Kaksplus.fi

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Vuoden mittainen bloggaus

Nyt on takana vuoden mittainen bloggaaminen. Bloggaamisen aloitin 2012. Kynsi blogilla. Se tyssäsi ja jäi vuodeksi tauvolle. Muistin yhtäkkiä taas blogini, raskaaksi tultua. Jatkoin päivittelyä pikkuhiljaa ja menin postaus kerrallaan. 

En miettinyt mitään, miten bloggaan, mistä bloggaan kuhan kirjoittelen huvikseen tylsien päivien päätteeksi. Nyt tästä on tullut mulle harrastus. Harrastus jossa saan olla hetken vain minä ja kone. Kirjoitella ajatuksia ylös ja silti se liittyy myös Oliviaan paljolti. 

Innostutusta antaa aina kivat piristävät kommentit sekä lukijat. Niikuin mainitsin 100 lukijaa postauksessa, että blogi on teidän ansiostaan tällä mallilla tällä hetkellä. Vaikka aluksi sanoinki, että ihan huvin vuoksi kirjoittelen ihan sama, vaikka ei olisi yhtäkään lukijaa tai ei tulisi kommentteja. Mutta oikeasti ne on tosi iso motivaatio jatkaa kirjoittamista, en koskaan olisi ajemmin ajatellut, että ne lukija ja kommentit on asia mikä myös saa mua jatkamaan blogin kirjoittelua. Mitä enemmän tähän blogi mailmaan on tutustunut ja perehtynyt sitä enemmän vaatii aina itseltään. Ensin olin, että 50 lukijaa niin olen erittäin tyytyväinen. 50 oli täynnä sen jälkeen tuli, että 100 lukijaa niin olen erittäin tyytyväinen. Ja nyt ajattelen, että 110 lukijaa niin olen vielä tyytyväisempi. Voiko siis koskaan olla tyytyväinen? Tuskin. 

Vertailen paljon blogiani muiden blogiin. En ole katellinen heille siitä, että heillä on enemmän lukijoita. Mietin vain välillä miksei minulla ole? Iso syy siihen taisi olla blogin mainostus. En koskaan ole juuri mainostanut blogiani. En kehdannut, hävetti. Enää en häpeile ja olen ruvennut mainostamaan blogiani. Mistä he löytäisivät blogini, jos en mainostaisi yhtään. 

Nyt vain toivon, että innostukseni bloggaamiseen säilyy ja saan paljon kommentteja ja uusia lukijoita. Sekä, että vanhat pysyvät meidän menossa mukana. 

Kauanko sinä olet blogannut? 

<3



-Tanja

tiistai 28. lokakuuta 2014

Kipeily vetää voimat aivan alas

Kipeily vie voimat aivan alas, lapselta sekä äidiltä. 

Me ollaan nyt Olivian kanssa sairasteltu vuoronperään. Mulla on huonoin vastustuskyky ikini. Pitäs alkaa syömään paljon valkosipulia ja vitskuja. 

Olivia on ensin kipeä sen jälkeen tulen minä kipeäksi. Olivia parantuu, minä parannun ja taas alkaa uudestaan rumpa alusta. 

Kipeily vie voimat aivan alas. Henkisesti sekä fyysisesti. En jaksaisi mitään tehdä, en jaksaisi edes aamuisin sängystä nousta, kun yöllä valvotaan. Kun Olivialla on niin paha olla. Mua säälittää, itkettää ja samalla raivostuttaa. Lapsen itku ei ole se paras ääni mitä haluaisi kuulla tunnista toiseen. Se on raskasta myös minulle. Jos se on minulle raskasta minkälainen olo Olivialla siis on? Varmasti aivan kauhea. 

Yritän parhaani mukaan auttaa ja käyttää äidinvaistoja. Mutta välillä musta tuntuu siltä, ettei mun äidin vaistot toimi. Aina sanotaan, että äidin vaisto kertoo kaiken. Höpöhöpö. Miten mulla voisi olla äidin vaisto, kun kerran en ole elänyt äitinä kuin 9kk+8kk. Välillä tuntuu siltä, etten osaa. Olen erittäin epävarma milloin olisi syytä huoleen, milloin on oikeasti hätä. 

Milloin vien lapsen lääkäriin kipeilyn takia? Päivän, kahdenpäivän vaiko kahden viikon jälkeen. Milloin on oikeasti pakko mennä lääkäriin? Pitääkö olla se aivan pakko edes, että mennee lääkäriin, vai voiko sinne mennä vain varmistamaan asian. Vaikka ei olisi ehkä hengen hätää. 

Mulla sekä kaikilla mun tutuilla on käynyt puhelin kuumana, kun kysyn neuvoa mitä nyt teen? Mennäänkö me lääkäriin? Mitä mä nyt teen? Sekä päivystyksen numero jo suosituimissa. Tuntuu jo, että ne välillä jopa hermostuu muhun, koska oon niin " epävarma " mutta mun mielestä mun ei kuulu olla täysin varma tuntemattomasta asiasta, mikä on mulle " arka. " 

Päivystykseen useasti soitettuna kysymykset: Syökö hyvin? Juoko hyvin? Onko kuumetta? Oletko antanut lääkettä? 
Tuli fiilis näihin kysymyksiin vastatessa, että en edes tiedä enää syökö Olivia hyvin, vai olenko vain vainoharhainen. 

On kumminkin lapsen " hengestä " kyse. En tarkoita, että olisi jotain mailmaa mullistavaa, kun on kipeä. Mutta silti haluan olla aivan varma kaikesta tämän asian suhteen. Lääkäriinkin on meiltä niin pitkä matka iltaisin, ettei hevillä sinne lähde. Ja se jonottaminen kipeän lapsen kanssa, kun itsekkin on kipeä. 


Kumminkin kaiken pohdinnan ja arpomisen jälkeen, vein Olivian aamulla lääkäriin. Ja mitään hätää missään suhteessä ei ollut. Korvat näyttivät erittäin hyviltä, sitä pelkäsin eniten, että niissä olisi ollut jotain häikkää. Lääkäri vain sanoi, ettei kannata tulla normi flunssan takia aina lääkäriin. Hei ihan oikeesti mä olin huolissani, että olisi korvatulehdus enkö mä silloin voisi mennä lääkäriin varmistaakseen, että kaikki olisi hyvin? 

Nyt olen saanut mielenrauhan. Ja nyt en ole enää niin epävarma tästä. Vien tasan ja just silloin lääkäriin, kun mulla on sellanen olo. Olkoon turhaa tai ei, mutta ei voi olla liian varovainen tänkään asian suhteen. 




-Tanja 

maanantai 27. lokakuuta 2014

100 LUKIJAA


MÄ OLEN NIIN ONNELLINEN! 

Ihanaa, että olen saanut jo 100 lukijaa täyteen. Nyt on vielä isompi motivaatio jatkaa. 
Kiitos teille kaikille ihanille lukijoille! 
Ilman teitä ei myöskään olisi tälläistä blogia! 
Olette tosi iso osa tätä blogia! 

<3

-Tanja

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Uudet blogit lukulistallani




Pyysin jokunen aika sitten, että linkittäisitte blogejanne. Sain paljon uutta luettavaa. Syksyn tullen on kiva käpertyä peiton alle lukemaan ja viettämään iltaa, kun on saanut Olivian nukkumaan. 

Tässä muutama blogi, joista pidin erityisesti ja tykkään seurailla. Nämä kaikki olivat mulle aivan uusia tuttavuuksia. 

Luen paljon muitakin blogeja, kuin näitä muutamaa, mutta nämä on ne uutuudet blogi listallani. 






Sekä ystäväni Melanien blogi, suhtkoht uusitulokas, mutta silti aivan loistavaa kirjoittaja. 


Kaikki blogit on mielestäni todella oman tyylisiä josta pidän ehkä eniten. En rupea luettelemaan hyviä juttuja jokaisen blogista erikseen, koska kaikki ovat hyviä. 

Kiitos kaikille linkittäjille erittäin paljon! 

-Tanja 


Sormiruokailua

Sormiruokailua pikkuneidille. 

Sain vinkiksi Neean blogin sormiruokailu reseptejä. En tiennyt tosiaan mistä alottaisin, mitä tekisin, mitä voin antaa. Onneksi sain linkin Neean blogiin paljon erilaisia reseptejä, jotka lähtevät varmaan kaikki testiin. 

Olen itse todella epävarma mitä voin antaa ja miten. Ja miten kaikki kuuluu tehdä. Joten mielummin uudessa asiassa, teen niinkuin " kaikki " muutkin. Olenko esim nyt jo aivan liian ajoissa, pitäskö mun soseita vielä syötellä? No tässä asiassa päätin, ei me emme enää syö soseita. Ns siirrytään mahd nopeasti normi ruokailuun. Soseet ei mene alas, joten en jaksa alkaa taistella asian kanssa, kun kerran on joku muu mikä menee paremmin alas melkeempä mutisematta. 

Aluksi tämäkin oli Olivialle " haista paska, äiti " juttu. Lautanen lensi kaaressa heti kättelyssä lattialle. Ja kiukuteltiin. Sain neuvon etten laittaisi lautasta pöydälle. Eli ruoka vain pöydälle. Testattiin tätäkin, toimii erittäin hyvin, sillon ehkä jopa maistuu ruoka. Meillä myös hakataan pöytää sekä ruokaa, jos ei kiinnosta syödä. Opetellaan välillä myös syömään lautasen kanssa, sekä lusikan. Pikku hiljaa hyvä tulee. 

Olen innoissani, tykkään laittaa ruokaa joten todellakin mun juttu. 
Sovelsin kyllä vähän Neean ohjeesta. Ohjeita on varmaan monia, joten jokainen voi vähän välillä sovellella. Sekä minä en käytä juuri mittoja, joten väkisinkin tulee vähän sovellettua.

Tarvitset: 

Puuroa, itselläni ruishiutaleita
Jauhelihaa 400gramman paketin
Tomaattimurskaa 
Porkkanaa
Kananmunaa
Mausteet, mulla käytössä vain ja ainostaan paprika mauste 

Kulhoon vettä 2dl, lisää veteen n. reilu desi puurohiutaleita. 
Anna puuron turvota hetki. N. 5-10min.

Kun hiutaleet ovat turvonneet lisää jauhaliha, raastettu porkkana, kananmuna, tomaatti murska ja mausteet. 
Tomaattimurskaa n.1-2dl. Itse laitoin vähän liikaa kun olin kaupasta ostanut paseerattua. 
Mausteita oman maun ja kohtuuden mukaan. Varmaankin 1/2-1tl aina yhtä maustetta. 

Sekoita. 

Muotoile pellille, pullaksi tai tuollaisiksi tikuiksi miten minäkin tein. 

Paista uuniissa sen aikaa, että väri on hyvä. Eli noin 15-25min. Mulla meni vähän kauvemmin, kun tuli noin löysää tuosta taikinasta. 

Valmista! 

Lisäksi keitin perunaa lisukkeeksi ja raastin vielä porkkanaa. Ja niin on Olivian ruoka valmis. Hyvin maistuu. 

Mulle saa linkata tohon kommentti kentään, lisää reseptejä, jos sellaisia teillä sattuu olemaan. 






-Tanja

torstai 23. lokakuuta 2014

Kuuluisa äiti vaihe

Mä en pysy mukana tässä kuuluisassa " äiti vaiheessa. " Siis en oo tottunut tähän yhtään, vaikka Olivihan on ollut musta riippuvainen syntymästään lähtien. Mutta silti tää tuli mulle jotenkin isku vasten kasvoja, minkälaista tää oikeasti on..

En saa edes kääntää selkääni neitokaiselle tai tulee armoton huuto. Tiedän, ettei Olivialla ole mitään hätää, kuhan huutaa vain lattialla. Mutta silti se on musta sydäntäsärkevää mennä vessaankin, kun kuulee toisen huutavan sydämmensä pohjasta. 

Sekä mun hermot ei kestä ainaista huutamista. Mulla on pää koko aijan tosi kipee. Onneksi meillä nukutaan yöt nyt paremmin, niin saan hetken edes levätä. 

Vaikka tätä sanotaan äiti vaiheeksi niin kyllä meillä on ihan se ja sama, kuka lähtee huoneesta pois tai kääntää selkänsä. Esim tänään sai isi kuulla raivot. Mä tein Olivialle ruokaa ja isi sai viihdyttää neitokaista sen aikaa. ( Ruuan teosta postaus myöhemmin. ) 

Silti mä olen mailman onnellisin tästä " pikkusesta nyytistä. " Vaikka se välillä todenteolla raastaa mun hermoja. Oon niin onnellinen, kun se on oppinut konttaamaankin, enkä meinaa enää pysyä sen perässä.

  <3




Olivian huone

Tervetuloa katsomaan miltä meidän neidin huone näyttää nykyään. Viime postaus oli silloin, kun Olivia ei ollut vielä syntynyt.

Muutoksia on tapahtunut jonkinverran, kaikki alkaa olemaan suht koht samaaparia jo. Pinnasänky ei toistaiseksi vielä ole huoneessa, vaan meidän makkarissa. Sekä mun ukin tekemä arkku on nyt myös Olivian huoneessa. Se on erittäin hyvä säilyts paikka Olivian ristiäis lahjoille. Ennen se oli makkarissa. Pöytä ja tuolit ovat tuunauskohteena. Kuhan vain kerkiää. Ne on mun isosiskon. Ihanaa, että Olivia sai ne lainaan itselleen tuleviin leikkeihinsä. Pöydän ja tuolien väri tulee sopimaan huoneen sisutukseen.

Meidän värimailma huoneessa on hennon vaaleanpunainen, harmaa ja valkoinen. 





















keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Helppo ja hyvää

Helppo ja hyvä ruoka. En tiennyt että tästä tulisi näin hyvää, joten en kuvaillut matkan varrella. En tiennyt vielä silloin, että tekisin tästä postauksen. 

Mun oli eilen pakko saada " nopeesti " tehtyä joku ruoka ja tää oli siihen nähden todella nopee kun ei ns tarvinnut tehdä mitään laittaa vain uuniin. 

Mä en koskaan käytä mitään tarkkoja määriä. Laitan aina ihan summamutikassa. 

Ja kyseiseen ruokaan on varmaan miljoona eri ohjetta, mutta mistä kukin tykkää. 

Kanaa riisipedillä:

Riisiä
Kanaa
Kukkavihanneksia
Pippurikastike

Keitin alkuun riisiä. Noin 5min. Että jää vähän raa'aksi. Koska uunnissa se kypsyy lisää.

Sillävälin laitoin kukkavihannekset vuokaan. Sekä mausteita. Mm. Grillimaustetta, pippuria, chiliä ja suolaa. 

Valutin riisistä veden pois ja kaadoin riisin vuokaan. 

Sekoitin kukkavihannekset, riisin ja mausteet. 

Sen jälkeen laitoin kanat vuokaan riisinpäälle. 

Lopuksi sekoitin pippurikastiketta vähän kattilassa ja lopuksi kaadoin sen vuokaan ja eikun uuniin. 

Uunissa se oli noin yhden tunnin ja 200 asteessa. 

Avot! 







maanantai 20. lokakuuta 2014

Mitä kummallisempia unia

Nään usein samoja unia. Naurattaa kirjottaa, mutta se on vain uni. Toivottavasi en vaikuta täysin sekopäältä. :D 

Meillä on mökki jossa on vanha metsänvirheä huussi, jossa on myös kaksi varastoa. Meidän mökillä on dinosaurus Rex. Tunnetusti ne syövät ihmisä niinkuin jurasic parkissa. Sitä täytyi siis juosta karkuun ja olla piilossa ettei se söisi meitä. 

Keksittiin haju, sitä täytyi laittaa ettei Rex haistaisi meitä. Haju/tuoksu oli miss sixtyn hajuvesi. Sitäkun laittoi niin Rex ei meitä haistanut ja voitiin vain olla rauhallisin mielin, ettei meitä syöty. Meidän täytyi olla aina huussin takana. En tosiaan tiedä miksi. Mutta sieltä se ei meitä löytänyt. 

Mä en tosiaan tiedä mistä nää unet tulee. Ja miksi nään kyseistä unta useasti.

Toinen mieleenpainuva uni oli kanssa tosi outo. 

Jokainen tietää Harry Potterin varmasti, sekä miltä se koulu näyttää. 

Itse olin luutakisoissa, piti mennä tuhatta ja sataa luudalla. Koulu oli näkymätön, näkyi vain tumman sinistä taivasta ja tähtiä. Joten piti itse tietää milloin nousee luudalla ylös ettei törmää kouluun. Meitä oli monia kisassa. 

Viime öinen uni oli hauska. 

Varattiin matka egyptiin mun parhaiden kavereitten kanssa. ( en ole koskaan siis ollut ulkomailla, joten olin unessani aivan innoissani! ) 

Uni oli erittäin sekava. Varattiin siis matkat ja oltiin kaikki erittäin innoissaan. Yhtäkkiä mun kavereiden lisäksi olisi tulossa niiden kavereita mukaan. Ei siinä. Menin sijaisvanhemmilleni ja he suuttuivat mulle siitä kun oletin heidän hoitavan Oliviaa. Ja sanoin vain, että nyt lähden egyptiin. ( enkä edes tiedä MIKSI Olivia ei olisi tullut mukaan.. ) 

Sain lentokentälle kyydin. Pääsin lentokentälle ja yritin soittaa ystävilleni, mutta he eivät vastanneet. Oli noin 15 min aikaa että kone lähtisi. Kumpaakaan ei näy eikä he vastaa puhelimeen. 

Yhtäkkiä olimme egyptissä ratsastamassa kameleilla! 

Nää unet loppuu ku seinään, niissä ei oo päätä eikä häntää missään suhteessa! 

Näättekö te mitä kummillisia unia? 

-Tanja


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Äidin on oltava super

Sain postausideani Kristan blogista kun luin sen aamulla. Ja olen täysin samaa mieltä. ( en saa kristan blogia tähän linkitettyä, koska kirjoitan puhelimella. Mutta blogin nimi on: vaate rumbaa & vaipparallia.

Olen sairastellut syksyn aikana erittäin paljon, myös Olivia sen myötä. Olemme olleet kahdestaan sänkypotilaita koko aijan. 

Kipeänä itseltä on voimat kokonaan loppu. Ei jaksa nostaa edes omaa sormeaan, mutta silti olisi lapsen hoitaminen pakollista. Kuka meillä hoitaa lasta kun olen kipeä? MINÄ, minä hoidan. En tarkoita etteikö Kalle osallistuisi yhtään Olivian hoitoon. Tarkoitan sitä lähinnä, että mun oletetaan, että hoidan lapsen kunnialla loppuun vaikka olisin kuoleman kipeä. Sekä että siivoan kodin, hoidan kaiken. KOSKA OLEN ÄITI! 

Tämä saa mun pään kiehumaan. Miksi oletataan että minä jaksan? Tottakai mä jaksan jos on pakko sillonhan ei ole edes vaihtoehtoja. 

Marmatan joka paikkaan sattuvan ja että en jaksaisi. Silloin en edes saa vastausta. 

Mutta todellisena esimerkkinä tänä aamuna, Kalle on kuumeessa ei aijo tehdä pienintäkään elettä, että nousisi sängystä. Hän on niin kipeä. Tiedän kyllä tunteen, kun on kipeä ja pitäisi jotain tehdä fiilis on silloin sellainen, että ei jaksaisi. 

Mutta kun Kalle on kipeä se olen minä automaattisesti joka hoitaa. Tänään tein harvinaisen selväksi, että tänään asia ei ole niin. Olen muutenkin väsynyt niin nyt en ajo antaa periksi asian suhteen. ( Mun oli helppo pysyä päätöksessä eikä antaa periksi, koska olemme Kallen isällä käymässä. ) Joten Kalle teki työtä käskettyä ja otti Olivian hoiviinsa, ja mä sain hetken lepuuttaa mun silmiä! Mahtavaa eikö? Tästä aijon pitää kynsin ja hampain kiinni, jos minä joudun kipeänä hoitamaan kaiken joten niin myös Kalle silloin. Saattaa kuullostaa todella natsi meinigiltä, mutta niinkuin olen kirjoittanut meillä hoito tapahtuu fiftififti eikä 80/20 prosenttisesti. 

Taas pieni avautuminen mun arjesta! :D 

Onko muilla niiiiiiin kipeitä, ettei voi nostaa evääkään. Mutta kun itse olet kipeä niin silti täytyy hommat hoitaa. 





perjantai 17. lokakuuta 2014

Löytöjä

Tämänpäivän kirppis löydöt. Oon ihan innoissani, että löysin vaatteiden lisäksi muutaman lasten kirjan. Itse olen pienempänä lukenut paljon. Siis silloin kun opin lukemaan. Joten koen tärkeänä, että mun täytyy lukea Olivialle kirjoja. En tiedä mistä syystä tälläinen ajattelutapa mulla on, mutta on vain. 

Hamstraatteko te kirjoja? 




Vaatteista löysin sellaisia ostoksia mitä en kuvitellut koskaan ostavani. Esim vaalea neule, ei ehkä mun tyylinen yhtään. Mutta ajattelin, että sopisi Olivialle täydellisesti jonkun mekon kanssa. 
Leopardi mekkokaan ei ole yhtään mun tyyliä, hyvä etten jo melkein vihaa koko kuviota. Mutta se silti sulatti mun sydämmen. 

Muutama ostos oli myös jo 80cm, vaikka käytämme vielä 74cm. Mutta ompahan sitten varastossa. 

Ruskea neule erittäin huippu löytö, olen etsinyt tuon tyylistä neuletta kauan eikä missään kaupoissa ole pistänyt silmään. Just tollanen beisikki, ihana. 

Itselleni löysin kynttilänjalan. Musta tosi kaunis, meidän ruokapöytään. 

Pitkään aikaan en ollut löytänyt kirpuilta juuri Olivialle mitään. Nyt lähdin kiertelemään ihan avoimin mielin. En etsinyt mitää tiettyä niin katselu tapanikin oli ehkä vähän laajempi. Halvalla hyvää! 











On jotenkin tyhjä olo kotona. Olivia on nimittäin hoidossa mun kaverin luona. Joten tänään äiti nukkuu ja nukkuu! Kerää voimia tulevaa viikkoa varten. On mailman ihaninta, kun on ystäviä kelle voi antaa hoitoon mailman tärkeimmän aarteensa. Vähän mua kyllä jännitti miten ne siellä pärjäilee, mutta kuullemma erittäin hyvin. Oon jo monesti laittanut viestiä miten menee, onko kiukkua. Mutta kaikki on mennyt oikein loistavasti. Joten voin mennä hyvillä mielin nukkumaan ja herätä huomen aamulla pirteänä. 

Meen hakemaan Oliviaa tosi aikasin aamulla, koska olemme lähdössä taas reissuun. Tällä kertaa Kallen isän luokse. He näkevät tyttöä niin harvoin ja ovat paljon toivoneet meitä kylään, joten nyt on oiva hetki lähteä sinnepäin suomea, Kallellakin syysloma koulusta. Siellä ollaan sitten muutamapäivä ja sitten tullaan takasin kotiin. On tää yhtä reissaamista kun sukulaiset asuu pitkin suomea. Mutta mikäs siinä Oliviakin tottuu reissaamaan, ja olemaan eripaikoissa. 


Mukavaa viikonloppua kaikille! 



-Tanja



torstai 16. lokakuuta 2014

Parisuhde

Parisuhde ennen raskautta:

Tehtiin todella paljon kaikkea kellon ajasta huolimatta. Käytiin paljon ulkona syömässä, leffassa. Tehtiin mitä haluttiin. Nukuttiin pitkään viikonloppuisin. Arkisin minä kävin koulussa ja Kalle töissä. Illalla oltiin vaan kotona ja tehtiin ruokaa. Ja katsottiin paljon hyviä sarjoja yhdessä. Ei ollut rytmejä. Elettiin niin miltä tuntui hyvältä. 

Paljon riitoja paljon sovintoja. Paljon hyvää ja paljon surua mahtui meidän yhteiseen elämiseen. Jossain vaiheessa päätimmekin, että meidän tiet erkanevat ja molemmat jatkaa elämiään, omia haaveita kohti. Tulin silloin siihen tulokseen, että meillä ei ole samat tulevaisuuden haavet. Kalle haluaisi lähteä ulkomaille toteuttamaan ammattiaan. Minä taas en halua ulkomaille. En edes tiedä mitä halusin silloin. En halunnut ollan Kallen unelmien tiellä. Ei ole reilua että joutuu valitsemaan kahden mailman tärkeimmän asian väliltä. Minä vai työt ulkomailla. Joten päätin silloin antaa hänelle mahdollisuuden totuttaa haaveitaan. 

Hetken päästä olimmekin taas yhdessä. Halusimme olla yhdessä. Halusimme perheen. Elämästäni ilman Kallea ei oikein tullut mitään. Kalle viestitteli pävästä toiseen vaikka olimme eronneet. Itse myöskään en osannut päästää hänestä irti. Joten päätimme vielä kerran kokeilla. 


Parisuhde raskaana: 

Saatin piakkoin tietää Olivian tulosta palattuamme yhteen. Minä kävin koulussa ja Kalle töissä. Kallella oli erittäin pitkiä työpäiviä. Lähti aamulla ennenkuin edes heräsin ja tuli kotiin kun olin jo nukkumassa. Joten ei juuri nähty. Olin tosi väsyny raskaana ja kiukkuilin erittäin paljon. Oon tosi yllättyny et niinkin hyvin jaksoi mua raskaana. Silti Kalle oli isotuki, kävi mun kanssa melkein kaikissa neuvoilla ja lääkäri käynneillä, joten mun ei niissä yksin sentään tarvinnut käydä, kun muutenkin jännitti. Raskaana kaikki tekeminen jäi melkeempä pois. Ei jaksettu enää juuri mitään tehdä molemmat oli rikkipoikki väsyneitä. Joten nukkumista nukkumista. Vaikka Kallella olisi ollut vapaa päivä maattiin sängyn pohjalla päivät pitkät. 
Raskaus aikana musta tuli vähän etäinen, en tosiaan jaksanut mitään tehdä ja mua ällötti sellaset halihali jutut. 

Parisuhde vauvan saatua:

Sillä hetkellä kun sain vauvani syliin olin mailman onnellisin. Ja tuntui siltä että mulla on mailman ihanin perhe ketä raskastan kaikista eniten mailmassa. Mietin että mitäs jos emme olisikaan palanneet yhteen, emme olisi kokenut mailman hienointa asiaa yhdessä. Meiltä olisi jäänyt kokematta kaikki yhdessä. 

Tällä hetkellä olen erittäin kyrpiintynyt suhteesemme toisiamme kohtaan. En jaksa, ei huvita. Toisen osapuolen saamattomuus saa mut väsymään täysin. Olen väsynyt muistuttamaan asioista viidesti päivässä ja vastaukseksi saan " kohta. " En usko että eroamma, olen sitä miettinyt, mutta tällä hetkellä se ei ole vaihtoehto. Täytyy vain saada Kalle hoitelemaan asioita vähän tiiviimmin. Jottei menisi tämäkin postaus ihan marisemiseksi, niin haluan vielä selventää että olen onnellinen ja tyytyväinen kaikkeen! Aina parisuhteessa on muttia matkassa. Varisnkin kun nyt olen väsynyt asiat tuntuvat suuremmilta kuin onkaan oikeasti. 

Nyt emme tee kahdestaan juuri mitään, emme ole vain saanut aikaiseksi tehdä mitään kahdestaan. Mulla ei oo sellasta fiilistä et nyt Olivia hoitoon ja tehdään jotain yhdessä. Ei käydä leffassa kun ei päästä yhteisymmärrykseen leffan suhteen. Kotona Kalle pelaisi ja mä chättäilisin. 

MUTTA Sara halusi välttämättä ottaa Olivian huomiseksi hoitoon. Joten NYT meillä on Kallen kanssa kahden keskistä vapaata. Jos ei muuta niin minä ainakin nukun! 


ps. En tiiä mut tuntuu siltä et nykyään mun postaukset on tosi sekavia missä ei oo päätä eikä häntää.. Onko näin? 

Vastauksia kysymyksiin

                                                                   Moikka!
Nyt on aika vastata teidän kysmiinne kysymyksiin. Normaalista poiketen täällä ei kirjotakkaan Tanja, vaan puikkoihin hyppäsi Tanjan ystävä Sara. Vastaan siis kysymyksiin täysin oman näkemykseni ja kokemukseni mukaan. Toivottavatsi saatte jotakin irti!:)

 Millainen ystävä Tanja on?
Tanja on todella mukaansa tempaava ja innostava ystävä. Usein ei tarvitse kahta kertaa miettiä mitä hänen ideoihinsa ja suunnitelmiinsa vastaa, koska jo ne pilke silmäkulmassa esittäessään hänestä hehkuu itseeni tarttuva innostus. Ystävänä Tanja ei tuomitse, kertoo suoraan omat mielipiteensä, on aina valmis auttamaan ja tsemppaamaan. Lisäksi hän avoin, rehellinen ja aina valmis nipistämään omastaan pois ystävien eteen. Mikä parasta hänen seurassaan ei tarvitse häpeillä mitään ja voi olla juuri sellainen kun on! Kerta kaikkiaan ihana ystävä.


 Millaisena äitinä näet Tanjan?
Mun mielestä Tanja on erittäin kadehdittava äiti. Hän saattaa olla joskus epävarma mikä on "oikea" tapa toimia minkäkin suhteen, mutta kun hän jotain tekee, hän tekee sen varmoin ottein piittaamatta muiden mielipiteistä. Lapsen etu on tulee aina ennen omaa napaa. Hän on äitinä rakastava, hellä ja huomioon ottava, mutta myös erittäin napakka kun sitä tarvitaan. Arvostan hänen äitydessään myös erittäin paljon sitä, että hän osaa pyytää apua jos sitä tarvitsee. 

 Oletteko paljon tekemisissä?
Kyllä olemme. Näemme monta kertaa viikossa ja soittelemme monta kertaa päivässä. Viestejä vaihdammekin aamusta iltaan :D

Mitä ihailet tanjassa? 
Ihailen sitä, miten hän seisoo jämäkästi esittämänsä kannan takana ja usein hyvin perustellusti.

Missä hän voisi mielestäsi petrata? 
Mielestäni hän voisi vähän petrata käyttämään rahaa. Musta hän laittaa vähäisistä rahoista rahaa sellaisiin asioihin mihin ei välttämättä olisi tarvis. Jos hän näkee kaupassa ihanan takin Olivialle ja vaikka kaapissa odottaisi viisi takkia vielä käyttämättömänä, hänen on pakko se ostaa, koska hän yksinkertaisesti rakastui siihen ja se on pakko saada vaikka sitten viimeistä rahoista.

Mitä olet oppinniut häneltä? 
Olen oppinut, että  pienistä asioista on turha stressata. Kuinka monesti oonkaan kuullut näitä lauseita hänen suustaan: "chill your shit", "rauhotu", "no ei oo ees paha" ja "no ihan sama" yms. Hän osaa ottaa asiat kuin asiat iisisti sen suurempaa numeroa tekemättä minkään sortin asioista. 

Kuvaile tanjaa 3 lauseella? 
Tanja on iloinen ja valovoimainen persoona. Toisinaan hänen pahat päivänsä eivät jää keltään huomaamatta. Tiivistettynä upea muikkeli!

Millainen oli ensikohtaaminen Tanjan kanssa?
Meidän ensikohtaamisemme oli hieman erikoinen. Meillä oli yhteisiä tuttuja vain parisen hassua.
Eräs yhteinen tuttumme jota luulimme kaveriksemme oli mustamaalannut minua Tanjalle. Mulla ei ollut tästä mitään tietoa silloin ja musta ensitapaaminen meni todella hyvin. Tanja kuitenkin kertoi, että hänestä tilanne oli hieman kiusallinen kuulemiensa juttujen takia. Odotin innolla hänen näkemistään, sillä hänkin on sijoitettu niinkuin minäkin. Lisäksi hän oli raskaana ja minulla oli lapsi jo silloin. Hän tuli meille ottamaan ripsienpidennyksiä. Näimme ensimmäisen kerran niissä merkeissä ja hiljaisia hetkiä ei ollut. 

Oletteko saman henkisiä? 
Mun mielestä oleme todella saman henkisiä, luulen että olen löytänyt Tanjasta sen sielun siskon.

Mitä mieltä olet kun Tanja poltti raskauden aikana?
Sanoin Tanjalle kun hän odotti Oliviaa, että mun eikä muiden mielipiteellä ole väliä sun valinnoille, eikä niiden pidä antaa vaikuttaa. Mun mielestä se on jokaisen äidin oma valinta mitä raskaana tekee, syö tai juo. Jokainen äiti tietää riskit ja vaikutukset. Silti se on aina oma valinta, enkä minä ole ketään muuta tuomitsemaan, koska asia ei koske minua. En siis ole oikein mitään mieltä.

Pahin riitanne?
Riitelemme todella vähän. Ehkä siitä kertoo se, että pahin riitamme on käyty ollessamme viihteellä. Riitelimme siitä, että mihin baariin menisimme. Vakava riidan aihe, eikös :D

Asutteko lähellä toisianne?
Lähellä asuminen on aika laaja käsite. Sanoisin, että sopivalla etäisyydellä, silllä autolla ajaa noin 10-15 min ja bussilla 20-25 miunuttia,

Mikä yhdistää teitä?
Väittäisin, että meitä yhdistää kaikista eniten lapset. Mutta myös samankaltaiset lapsuudet ja vaikeat läpikäymämme asiat yhdistävät. Toisin sanoen sama elämäntilanne ja samanlaisuus ihmisenä yhdistävät meitä :)

Oletko jostakin kateellinen Tanjalle, mistä?
hmmm, tää on paha.. Jos jotain täytyy vastata, niin varmaankin hänen tyylistään olla äiti.

Kuinka hyviä ystäviä olette?
Koen, että olemme erittäin hyviä ja läheisiä ystäviä.

Tekisistkö itse äitinä jotakin toisin kuin Tanja?
On varmasti monia pikkujuttuja mitä tekisin toisin, koska tyylejä tehdä asioita on niin monia kuin äitejäkin on. En kuitenkaan mitään isoja asioita esim lapsen kehityksen kannalta tärkeitä tai muuten vain mitään oikeasti isoja asioita. Luulen, että asiat joita tekisin toisin olisivat nimenomaan vain tyyliltään vähän erilaisempia sivuseikkoja.

Miten näet tanja ja kallen parisuhteen?
Musta he ovat aivan älyttömän hulvaton pariskunta. Saan aina nauraa heidän seurassaan, koska he yhdessä ovat vain niin super hauskoja ja hölmöjä! Heillä on omalaatuinen parishde. Kuten muillakin, heillä on omat vaikeutensa ja ongelmansa jotka he painivat yhdessä. Luulen, että heille ei koskaan tule niin isoa painittavaa, josta he eivät yhdessä pääsisi yli! Heillä vain loksahtaa kaikki kertakaikkisen hyvin yhteen.

Mitä osaa kehostaan tanja "inhoo",  mistä taas on ylpeä?

Luulen, että se inhokki osa on ainakin tällä hetkellä se raskauden jättämä röllykkä. Röllykkä joka on yhtä venyvää ja löysää ihoa. Silmät ovat ne hänen kehonsa suosikit.

Onko Tanjalla jotain mistä olet kateellinen (luonteenpiirre,ulkoinen,esine tms)

Mun on vaikea olla oikeast kateellinen mistään Luulen että ainoa kateus mikä Tanjan kohdalla on se millainen hän on äitinä.

Jos tanja olisi sinkku millaisia miehiä hän etsisi?
Tämä kysymys on yksi vaikeimmista. Tuntemamme ajan hän on ollut parisuhteessa, joten mulla ei ole minkäänlaista kokemusta sinkkuTanjasta ja siitä millaistamiestä hän etsisi. Luulen kyllä, että hän ajattelisi ensimäisenä Oliviaa ja ehtoina olisi, että mies hyväksyisi lapsen ja olisi oikeasti hyvä ja luotettava isähahmo.

Mitkä on tanjan lempi: ruoka, juoma, vaate, kampaus, mihin hän kiinnittää ihmisessä ekaksi huomiota?

Mun mielestä Tanjan ykkös safka on kebab. Lempi vaate on kesällä maksimekot ja talvella farkut ja joku perus neule. Kampaus on varmaankin etuhiukset letillä, mutta se voi olla myös nuttura, koska hänellä on hiukset kaiista usein perus nutturalla. Ensimäiseksi hän kiinnittää ihmisen ulkonäössä huomiota kulmakarvoihin, tulevakosmetologi kun on.

Kuinka tanja kuvailisi itseän tuntemattomalle 4 lauseella? (Tähän myös tanjan vastaus)
Hän on tempperamenttinen ja räväkkä persoona joka uppoaa ainakin minuun erittäin hyvin. Hän ottaa ystävät huomioon ja hänelläon niille paljon annettavaa. Tanja on huumorintajuinen eikä hänen seurassaan tarvitse sievistellä ja olla nauramatta. Tanja on ihminen kehen jokaisen pitäisi tutustua!

Tanja:
Olen oma itseni. Kova ääninen ja sekä nauravainen. Sanon asioita joita en välttämättä tarkoita, ajattelen vasta jälkeen päin. Mutta olen vain MINÄ!

Kiitos Saralle vastauksista! :) 

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Olenko enää edes elossa?

Asiat toimii erittäin rutiinilla. En edes tiedä olenko enää hengissä. Mutta sen tiedän kuinka väsynyt tällähetkellä olen. 

Tunnen itseni erittäin epäonnistuneeksi kun mun hermot ei enää kestä sekä kuinka " helposti " mä väsyin. Eihän äiti saisi väsysyä! ( kyllä muuten saa!! ) mutta nyt on oikeasti sellanen tilanne et mä en enää jaksaisi. 

Pikkuneidin flunssa ja hampaiden tulo, on saanut mut aivan loppuun. Mikään ei ole hyvä. Ei nukuta, sitten kun valvotaan ni nukuttais. Mutta ei käydä nukkumaan ilman kahden tunnin tai jopa kolmen tunnin raivojen. En tiedä mikä rauhottaisi tytön kun mikään aikasempi konsti ei näytä toimivan. 

Nukahtaa syliin, mutta sitten tunnin nukkumisen jälkeen mun jokin kehon osa alkaa puutumaan. Ja koitan laske sängylle nukkumaan. Herää saman tien ja kaamea huuto. Ja sama rumpa alusta.

Vihdoin saan laskettu lapsen sängylle nukkumaan. Parin tunnin päästä herään kamalaan itkuun. Mikään ei taaskaan auta. Paitsi se että minä istun sängyn reunalla ja pidän tyttöä sylissä. Siihen nukahdetaan. Äiti ei saa liikkuua milliäkään hyvä että saa hengittää tai tulee huuto. Joten jatkamme yö unia niin että äiti istuu ja pieni nukkuu sylissä. 

Sitten herätään aamu tuimaan kauheen kiukkuun. Ei mene aamupuurot alas. Ei haluta syödä eikä juoda mitään. Äiti väkisin pyyhkii räkää ja juottaa vettä. Siitähän ei neitokainen pidä yhtään. Haluaisi vain jyystää äidin sorma, mikään muu ei kelpaa ikenien raapimiseen. 

Tiedän että tämä menee ohi, mutta sen hokeminen ei silti saa mua yhtään jaksamaan enempää. Onneksi menen tänään kotiin ja mulla on siellä toinen osapuoli joka auttaa mua. Mä saan vihdoin nukkua hyvät yöunet sekä aamulla nukku vähän pidempään sitten mä taas jaksan ja olen kuin uusi ihminen. Kyllä tämä välillä hajottaa mua ja tuntuu siltä ettei jaksaisi millään. Ja tuntuu että tekee kaiken väärin koska mikään ei ole hyvä. Tiedän että en tee mitään väärin ja tiedän että välillä voi väsyä niin että silmiä kirvelee ja kun avaa silmät näkee vain suemasti. Joutuu muutaman kerran räpyttämään että alkaa nähdä taas kunnolla. 
Päätä särkee ja särkylääkkeetkään ei auta. On nälkä muttet kerkeä syömään kun tuntuu siltä että toinen itkee itsensä kuoliaaksi. 

Tätä meille kuuluu tällä hetkellä, RANKKAA eikö? 


tiistai 14. lokakuuta 2014

Sotkunen body



Lindex body.

Harmittaisiko jos tämä olisi merkki body? Kyllä minua ainakin harmittaisi. Nimittäin vituttaa jo nyt. Olivian uusi body täysin porkkanassa. Ollut jo kolmesti pesussa ja ei lähde puhtaaksi.  Kokeilen lähteekö se pois jollain tahranpoisto aineilla. Mutta niihinkään en aijo satsata hirveästi. Koska sitten mielummin ostan jo suosiolla uuden samanlaisen bodyn. Body maksoi 8.95e. Joten ehkä helpommalla pääsee vain kun ostaa uuden, koska kolmesti ollut jo pesussa eikä ole vieläkään mitään tapahtunut. 



Kuulin että kyseinen saippua auttaisi ja saisi tahran kuin tahran pois. Laitoin bodyn likoamaan ja nyt vain odotellaan. 

Kyseistä saippuaa sanotaan " kissa saippuaksi " kissan kuvan takia. Hintaa tällä oli vain 2.60e joten halusin sen ostaa ja vaikka ei toimisi niin en juuri häviäisi rahaa. 

Tämän takia en ole niin merkkivaatteotten perään tässä iässä alkaa kaikki menemään likaiseksi ja musta ei oo kovin kiva koko aika varoa. Lapsi haluaa syödä itse, niin helppo antaa sen syödä kun ei haittaa vaikka vaatteet menisivätkin porkkanaan. Mutta jos tämä olisi joku kallis body niin en varmasti antaisi itse syödä ja panikoisin koko aijan meneekö ruokaa vaatteelle. Ja kun ruokaa olisi bodyssä niin harmittaisi varmasti suunnttomasti koska nytkin harmittaa. En tuosta noin vain ostaisi uutta kallista bodya. 

He jotka ostavat merkkiä merkin perään, niin toistavat kulunutta lausetta " ainakin kestää! " mulle ainakin on ihan se ja sama kestääkö se. Koska vauvalla vaate ei kulu mihinkään. Ja siinä vaiheessa kun etsii vähän vaatteiden kestävyyksiä. Ne on yleensä ulkovaatteita, tai niin ainakin mulla. Musta on turha satsata vauvalle johonkin kestäviin sisävaatteisiin. Ulkovaattet ovat aivan toinen juttu.




Täysin erilaiset housut mutta silti hyvä vertauskohde. Tässä on mun lemppari housut Ollelle. 

Polarn o. pyret farkkulegginssit sekä kappahalin tollaset peessit housut. 

Molemmat ostettu kirpparilta ja samasta pöydästä. Ihastuin farkkuleggareihin ihan totaallisesti. Mun oli pakko saada ne, mun silmään ne ei näyttänyt miltään merkkivaatteelta katsoin hintaa ja hintalapussa luki popinlegginssit. Tää oli kallis ostos. Mutta olin silti ihastunut niihin, pakko oli saada. Kappahiln housut olivat halvat. Ja kuin uudet. Nekin oli pakko saada. Mutta näistä nämä merkkihousut olivat " huonommassa " kunnossa. Vaikka siis hyvässä mutta oli enemmän käytetyt. Ja silti kalliimpi hinta! * iphonen hymiö missä apina pitää käsiä silmillään. *

Ostin molemmat. Mutta tässä huomasi taas että merkki housut erittäin paljon kalliimmat kuin perus kapphalin housut. En ole vielä ostanut uutena yhtäkään merkkivaatetta. Mutta kyllä mä voin niitä kirppikseltä ostaa silloin tällöin. Jos noihin housuihin menis porkkanaa mua ei haittas niin paljoa koska en ole maksanut uuden hintaa niistä. Mutta varmasti vähän harmittaisi. 

-Postauksen pointti siis joka ehkä meni ohi. Mä rukoilen et toi saippua auttaa tohon bodyyn. Jos ei auta ostan uuden bodyn suosiolla. 

-Jos saippua toimii, tulen teille siitä kertomaan. 

-Hyvä ettei kyseinen body oli merkkibody koska sitten mua harmittais paljon enemmän, kun lika ei lähde pois. 

-Sekä kaikki mun ostamat " halppis vaatteet " ovat kestäneet erittäin hyvin. Eli aina se merkki ei välttämättä ole se paras. 

-Tanja