoinen. 



Tänään aamulla lähdin ajoissa jo liikkeelle, että saan haettuu koirille ruokaa. Joulun aikaan kun mikään ei ole auki. Koirani syövät siis barffia.
Oli taas hyvä valinta laittaa kumpparit jalkaan, näytti niin märältä niin aattelin taas fiksuna laittaa kumpparit jalkaa, ettei varpaat kastu. No joo oli märkääkin ja vielä enemmän oli liukasta. Hyvä minä taas jälleen kerran. Kotiin kun olin tulossa, mäki oli niin jäässä että meni hetki päästä se ylös. Yks askelel eteen kolme taakse.

Kiirehdin kotiin tekemään kynsiä. Olin luvannut kaverilleni tehdä kynnet.




Sitten vielä sain tänään tälläiset ihanuudet. 



Pinkkiä pinkkiä! 
Alkaa olla kaikki vauvaa varten kasassa, todella paljon olen saanut, ei ole itse tarvinnut ostaa. Iso kiitos heille jolta olen kaikkea ihanaa vauva tavaraa saanut! <3 



-Tanja

torstai 19. joulukuuta 2013

Pieni tarina elämästäni

Elämääni ja raskauden kertomista muille.

Olen asunut koko ikäni sijaisperheessä. Asuin äidin ja isän kanssa, sekä ihanien sisarusteni kanssa joita on monta. Olen niin sanotusti keskimmäinen jos niin voi sanoa. Kun olin kymmenvuotias, vaihdoin perhettä toiseen sijaiskotiin espooseen. Ja siellä asuin siihen asti kun muutin omilleni noin viikkoa aikasemmin, kuin täytin 18 vuotta.

Olin jo pitkään haaveillut omasta kodista ja omista säännöistä. Olin silloin todella iloinen muutostani uuteen omaan kotiin, poikaystäväni kanssa. Ja meille tuli mailman ihanin koirakin. Oma elämä ei ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta kenellä se olisi? Tuskin kellään. Olen ollut todella tempperamenttinen ja taidan olla edelleen. En todellakaan teinivuosina ole ollut mikään ihanne lapsi kenellekkään.

Omaan kotiin muutettua, aloin arvostaa sitä mitä eteeni oli tehty. Olen saanut elää hyvässä ja rakastavassa kodissa, vaikka en sitä silloin osannut arvostaa nyt onnekseni osaan. Nyt kun minusta on tulossa äiti, niin jopa voisin jo tässä vaiheessa sanoa, että ymmärrän miksi säännöt olivat. Vaikka ahkerasti niistä yritin luistaa. Mutta sijaisvanhempani aina vaan jaksoivat.

Tuki on minulle todella tärkeää ja sitä saan edelleen molemmista sijaisperheistä paljon. Koskaan ei ole haukuttu, että olisin koulussa huono ja jos kokeet eivät menneet läpi niin koskaan en ole arestia siitä saanut tai moitteita. Aina on tsempattu lisää. Vaikka sain 4 kokeista niin aina sanottiin " ensi kerralla menee paremmin. " Ja sitten kun tuli vaikkapa 5 kokeesta, sitten sitä juhlittiin. Ja kehuttiin todella paljon, aina tietenkin sanottiin, että pystyy parempaan jos vain haluaa. Koulun käynti oli todella haastavaa, keskittymihäiriön, sekä lukivaikeuden takia. Kaikki aineet jotka eivät liittynyt lukemiseen ja pänttäämiseen suoriuduin erittäin hyvin. Mutta lukuaineet voi hyvänen aika, kun muistelee niitä kun kokeisiin piti lukea, välillä pyörittiin lattialla opettelessa jotain ja välillä itkua väännettiin, ja sitten saattoi tulla nauruakin, kun totesin hei mä osaan tän.

Aijon siis olla omallekkin lapselleni todella kannustava asioitten suhteen, ei aina tarvitse olla paras, mutta kunhan edes yrittää parhaansa niin se riittää mielestäni.

Raskauden suhteen olin tosi epäileväinen, että uskaltaako siitä kertoa kenellekkään ja kenelle kerron missäkin vaiheessa ja miten. Olin juuri saanut opiskelu paikan toivomalta alaltani. Toinen sijaisperheeni totesivat monesti " onse hyvä juttu Tanja, että olet saanut hyvän koulupaikan ja sulla on hyvä mies ja oma-asunto ja koira. Käyt koulun kunnialla loppuun ja sitten perustatte perheen Kallen kanssa. " 

Siinä vaiheessä mulla meinas silmät tippuu päästä " kerronko nyt vai en koskaan. " No siinä sitten vähän hymyilytti ja sitten tuli kysymys " ai joko on lapsi tulossa? " vaitonaisesti " nojoo " ajattelin, että sieltä tulee nootit eikä olla onnellisia puolestani. Mutta toisin kävi. Sieltä tuli onnittelut ja halaukset, ja että missä vaiheessa nyt mennään.

Veljeni oli siis jo arvannut, koska olin ollut juhannukset ja sun muut ollut selvinpäin kotosalla. Lupasi olla kertomotta kenellekkään. Koska en itse siihen ollut vielä valmis.

Ensimmäiselle sijaisperheelle kertominen jännitti kovasti. Eli kutsumanimillä äiti ja isä. Kun soitin äidille taisin sanoa " istu alas, että ois vähän kerrottavaa. " Ja sitten sain sen kerrottua, en juuri muista mitä äiti sanoi. Jännitti niin paljon. Mutta ilmeisesti oli iloinen, kun on tuonut jo mun vanhoja vauvan vaatteita. Ja auttanut muutenkin. Oli paljon sellaista mitä en ollut äidin kuvitellut säästävän. Kun he tulivat ensimmäista kertaa minua katsomaan lastenkotiin, he olivat tuoneet minulle pehmolelun, kuvista sen näin jälkeen päin muistan. Ja äiti oli sen säästänyt ja toi mulle tänne tulevalle vauvalle. Melkein itku meinas tulla, olin niin äimänä, että onko äiti kaiken tän säästänyt ja nyt mä saan antaa sen mun omalle lapselle.

Muut perheen jäsenet kai hyvillä mielin odottaa tulevaa vauvaa. Siskoni on paljon ollut apuna, kierrellyt kirppiksiä ja soittanu " tarviitsä tällästä? "

Monet ystävänikin olivat, " että vau nyt jo. " 

Lapsen tuleva sylikummi on ollut tukenani hyvin. Ja oli heti innoissaan kuullessaan, monesti kyllä kysyi " ootko varma, pärjäätsä vauvan kanssa? " Minä vaan " joojoo. Ei auta kun pärjätä "

Lapsen toinen kummi, oli sitten, ei nyt erimieltä, mutta hämillään, ja että apua. Monesti sanoi " nyt me ei voida enää nähä, ku vasta vauvan synnyttä, mä nimittäin pelkään raskaana olevia naisia! " Huutonauruhan mulla siinä vaiheessa tuli ja mietin että onko toi tosissaan. Mutta hyvä tukikin sieltä päin tullut, kun on saanut rauhassa sulatella asiaa, ja kyllä olemme silti nähneet, vaikka olen raskaana ja hormoonihirviö.

Hyvillä mielillä nyt siis ootellaan viimenen parisen kuukautta. <3 Paljon tukevia ihmisiä ympärillä. 

Toivottavasti sai jotain selkoa selostuksistani. :)

-Tanja 

















keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Uudet kynnet

Päätin tänään väsäillä uudet kynnet itselleni. Itselle on ihan tajuttoman työlästä tehdä. Mutta onneksi näistä tuli ihan suht koht kivan näköiset ja simplet. 





Itse ainakin pidän. Edelliset kynnet oli vähän niin ja näin. 

Vanhat olivat siis tämän näköiset. 


Ja yksi irtosi uusia tehdessä. 

Mitäs te pidätte näistä uusista kynsistä? :) 

-Tanja 

tiistai 17. joulukuuta 2013

Meikkausta

Aamulla manisin et ei oo todellista, miksi en ollu meikkausnäytössä silloin kun se oikeasti oli. Hmm koska en jaksanut nousta sängystä ylös.. No tänäänkin meinas käydä sama. Kello on puoli kaksi jo ja 20 min aikaa lähtöön ja olen edelleen sängyn pohjalla. No onneksi sain tempaistua itseni ylös ja pääsin lähtemään koululle tekemään mekkkausnäyttöä. Viimeinen tilaisuus oli se tehdä. 

Jännitin kovasta, koska meikkaus tunteja on ollut todella vähän ja kaikki tunnit aina mennyt sähläykseksi. 

Mukana piti olla oma asiakas. Onneksi Katrin pääsi tulemaan. 

Aluksi tein meikkaus suunnitelman. Arkimekki ja ruskea luomiväri ja tummempi ruskea rajaus. Koska ruskea korostaa sinisiä silmiä. Neutraalit huulet.


Tästä sitten lähdettiin hommiin. 

Ja loppu tulos oli tämä. 


Olin onnistunut mielestäni hyvin. Onneksi päädyin tekemään ensin silmämeikin ja sitten vasta pohjustuksen ja sun muut. Jossain vaiheessa vaivuin melkeen epätoivoon, kun ruskeaa luomiväriä oli silmien alapuolella todella paljon, ja näytti siltä että turpaan olisi tullut. No minähän hoidin homman kotiin! 

Meikkitunneilla olen ehkäpä kaksi kolme kertaa meikannut vasta. Ja silti sain näinkin hyvän lopputuloksen aikaan. 

Itse kun en koskaan ikinä milloinkaan käytä luomiväriä siksi se on ollut minulle todella hankala asia opetella. 

Nyt jäi hyvät fiilikset meikkauksesta. Nyt enää muutama päivä koulua ja parisen koetta ja alkaa loma. Täytyy jaksaa tssmpata itsensä sängyn pohjalta ylös. 

-Tanja



maanantai 16. joulukuuta 2013

Monenlaista

Päksin käynti oli tänä aamuna, oli tosi vaikea herätä aamulla. Fiilikset oli tosi sekavat, ei oikein tienny mitä odottaa käynniltä. 

Ensin pissitesti sitten sykekäyrää ja vielä lääkärin tutkimuksiin. 



Ala vatsaa taas paineltiin, ja kyseli ala vatsan kivusta. Istukan virtaukset olivat normaalit, eli epäily oli siis ihan turha. Hyvä niin. Pissatulehdusta ei sitten ollukkaan. Onneksi en vielä ostanu antibiottia. Outoa, ensin sanotaan että sellainen on ja sitten ei olekkaan. No parempi näin. 

Umpisuolen tulehdusta vielä arvotaan ja kävin tänään verikokeessa. Tuloksia odotellessa. 

Oli ehkä mailman huonoin päätös oli tänään laittaa kumpparit jalkaa. Katsoin vaan aamulla ulos ja totesin, että on tosi märkää. Kumpparit siis jalkaan ja menoksi. Joo meinasin kaatua monesti.. Piti tipsuttaa bussipysäkille. Onneksi lähen aina ajoissa. 


Ensikerralla vähän parempaa säätutkaa toivoisin iteltäni. 

Pääsin lääkäristä kotia, ja menin hetkeksi nukkumaan, sitten Anna ja ihana rinsessa vauva tulivat käymään ennen heidän ensimmäistä neuvolaansa synnytyksen jälkeen. 

Jännitti vähän, että miten koirat suhtautuvat vauvaan. No Mila oli ihan innoissaan, että kuka se sieltä on tullut. Tosin ei juossut suunapäänä niinkuin yleensä. Haisteli varovaisesti ja oli todella nätisti, mitä tosiaan jännitin kovasta, koska Mila on todella sählä. Kiti oli taas vähän arempaa sorttia, häntä heilui kovasti ja oli todella kiinnostunut vauvaata , mutta ei vaan usklatanut tulla läheltä haistelemaan. Hetken päästä kyllä jo uskalsi jalkoja haistella. Olin todella ylpeä Kitistä ja Milasta. Ehkä nyt ei mua enää niiin paljon jännitä, kun oma vauva tulee niin luulen, että koirat suhtautuvat hyvin. 

Kitihän on pelännyt pinnasänkyä todella paljon. Nyt jo aletaan olemaan voiton puolella siinäkin. Mila taas ihan innoissaan meni vauvan vaunujen koppaan nukkumaan, kun se oli lattialla. Uskon että Mila auttaa todella paljon Kitiä tässä suhteessa. Kun toinen uskaltaa niin toinenkin sitten. 




Mila halusi käydä rinsessän viereen nukkumaan. <3 


Vähän tärähtänyt kuva, mutta musta aivan ihana kun se siinä hymyä väänsi! <3 


Uskalsin ottaa taas vauvan syliin, tosin vähän jännittyneenä. 

Kallekin sai pitää sylissään. 


Pikkuinen tyytyväisenä. 

Omaa pikkuista innolla odottaen. Tänään rv 30+5. 


Nyt koulutehtävien kimppuun! 

-Tanja