Kaksplus.fi

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Mahtava päivä

Aivan mahtava päivä takana taas! 

Aamulla kiirehdin koululle kasvohoitoon, Sara tuli mukaan! Siellä pientä hemmottelua. Päivä lähti siis loistavasti käyntiin. 



Kasvohoidon jälkeen suunnattiin Trioon näkemään muita mammoja. 


Ja siitä sitten lähdettiin mammakerhoon, johon Sara oli meidät pyytänyt! 



Päivän suunnitelmana oli lähteä hoploppiin. Olin vähällä jättää sen välistä, kun väsytti niin paljon. Onneksi menin. Kaikki äidit taisivat olla melkeempä enemmän innoissaan kun meidän pienokaiset. Oliviahan ei vielä tajunnut mitään tästä, mutta odottelen jo innolla että ymmärtää! 


En tiennyt että tämä on ilmainen alla 1 vuotiaille lapsille, oon aina luullu että maksaa ihan sikana. Mutta oli kiva ylläri, että se oli ilmanen ja myös vanhemmille oli ilmanen sisäänpääsy. No kyllähän me aikuiset käytimme sen hyväksi. 





Oli niin hauska pallomeri että Olivia vaan nukku! 






Haluun vielä myöhemmin tehä tästä uuden postauksen pelkillä kuvilla kun Kuun ottamat kuvat vielä saamatta, on nimittäin niin paljon ihania kuvia vielä! 

Nyt tämä mamma alkaa lepäilemään. 

-Tanja 

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Hbd Hemppa

Rankka viikonloppu takana. Huhhujaa. Oltiin espoossa juhlimassa Olivian kummin kakskymppisiä. Isot onnittelut vielä Hemppa!! 

Tää ulkona käyminen ei oo enää mun juttu, ei ollenkaan. En viihdy. Lauantaina oli ihan sellanen oli ettei huvita ei jaksa ei kiinnosta. No pakkohan se oli juhlia kun espooseen asti menin tätä varten, ja tietenkin olin luvannut. Oli kiva nähdä vanhoja naamoja sekä uusia. Illan plääni oli alotella hempalla ja siirtyä baariin DTM. Olin ensimmäistä kertaa kyseisessä baarissa. Baari on siis niinsanottu " homobaari. " 
Baari oli ihan mukava ja kivan oloinen. Mutta nyt siellä on käyty ja niinpoispäin. :) 
Myös Olivian toinen kummipäätti tulla, lahdesta saakka juhlimaan Hemppaa. Oli mahtavaa. 



Nyt ollaan Olivian kanssa kotiin menossa. Kalle jäi vielä espooseen. :) 

-Tanja

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Miltä äidin kuuluu näyttää?

Miltä äidin kuuluu näyttää? 

Voiko olla tiettyä tyyliä, miltä äidin pitää näyttää? Mielestäni ei voi olla. Jokainen äiti on sen näköinen ja oloinen mikä tuntuu itsestään hyvältä. 

Raskaana ollessa mietin paljon, miltä äidin kuuluu näyttää, minä en näytä äidiltä yhtään.  En ole yhtään samanlainen kuin oma äitini, silti voin myös olla äiti. 

Oma äitini on se " pullatuoksuinen äiti " monenkaan ei ole. Enkä minäkään ole. Teen harvoin kotona ruokaa, ( kalle tekee. )  harvoin leivon. Raskaana leivoin, kun teki aina mieli herkkuja. :D Olivia tuskin saa pullan tuoksuisen äidin. En leivo viikottain, tai edes kuukausittain, jos en nyt äkisti saa jotain inspistä leipomiseen. 

Kuuluuko äidin olla meikitön? 
Mielestäni ei. Minä meikkaan ja laittaudun. Tykkään siitä. ( paitsi silloinkun on kiire.. ) Jotkut taas eivät laittaudu juuri ollenkaan. Sekin sopii minulle mainiosti. Joko laittautuu tai ei laittaudu. 
Kuulin ystäviltäni usein lausetta " susta ei sitten tule sellaista äitiä joka antaa itsensä rapistua, eikä pidä huolta itsestään. " Mietin aina että meinaako se sitä jos tulee äidiksi ei hemmottele itseään yhtään? SEKÄÄN MIELESTÄNI EI PIDÄ PAIKKAANSA. :D 

Entäs nämä ripaenpidennykset ja rakennekynnet, sopiiko ne äidille? 
MIKSI EI SOPISI? Samalla tavalla äidit ovat ihmisiä kuin muutkin joilla ei ole lapsia. Itselläni on nyt ripsenpidennykset ja rakennekynnet. Ne on pienilisä arkeen. Varsinkin ripset, kun on vauva niin ei välttämättä kerkeä laittautua niinkuin ennen vauvaa. Kun räpsyttimet on valmiiksi päässä niin eikun ulos ja menoksi, helpottaa mun ainaisia kiire lähtöjä. Kynnet ei nyt niin välttämättömät ole, ei ainakaan mulle. Mutta välillä nekin tuo kivaa piristystä. 




Hiukset? Ikuisella takkapusellä? No mulla ainakin on.. :D Luonnon kiharat eivät ole ehkä siitä helpoimmasta päästä laittaa kuntoon. 
Mutta laitan hiuksenikin. Ainakin sutturalle. Ja värjään myös hiuksiani. 

Näytänkö äidiltä? Mielestäni kyllä, jokainen äiti on omansalainen. 

Vaatetus? Iso ongelma ainakin tällä hetkellä mun elämässä. Synnytyksen jälkeen mulle on jäänyt tämä kuuluisa röllykkä tähän mahaan. Eli mikään ei istu mikään ei näytä hyvältä. Mutta haluaisin näyttää hyvältä koska 9kk kävelin pieruverkkareissa, kun mikään ei mahtunut päälle.. Noh ei mahdu nytkään. Haluan silti näyttää hyvältä!!! Turhauttavaa ostaa pienillä rahoilla uusia vaatteita, jotka toivon että kummiskin jäisivät nopeasti pieneksi. Mutta haluanko tuhlata rahaa sellaiseen? Ei en halua. Eli samoilla ryysyillä kuljetaan edelleen. Olen luvannut itselleni että saan ostaa uusia vaatteita kuhan röllykkä vähän pienenee. Jotta vaatteet istuisivat vähän pidempään. 

Viikko synnytyksen jälkeen. Löysää ja löysää vaatetta! :DD 

Eli voi siis olla äiti vaikka laittautuu enemmän.
Voi myös olla äiti jos laittaituu vähemmän. 

MINÄ NÄYTÄN TÄLTÄ SINÄ NÄYTÄT TUOLTA, OLEMME SILTI ÄITEJÄ! 

-Tanja


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Meidän tarinamme

Mietin kauvan postaus ideoita. Ja äsken sainkin muutamat kivat ehdotukset Kuulta ja Saralta. Ne on vähän enemmän ja aktiivisemmin postaillu kun minä. Joten otin neuvostavaarin ideoitten suhteen.

Mä en oikeen ole kirjotellut mun parisuhteesta täällä. Ne jotka lukee mun blogia tietää että mun poikaystävän nimi on Kalle ja se on mun mailman ihanimman lapsen isä. Joten siis kirjotan mun ja kallen suhteesta ja miten olemme joskus aikanaan tavannut. 

Meillä tulee yhdessä oloa 4 vuotta täyteen 19.4, mutta olemmehan tunteneet monta vuotta ennenkun aloimme VIHDOIN seurustelemaan. 

Olin muuttanut espooseen 2004 vuoden keväällä. Olin tutustunut koulussani mun nykyisiin hyviin ystäviin. Ja Kalle muutti vähän mun jälkeen yhden parhaimman kaverin naapuriin. Taisin olla 12 vuotias kun näin Kallen ensimmäistä kertaa. Kalle on mua kaksi vuotta vanhempi. Kalle oli helsingistä muuttanut espooseen. Joten tietenkin meillä oli eri kaveriporukat ja kun onhan se mua vanhempi niin siinä iässä ikä ero tuntui suurelta. Joten ei meillä ollut yhteisiä kavereita. No kummiskin " rakastuin " Kalleen ensi silmäyksellä. Niin rakastunut olin kun 12 vuotias voi olla rakastunut! :D 

Sain tietenkin jossain vaiheessa Kallen numeron. Ja siis me tekstailtiin aamusta iltaan monta vuotta. Ja monta vuotta tarkoittaa se, olinkohan mä 16 vai 17 vuotias kun Kalle pyysi mua ensimmäistä kertaa treffeille. Muistan tunteen edelleen jännittynyt ja innoissaan. Tietenkin olihan niitä hiljasempiakin aikoja. :D 

No menimme kauppakeskus selloon ensitreffeillemme kaakaon ääreen. Olin ihan hiljaa ja suusta ei tullut sanaakaan. Siinä meni aikaa ja treffit olit ohi. En muista sitten millään mitä puhuttiin. 

Lähdimme treffien jälkeen molemmat eri suuntiin ja viesti tulee hetken päästä " nähdäänkö uudestaan? " No tottahan toki. Nähtiin muutamia kertoja. Ja sitten Kalle kysy multa että mitäs jos kokeillaan että toimisko tää. Mä tyhmänä vastasin " ihan sama. " Kalle sano ettei ole mitään ihan sama vastausta et joko tai. No mehän sitten kokeiltiin. Tosin kahden viikon sisällä olin parhaalle ystävälleni, et ei tosiaan ei tää oo mun mies ei yhtään. Mutta kehotti mua vielä katsomaan tilannetta. Ja tässä sitä edelleen ollaan monen vuoden jälkeen. 

Meillä oli pieni ero yhessä vaiheessa kun tuntu ettei kumpikaan tiennyt mitä halusi elämältään. Kalle olisi ollut ja on varmaan edelleen valmis menemään töihin ulkomaille. Mä en taas halua lähteä, mulla ei oo siellä mitää, Kallella työ mulla ei. No sitten mä repäsin ja muutin lahteen opiskelemaan ( tai siis hain vasta silloin kouluun, ei ollut todellakaan varma että pääsenkö.) No Kalle jäi espooseen ja mä lähdin Kitin kanssa lahteen. Päätettiin Kallen kanssa vielä hetken eron jälkeen kokeilla miten elämä sujuu yhdessä. Pieni ero oli mielestäni hyvä juttu, molemmat saivat miettiä mikä on elämässä tärkeintä ja mitä haluaa. No halusimme toisemme. 

Kallessa on paljon miinuspuolia mitä en voi sietää ihmisessä. Mutta paljon myös ihania piirteitä mitä rakastan. 
Onhan mussakin kaiken näkösiä piirteitä mitä se ei todellakaan varmaan siedä mussa. :D 

Tässä sitä elellään vielä yhdessä ihanan lapsen ja kahden koiran kanssa. 

Toivottavasti joku päivä kaunis timantti sormus sormessa. <3 ( ollaan jo oltu kihloissa ennenkun pidimme pienen preikin. ) Mielestäni ei ole mikään kiire, haluan unelmähäät. 







Otin muutamat kuvat we heartista tähän lopuksi. 



-Tanja

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Kesän odotus tunnelmia











Päivä lahden satamassa. Käytiin syömässä, jäätelöllä. Aivan mahtava sää!!! Rakastan kesää, rakastan olla kesällä ulkona. Talvella en tykkää yhtää  ulkoilusta, kesällä minua ei voi pitää sisällä ihanina päivinä. 

Tuli pienet " rusketus " rajat, eli siis paloin. Minähän en rusketu. 

Lisäsin monta saman tyylistä kuvaa, kun en osannut päättää mitä lisäisin! :D heh. Kaikki ovat siis Saran ottamia kuvia paitsi mun jäätelöpallon kuva. :D

Toivottavasti nämä lämpimät ilmat pysyisivät. Pääsee tekemään kaikkea ihanaa. Kivempi käydä vaunujenkin kanssa kävelemässä kun aurinko porottaa. 

Hyvää pääsiäistä ja kesän odotusta kaikille! 

-Tanja

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Rakkaita lapsia

Sara oli meidät kutsunut heidän kotiinsa mammailemaan. Tällä kertaa oli paljon lapsia ja äitejä, joka oli mielestäni kiva juttu.

Jessican ottama kuva. " kaveri kuva " 

Wilhelmiina, Koda, Onni, Aslan ja Olivia. <3 

Mun pieni. 

Mehän pidämme miittejä aika useasti, vissiinkin noin kerran kuussa jonkun luona. Ja jokainen tuo jotain pientä syötävää. Tällä kertaa Sara oli käynyt kaupassa jo valmiiksi ja ostanut ruuat. Ja me maksoimme kuitin mukaan omat osamme. 

Kanasalaattia, patonkia, karkkia. <3

On todella ihanaa, että olen saanut tutustua näihin äiteihin. Ja minut ja Olivia otettu hyvin mukaan porukkaan. 

Olen mieittinyt et olis tosi kiva pitää myös meillä tälläinen. :) Ehkäpä ens kerralla. 

Miten teillä muilla? Oletteko tutustunut muihin äiteihin? Pidättekö te mammamiittejä? :) 

-Tanja

Miltä meillä oikeasti näyttää? HIRVEÄLTÄ

Sain Jessicalta haasteen " miltä meillä oikeasti näyttää? " 

En ole todellakaan mikään siisti ihminen. Olen todella todella huono laittamaan tavaroita paikoilleen samantien. Ja sen kyllä huomaakin. Että ehkä nua jopa vähän hävettää tänne laittaa näitä kuvia mun sotkuisesta kodista... :D Mutta laitampa nyt silti. NOLOA. Yritän koko ajan petrata asian kanssa ja siis laitan tähän alkuun kuvan MILTÄ MUN KOTI ON JOSKUS PAHIMMILLAAN NÄYTTÄNYT KUN OLEN YKSIN ASUNUT. Siis saan hävetä silmät päästä tätä kuvaa, mutta ainakin näätte kuinka olen kehittynyt tässä jo jonkin verran.. 


Hyi kamala.. En koskaan enää voisi asua tuollaisessa asunnossa. 

Vaikka kotini ei nytkään ole vimpan päälle mutta ei todellakaan ole tuon näköinen enään. 

Ja ollaan siis muutettu tähän asuntoon 1.3 ja olen todella hidas laittelemaan asioita paikoilleen ja purkamaan tavaroita ja sun muuta. Mutta tässä sitten ois meidän kodista kuvia. 

Makkari


Vauvan huone

Olohuone
 


Keittiö

Eteinen

 
Niinkuin näkyy, tavarat jäävät vaan just ja tasan siihen mihin ne lasken kädestäni. Mutta mä edistyn koko aijan. :D kai.. 

Juu ei tässä kai muuta, jään häpeissäni odottamaan kommentteja. 

Haastan 

Saran 
Annan
Anin 

:) 

-Tanja