Kaksplus.fi

tiistai 30. syyskuuta 2014

Käyttö kokemus triptrapista

Olin aivan innoissani että sain ostettu triptrap syöttötuolin, löysin käytettynä oikein hyvän! Kokemuksia ei juuri muista syöttötuoleista ollut. Ja olin vain kuullut pelkkää hyvää tästä kyseisestä syöttyötuolista.

+sopii erittäin hyvin meidän keittiökalustoon
+kivannäköinen
+pitää lapsen paikallaan 
+saa taaperotuolin 

+-suht helppo pitää puhtaana

-vauvalle vähän huono jos ei ole vaatteita lapsella päällä, syöttötuoliin laittaminen on todella hankalaa, kun iho ottaa kiinni ja ei meinaa saada poiskaan. 

Kaiken kaikkiaan ihan hyvä syöttötuoli. Mutta siihen laittaminen ja ottaminen pois meinas viedä multa välillä hermot. Nyt kun Olivia on isompi niin syöttötuoliin laittaminen ja pois ottaminen on helpompaa. Kun löytyy vielä enemmän jäykkyttää kuin noin kuukausi sitten. 

Mutta jos nyt olisi tarvetta ostaa syöttötuoli en ehkä ostaisi triptrappia. Vaikka se erittäin hieno onkin. ;) Tällä iällä se on oikein hyvä.

Tästä pääset katsomaan edellisen postauksen syöttötuolista.

Te joilla on triptrap syöttötuoli mitä mieltä olette siitä? Oletteko pitäneet? Vaiko todella huono?


Ikävä


Näin jälkeenpäin mua kaduttaa paljon, se että harvoin kuvasin masuani. En vain halunnut että masuani kuvataan. En halunnut olla kuvattavana. Harmittaa suunnattomasti ettei mulla ole kuin muutamat masukuvat. Nekin on otettu " Jos nyt yksi, mutta haluan että mulla on paita siinä, ei paljaasta vatsasta.. " 
Tunsin itseni niin isoksi, vaikka mulla oli tosi pieni masu. Kaduttaa. 


Seuraavassa raskaudessa, jos mulle joskus semmonen sallitaan, haluan paljon paljon masukuvia!

Sara sai otettu musta yhden masukuvan, babyshowereissa. Kuukaus laskettuun. 

En nauttinut raskaudesta yhtään. Pelkäsin koko aijan " Entäs jos, entäs jos.. " Halusin raskauden nopeasti ohi ja nyytin syliin. Joka kaduttaa jälkeinpäin etten nauttinut siitä, mitä kannoin sisälläni ja ollut kaunis raskaana. 
Pelkäsin kuollakseni jos raskaus menisi kesken, jos sieltä syntyy vammainenlapsi mitä mä sitten tekeisin, entäs jos se kuolee synnytyksessä, että mä en osaa synnyttää? 
Mietteitä pyöri koko 9kk aijan mun päässä enkä päässyt ajatuksia pakoon. Sekä en uskonut sitä minulle sanottiin sukupuolesta. Olin aivan hermoheikko, " entäs jos se ei olekkaan tyttö? Kaikki on ostettu/saatu tytölle.. " Tein paljon kaikkia testeijä mistä muka selviää sukupuoli.


Laskin päiviä ja olin malttamaton, Mammakavereihin johoihin olin tutustunut heillä oli jo vauvelit. Tunsin etten kuulu mihinkään. Nyt olen vain todella ärsyyntynyt että mä niin " hoppuilin " vaikka siis lapsen tulohan ei voi itse nopeuttaa mutta se että en NAUTTINUT! 
Kaikki kivut ja närästykset niitä ei ole ikävä. Vaan se että iltaisin sain hymyillä ja olla onnellinen " hennoista "  potkuista. Sekä silitellä masua. Olisin halunnut kävellä kaupungilla ylpeänä siitä, että olen raskaana. 

Muistakaa kaikki nauttia 9kk ja ottakaa masuakuvia! 

-Tanja



maanantai 29. syyskuuta 2014

Ihanuus, onnellisuus, rakkaus




Mulle tulee aina tosi onnellinen olo kun oon saanut Olivian nukkumaan. En tiedä mistä se johtuu mutta nytkin voisin vain itkeä ja kattoa kuinka täydellinen siitä on tullut.
Päivisin rakastan sitä kun Olivia on onnellinen ja kikattelee vaan. Olivia ilostuu todella pienistä asioista. Se on niin iloa silmälle ja mielelle kun katson pientä ihanuutta. <3 


Olen mäkin jotain hyvää saanut aikaseksi! 

-Tanja 


Äiti vs Äiti

Äidit ovat toisilleen pahmpia vihollisia ja kateuden aiheita. Mutta MIKSI, koska jokainen aivan varmasti haluaa olla paras äiti omalle lapselleen. Eikä olla paras äiti toisille äideille. 

Olin katelliinen muille äideille kun olin raskaana. Erittäin katellinen siitä kun heillä on jo omat rakkaat mailmassa ja he hoitavat lapsiaan rakkaudesta eikä siitä että haluavat esittää muille kuinka hyviä äitejä he ovat. Olen saanut tustua niin hienoihin äiteihin sekä niin ei niin hienoihin. Enää en ole katellinen, mutta ihailen tiettyjä kaveri äitejäni, kuinka he pärjäävät vastoin käymisistä huolimatta. Sekä tässä pisteessä en olisi ilman hyviä äitikavereitani, he tsemppasivat minusta tälläisen äidin. 

Olen saanut niin paljon paskaa niskaan siitä kuinka teen asiat toisin kun he. 
Raskaana en kuullemma ajatellut lastani, kun poltin tupakkaa. Kuinka kukaan ihminen voi sanoa, etteikö ajattelisi lastaan? Ja tästähän ei minulle koskaan sanottu, vaan juoruiltiin seläntakana ja paljon. Olen edelleen loukkaantunu lauseesta etten ajattele lastani. En ole poltosta ylpeä enkä sitä koskaan mainostanut missään, enkä keksinyt tekosyitä. Sen takia asiasta vaikenin koska hävetti, ja vaikka kuinka yritin epäonnistuin kerta toisensa jälkeen. Onnistumista on helppo hehkuttaa, mutta ei epäonnistumista. 

Raskauden alussa kuulin että musta tulee mailman paskin äiti, sen takija että mun asunto ei ole ollut siisti. Se myös loukkasin ihan kiitettävästi. 

Kuulen paljon että olen ylimielinen äiti. Milläköhän perusteella? En luokittelisi itseäni ylimieliseksi. Mutta tämäkin nimitys tuli siitä, kun haluan Olivian vaatteiden sopivan jokapäivä yhteen. Meillä ei ole niitä " kotivaatteita " haluan että Olivialla on aina hyvät vaatteet päällä, ettei erikseen tarviste vaihtaa vaatteita jos ollaan joskus johonkin lähdössä. Meillä siis kaikki on " kotivaatteita " niitä ei ole erikseen. Mutta mikä siinä tekee minusta ylimielisen jos haluan tyttäreni vaatteiden olevan hyviä. En satsaa merkkivaatteisiin ostan ihan perus kaupoista vaatteet. 

Musta tuntuu että äidit oiken nauttii siitä kun saa paihoittaa toisenmielen pahoilla komenteilla. Muutamat kommentit jäänyt niin takaraivoon. " En ikinä ostaisi mun lapselle H&M ja Lindexin vaatteita ihan järkyttävä body, kato nyt tätäkin!" Sitten mietin vaan siinä että onneksi mun lapsella ei ole nyt toi body päällä. Mutta silti ollaan aina " ihanat vaatteet sun lapsella. " Sitten tajuaakin jälkeenpäin että " ai niin kivat vaattet oli sun mielestä.."   
Otetaan mittaa kenen lapsella on kalleimmat ja hienoimmat vaatteet ja kaikki muu roju siihen päälle.

Mua henkilökohtaisesti loukkaa se että puhutaan pahaa ja väristellään asioita ja juorutaan niitä. 

Otan mielelläni apua ja erimielipiteitä vastaan toisilta. Otan jokaisen kannan huomioon ja päätän sitten jatketaanko samalla vanhalla tavalla vaiko uudella. Kysyn paljon apua ja toivon saavani niihin vastauksen. Mutta henkilökohtasesti en siedä sellaista pätemistä, että jokin yksi tapa on oikein ja kaikki muut vääriä, ja se että ilmaistaan jäykästi ja töykeästi. Varsinkin henkilöt jotka sanovat että heitä ei saa neuvoa mutta silti he ovat aina muita neuvomassa ja kertomassa oman mielipiteensä ja vielä melkeempä ilkeään sävyyn, raivostuttaa. 

Tunnen myös että nuoria äitejä arvostellaan paljon ja pidetään silmällä kokoaijan. Pidin kerrän gallupin ja kysyin mikä on mielestänne nuoriäiti?
Vastaus oli että: alle 25 on nuori äiti. Kun pääsee 25 paremmalle puolelle niiden kommenttejen mukaan muuttuu sillä salamansekunnilla hyväksi äidiksi. Olin pöyristiynyt että milläköhän perusteella?

Mutta onneksi olen HYVÄ ÄITI lapselleni, ellen jo paras! ;) 




-Tanja






sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Koko perhe on nyt kasassa


Vihdoin Kiti pääsi kotiin! Tunne tällä hetkellä aivan loistava!! 

Olin todella epävarma Kitin paluusta kotiin, sillä pelkäsin että koirat ottaisivat yhteen niin pitkän tauvon jälkeen. Toistaiseksi kaikki on rauhallisissa merkeissä. 

Kiti meni heti omalle paikalleen makoilemaan ja seuraa Olivian touhuja. Kiti on valinnut asunnosta paikan mistä näkee mahdollisimman moneen huoneeseen. 

RAKKAUTTA, sanoin kuvaamaton onnellisuus tällä hetkellä, ja vain sen takia, että Kiti tuli kotiin! <3 

-Tanja 

Nyt on sanottu heipat

HAPPY BIRTHDAY ANNA
JA ONNEA UUTEEN KOTIIN

Nyt saatiin juhlittua annan 22 vuotis syntymäpäiviä, ja samalla läksiäisiä. Nainen lähti toteuttamaan omia tulevaisuudensa haaveita toiseen kaupunkiin. 
Toivotan Annalle paljon tsemppiä tulevaisuuteen ja isoihin opintoihin! 

Kuvia en ole itse ottanut. 










-Tanja 

perjantai 26. syyskuuta 2014

Muistoja talteen



Kuinka moni tilaa nykypäivänä enää valokuvia? 

Tuskin monikaan, mutta mun mielestä se on todella tärkeää että on kuvat konkreettisesti mun käsien ulottuvilla. Haluan että Olivialle jää muisto kun hän on ollut pieni näkee kuvista " kaiken " ja voin samalla kertoa mitä muistoja tulee mieleen kuvasta ja siitä hetkestä kun kuva on otettu. 

Mulla on koneella kuvia jotka olen siirtänyt puhelimesta, sekä puhelimessa on kuvia mutta entäs jos puhelin menee rikki? Tai kone, missä kaikki tärkeimmät kuvat on. Mitäs mä sitten tekisin kun Olivian kaikki vauva kuvat olisivat hävinneet?! Onneksi on myös facebookissa, instagramissa ja myös täällä blogini puolella paljon kuvia. MUTTA jos nekin tilttaa tai jotain muutavastaavaa? Joten on hyvä olla varmuudeksi paperilla nämä kuvat jotka liimaan Olivian vauva kirjaan muiden muistojen ja kirjoitusten sekaan. 

Itsellänikin on valokuva albumi, jonkä löydät TÄSTÄ linkistä. Siellä olinkin pohtinut, onko liian vanhanaikaista tilata kuvia. 

Kun vielä laittaa kuvia esille, siitä saa kivan sisustus elementin. :) 



-Tanja 

Täpinöissään oleva





Käytiin tänään katsomassa Kitiä ja Kitin vauvoja. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa oma koirani. Ikävä on ollut suuri, mutta onneksi sunnuntaina pallero tulee takaisin kotiin pitkältä ja osittain varmaan myös rankalta reissultaan. Ihana nähdä että Kiti muistaa kaikki perheen jäsenet todella hyvin, aivan innoissaan kun mennään kylään. Ei meinaa rauhottua millään. Odotan innolla sunnuntaita, ja samalla mietityttää miten koirien jälleen näkeminen sujuu. Molemmat ovat aika päättäväisiä asioitten suhteen. Pientä kismaa tuli jo viimeksi kun Kiti oli muutaman päivän pois kotoa. Joten nyt monen kuukauden jälleen näkeminen edessä päin.

-----------------------------------

LEIKKIPUISTO

Ensimmäistä kertaa leikkipuistossa. 
En todellakaan ole ollut varma milloin lapsi pitäisi viedä ensimmäistä kertaa leikkipuistoon?
 Mitä kivaa viedä lapsi puistoon kun ei osaa kuin istua ja syödä hiekkaa. 
Olen aina sanonut että Olivia menee heti puistoon kun osaa istua ja pitää hiekkalapiota kädessä, nyt Olivia on oppinut istumaan ja ensimmäistä kertaa siis käytiin. Tosin tällä kertaa vain keinuttiin koska, maa oli niin märkä ja kylmää, tosin eihän se maa enää tästä hirveästi lämpene. Joteen ensikerralla varmaan hiekkakakku välineet mukaan, joita meillä on jo muutamat tuolla valmiiksi ostettu. Olivia oli aivan innoissaan. ( Kuvat ovat mitä on, vaikea puhelimella saada onnistuneita kuvia, kun heiluu ku väkkärä. ) 

Miten äitikin voi olla näin innoissaan siitä että saa viedä lapsensa puistoon ja näkee kuinka lapsi nauttii?! 

Sain itselleni kauhean onnellisuus kohtauksen olisin voinut vaan itkeä. Olivia nautti, nauroi ja iloitsi " vain " keinumisesta. Meille se on vain keinu Olivialle onnellinen ja hauska hetki. 

Seuraavia kertoja odotellessa. 

Milloin te olette vieneet ensimmäistä kertaa lapsenne leikkipuistoon? 






 






 -Tanja 





torstai 25. syyskuuta 2014

Rakkautta ensi silmäyksellä

Miten, millon, koska me tavattiin Kallen kanssa?

Suoraan sanottuna rakkautta ensisilmäyksellä. 

Olin asunut jo espoossa hetken ja kerennyt tutustumaan uusiin ihmisiin. Eräänä kauniina ( kai se oli kaunis päivä ) Kalle perheineen muutti hyvän ystäväni naapuriin ihan lähelle mua. Olin tällöin siis 12 vuotias pieni naisen alku. 

Sain udeltua Kallen numeron ja Kalle mun numeron. Alettiin tekstailemaan ja paljon. Mutta ikinä me ei nähty silleen et oltas sovittu että nähtäisiin sillon tällön sattumalta. Hyvä että uskalsin moi sanoa, oon tosi ujo aina aluks. 

Molemmilla oli omat elämät sekä seurustelu suhteet. Kallehan on mua muutaman vuoden vanhempi. Ja ikäero tuntui sillon tosi suurelta. 

Vuosia vierähti eteenpäin.. 

Tekstailtiin edelleen ja Kalle soitteli mulle aina kun oli baarisssa. Sitten kerran nähtiin ja niinpois päin. Myöhemmin Kalle laitto viestin haluisinko lähteä kahville, vastasin vain " en mä juo kahvia.. " Kallelta tulee vastaukseksi sitten " no kaakaolle sitten.." Mä päätin lähteä. Olin ihan satavarma ettei Kalle ees saavu paikalle kun oli niin myöhässä. Mutta kyllä se sitten ilmestykin paikalle, vähän myöhässä mutta tuli silti. Taisin olla tässä vaiheessa just täyttänyt vuosiakin, 17 oli vihdoin mittarissa. Siinä mä sitten istuin hiljaa kaakaomuki kädessä ja tujottaen sitä mukia, Kalle yritti vääntämällä vääntää puheen aihetta jostain, mitä nyt en kyllä muista. 

Kun treffit oli ohi, illalla tulee viesti " nähtäisiinkö huomenna? " mehän tottakai nähtiin ja alettiin pyörimään yhdessä. Muistan kun en voinut Kallea viedä kotiin koska mun vanhempien mielestä oli katastrooffi kun Kalle oli täysi-ikäinen ja mä en ollut. Niiden mielestä 17 ei voi seurustella täysi-ikäisen pojan kanssa. Ja ei voitu mennä Kallenkaan luo koska sen äiti oli aina kotona, eikä halunnut viedä tyttöä kotiin tostanoin vain. Ja eihän me kauvaa oltu vielä hengailtu yhdessä. Joten käytiin leffassa aina.. Sen takia en tykkää enää leffassa käydä kun sain yli annostuksen leffassa käynnistä silloin. Tai sitten oltiin vaan pyörimässä jossain. 

Vihdoin Kalle kysyi kokeiltaisiinko tulisiko tästä mitään. No mehän kokeiltiin. Ja tässä sitä ollaan edelleen, tietenkin muutaman mutkan kautta. <3 Kohta ollaan seurusteltu 5 vuotta ja ensi näkemisestä on sitäkin enemmän vuosia. 

Kalle aina muistuttaa tänäkin päivänä kun näki mut ihan ensimmäistä kertaa, että mulla oli liila fliisi pääl ja hammasraudat. :D ja en todellakaan haluaisi muistella sitä aikaa kun mulla oli raudat. 



Monta yhteistä vuotta takana, ja toivottavasti lisää vuosia edessä! 

-Tanja 

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Espoo

Käytiin taas koko perheen voimin espoossa. Rakastan aina lähteä espooseen "kotikonnuille" kiva käydä paikoissa jossa joskus tuli pyörittyä sekä nähdä paljon vanhoja kavereita. Jäi taas kasa kavereita näkemättä. Mutta ensikerralla lisää. Ainakun lähdetään espoosta kotiin päin tulee haikeat fiilikset että miks me ei enää asuta espoossa. Ehkä me sinne vielä joskus takaisin muutetaan, tai niin kalle ainakin toivoo. 

Vietettiin tässä samalla ystäväni 25 vuotis syntymäpäiviä. Taas kerran tuli huomattua kuinka mä en vaan jaksa juhlia ja rällästää. 



Olen aina ihan innoissani lähdössä ja menossa ja tekemässä. Kello kerkiää just ja just lyödä kahdeksan illalla niin olisin jo valmis menemään nukkumaan. Tälläkin kerralla sanoin etten baariin jaksa lähteä, mut suostuteltiin lähtemään käymään kummiskin jos piristyisin. Baarissa melkein nukuin ja katsoin kelloa joko mä voisin lähteä kotiin. Tunnin yritiän siellä olla väkisin, sitten totesin mä lähden nyt kotiin. 

Aamulla oli ihana herätä "pirteänä." Kun ei edes juominen maita enään. Niin ei sitä sitten jaksa ollenkaan hippaloida aamuun asti. Ja muutenkin unirytmi menee ihan pilalle ja sitten on taas niin väsynyt pitkän aikaan.  Eikä jaksa mitään tehdä. 

Ensiviikonloppuna olisi TAAS menoa ja meininkä, ystäväni muutti turkuun joten hänen läksiäis bileensä ja samalla synttärit. Nyt ei innostaisi yhtään. Kun viimeset kerrat ovat niin väsyttäneet ja ollut niin epäinnistuineta kertoja. EHKÄ tämä kerta olisi erilainen?! Toivoo sopii tai sitten vaan tulen aikasella bussilla kotiin ja menen aikasin nukkumaan. 

Mutta aika näyttää, miten käy. :) 

Teksististä saa varmaan sellaisen kuvan että olen/juhlin paljon. Kyllä olen juhlinut hurjan paljon aikasemmin. Kun minusta tuli äiti käyn silti aika useasti juhlimassa, mutta se ei tarkoita sitä että olisin joka viikonloppu räkäposkella baarissa. Ei en ole, käyn PALJON baarissa, mutta en välttämättä saata juoda muutakuin pelkkää vettä, ja sitten lähden kotiin nukkumaan. Mutta käyn usein ja tykkään käydä rentoutumassa jos viikko on ollut rankka, enkä näe mielestäni siinä mitään pahaa. Jos Olivialla on kaikki hyvin ja on isänsä kanssa kotona. Ja jos lähden ulos laitan Olivian itse illalla nukkumaan ja lähden sitten kun neitokainen on syvässä unessa. Ja aamulla minä herään tyttösen kanssa uuteen päivään. 

Mutta jokaisella voi tästäkin olla aivan erimielipiteet, mutta se on hänen mielipiteensä. :) 

Seuraava postaus onkin miten on kallen kanssa tavattu ja miten kaikki on tähän pisteeseen edennyt. Sitä toivottiinkin tossa vähän aikasitten niin nyt se on vihdoin kohta tulossa. :) 

-Tanja


Kasvaa ja kehittyy

Nyt vihdoin 6kk neuvola kuulumiset. 
Meillä oli ryhmäneuvola, missä oli 5 muuta pienokaista samassa. 
Olivia kasvaa ja kehittyy samaan tahtiin kuin muutkin, se oli tosi kiva nähdä koska olin jotenkin varma että meillä kehitytään jotenkin " hitaammin " vaikka jokaisella lapsella on oma aika kehittymiseen. 

Meillä osataan jo istua, suht hyvin mennä jo konttaus asentoon ja heijata siinä. 
Olivialla on jo kaksi ala hammasta jo puolessa välissä tulossa. 

Mitat:
Paino: 8410g (7930g)
Pituus: 71,2cm (66,5cm)
Pää: 43cm (42cm)


seuraava neuvola onkin 8kk. Pikkutyttöni kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia. Hampaita tulee kovaa tahtia kun ei oikein nukuta yöllä niin jotenkin oletan että se on ne hampaat. Tulispa ne kaikki äkkiä! :D 

Syksy on kovaa vauhtia käynnissä. Tykkään sinäänsä syksystä. Syksynä on kauniita värejä luonnossa, mutta kylmyys on se mun vihollinen. VIHAAN kylmää. 
Pitäisi myös itselle päivittää syysvaate varastoa ja paljon. Mä harvoin raaskin ostaa itselleni vaatteita, ja sen on vaatekaappikin näkönen. Pitäisi vaatteittenkin suhteen vähän panostaa itseensä. Mutta kun ei vaan raaski maksaa niin paljoa kaikesta. Kiertelen tosi paljon kirppiksiä mutta niissäkin hinnat on sellaisia ettei välttämättä viitsi käytetystä paidan rätistä niin paljon maksaa. 

Kerron vähän myöhemmin tänään meidän espoon reissusta. Olkaa siis kuulolla! ;) 

-Tanja 




tiistai 23. syyskuuta 2014

Kumpi parempi?




Toispuolenen, kumpi on parempi vai onko kumpikaan? 

Tämä on arkimeikkini, tosin arkimeikkiin minulla harvoin kuuluu huulipuna. Mutta laitoin sen tähän korostamaan huuliani, että huuleni erottuisivat ei meikkaamattomasta puolesta. 

Minulla on seka iho. Joten mielestäni hankala meikata tasaisen näköiseksi sekä minulla on paljon arpia naamassa ja se on erittäin punakka. 

Tässä samalla voisin esitellä meikit jolla meikkasin tämän meikin. 





Elikkä niinkuin näkyy ihan perus meikkeillä tehty. Ja jos noista teksteistä ei saa selvää niin selvennän vielä tähän alas noi. 
1. Pohjustusvoide
2. Meikkivoide & CCvoide
3. Aurinkopuuteri & Poskipuna
4. Kulmakynä 
5. Ripsiväri
6. Huulipuna & Huulirasva.

Minkälaisia meikkejä sinä käytät? 

Mä en oikeen osaa satsaa meikkeihin paljoa rahaa, vaikka välillä tekiskin mieli jos ostan jonkun kalliin esim toi ripsiväri se oli mun viimesin oston ja maksoi 19.90e.. Se on tosi hyvää mutta kyllä se kirpas kassalla näpytellä tunnusta. Mutta nyt sit taas oon jee ihanaa uusia meikkejä. Haluiaisinkin panostaa ulkonäkööni paljon enemmän. Pitäis laittaa koko meikkipussin sisältö uusiksi. Ja haluaisin paljon laadukkaita meikkeijä enkä hm aurinkopuuteria, vaikka se onkin tosi hyvää, mutta silti musta ois ihanaa satsata meikkeihin varsinkin kun tykkään meikata ( vielä en oikein kunnolla osaa ) perus jutut osaan mutta ois aivan ihana osata laittaa hieno silmämeikki esimerkiksi. 

Kuva we heartista

Onneksi on vielä koulussa muutama meikkikurssi käymättä. Joten enköhän opi. Oon joskus aattellu et ois sika kiva laittaa teille tänne meikkaus kuvia enemmänkin, varsinkin silmämeikeistä. Mitäs mieltä te siitä olisitte? 

-Tanja



tiistai 16. syyskuuta 2014

Väriä

Pienimuotoisia taideteoksia, joita pienokaisemme väsäsivät sormiväreillä tänään. 
Onko teidän lapset tehnyt taidetoksia sormiväreillä?
Mitä he ovat siitä pitäneet?

Meillä tää ei vielä ollu mikään jeejee juttu, mutta uskon että kuukauden kahden päästä on! Aijon ostaa sormivärit kotiinkin, vaikka siitä syntyy pieni sotku niin ei se haittaa, onneksi väri on veisliukoista lähtee vatteista sekä ihosta pois vedellä. 








-Tanja 

maanantai 15. syyskuuta 2014

Syksyä odotellessa





 





Käytiin Olivian kummin kanssa vähän kuvailemassa uusia kuvia ulkona. Mielestäni lisäilen tosi vähän kuvia missä näyn kokonaan, taikka missä ollaan Olivian kanssa tälleen hydessä, että joku muu on ne kuvat ottanut. Ja päästiin vihdoinkin nauttimaan ulkoilmaa pienen hetken verran, ollaan parannuttu molemmat jo kuumeesta ja kauheasta räkätaudista.
Nyt vaan ootellaan kunnon syyskelejä, että päästäisiin Saran ja Wiltsun kanssa ottamaan paljon syyskuvia lehtien seassa.

Huomenna olisi tarkous päästä puistoon, Olivian ensimmäinen puistokerta olisi nyt tiedossa näillä näkymin.
Sekä keskiviikkona vihdoin meidän 6kk neuvola! JEE! Neuvolan jälkeen olisi tarkoitus lähetä espoon suunnille neitokaisen kanssa. Pientä kivaa puuhaa tiedossa tällä viikolla!

-Tanja