Kaksplus.fi

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Joulun odotusta

Tuleva joulun miettiminen saa mut iloiseksi ja onnelliseksi. Itse en henkilökohtaisesti ole ollut jouluihminen, mutta tämä vuosi on erilainen, tunnen sen. 

Emme ole Kallen kanssa viettäneet joulua kolmeen vuoteen. Olemme syöneet niinkin jouluista ruokaa, kuin kananuudeli wokkia. Itse en välitä jouluruuasta, mutta Kalle on puhunut, että pitäisi ostaa kinkku ennen joulua jo. 

Ensimmäistä kertaa elämässäni haluan tuoda joulun meille kotiin. Haluan panostaa, haluan viettää joulua. 


Haluan, että meillä näkyy joulu. Hankimme ensimmäisen kuusemme. Muutama joulupallon ja jouluvalot. Näyttää joululta. Haluan, että kodissani näkyy vähän joulu, näin se näkyy kuusen muodossa ja muutaman jouluvalo nauhan ikkunalaudalla. 

En halua silti hössöttää liikaa, mutta tuntuu ettei hössöttämättä voi olla. Mietin mielessäni mitä ostan joululahjaksi ja kenelle. 

Olivia saa vain ihan muutaman paketin meiltä. En halua opettaa, että joulu on vain lahjojen takia. Joulu on myös kaikkea muuta, kuin lahjoja. Tottakai lapset odottavat eniten niitä lahjoja, mutta halaun Olivialle näyttää, että joulussa on myös kaikkea muuta, kuin lahjat. Vaikka lahjatkin on iso osa joulua. 

Mutta perhe, perheen kanssa ajan viettämistä ja olemista. Tuntemusta, ettei ole kiire mihinkään. 

Rauhaa, kiitosta, rakkautta ja perhe. 


Huomenna on joulukuun ensimmäinenpäiva. Ja mun sisko oli tehnyt todella ihanan yllärrin Olivialle nimittäin joulukalenterin. Kerron huomenna joulukalenterista lisää, kun avaamme ensimmäisen pussukan. Tästä siis myös tulee blogin joulukalenteri, ei mitään hirveän suurta, mutta keskittyy Oliviaan. 

Ollaan kotiuduttu espoosta kotiin. Nähtiin myös yhtä blogi tuttua. Oltiin sovittu treffit espoon ikeaan. Oli todella ihanaa nähdä häntä ja hänen pienokaistaan. 



-Tanja





torstai 27. marraskuuta 2014

Sateenkaari, #Tahdon

Oon raivona, oon hämilläni en tiedä miten päin mun kannattas olla, että olisin hiljaa asiasta. Ennenkaikkea mua turhauttaa. Entäs niitä joille tää asia on oikeasti tärkeä? 

Tää homojubakka menee oikeesti aivan yli mun ymmärryksen. Naurettavaa pelleilyä jokaseen suuntaan. Mua suututtaa " tekopyhyys" se, että jauhetaan siitä kuinka tasa-arvoinen suomi on. Mä en nää pätkääkään tasa-arvoa tässä asiassa. 

Takokaa mun päähän järkee miksi ei voitaisi hyväksyä tota homojubakkaa, miksi? Koska mä en oikeesti nyt ymmärrä. Mä en tiedä olenko mä tyhmä vai mikä mulla on, koska en ymmärrä. 

Miksi naiselle ja miehelle kaikki tämä on sallittua, mutta ei miehelle ja miehelle tai naiselle ja naiselle?

Jos se on niin kiellettyä, niin miksi sitten ylipäätään samansukupuolen kanssa seurustelu on ok? 

" Koska biologia toimii vain näin ei ole luotu tekemään lapsia samansukupuolen kanssa." Suurinpiirtein tälläinen lause kuului. Hmm.. Entäs ne jotka keinohedelmöittää muksujaan, vaikka seurustelee vastakkaisen sukupuolen kanssa? Miksi se on heille ok muttei samansukupuolen kanssa seurusteliville mukamas. 

Mulla on homoystäviä muutamia ja ne ei mun mielestä eroa millään tavalla meistä muistakaan jotka seurustelee vastakkaisen sukupuolen kanssa. 

Moni sanoo, että elämän onnellisin hetki oli lapsen syntymä taikka naimisiin meno tai vaikka molemmat. Miksi ei siis suotaisi heillekkin tälläisi onnen hetkiä?





-Tanja 





Yritykseni, mielipiteeni kasvatuksesta

Aihe josta mä en ole vielä juuri sanonut mun omaa mielipidettä täällä blogin puolella. Ystäväni toki tietävät mun mielipiteet ja nykyiset toimintatavat. 

Raskaana pohdin asiaa paljolti, mutta tajusin jossain vaiheessa, että lapsi ei ole vielä edes syntynyt mun ei tarvitse mitään laittaa lukkoon. Asiat tulee vaihe vaiheelta kummiskin eteen, vaikka olisin päättänyt tehdä näin ja näin lapsen kasvettua. 

Tähän asti mun päätökset aika harva on pitänyt. 

Nukkuminen, en nukuta koskaan lastani meidän viereen. Nukutan aina ja vain ainoastaan pinnasänkyyn. Valhe. Olivia edelleen sillointällöin nukkuu meidän välissä, vaikka useinmiten nykyään pinniksessä. 

Soseet, aina omatekemää ei koskaan kaupan. Valhe. Vaikka pääsääntöisesti yritin syöttää omatekemiä soseita kaikki ei vain sujunut niinkuin ajattelin. Yhtänopeasti siirryimme normiruokailuun, kuin soseiden syöntiin. 

En anna mitää lapselleni periksi. Valhe. Vaikeina aikoina, nukumatta yöllä, päivällä eli ei siis milloinkaan on vain helpompi taipua lapsen tahtoon. 

Käyn jokapäivä lapsen kanssa puistossa pyörimässä ja hyörimässä. Valhe. En halua itse lähteä sinne jäätymään ja keinuttamaan vauvakeinuun lastani. Tylsää.. 

Tässä muutamia asioita joista olin aivan varma, että toimin just ja tasan näin. En ole toiminut, kokeillut olen. Mutta jotenkin sitä aina eli siis minun kohdallani oli helpompi tehdä helpomman kautta kyseiset asiat. En tietenkään kaikkea ole periksi antanut, mutta aikamonen olen eritavalla joutunut tekemään, vaikki miten olen sanonut, että teen asiat näin ja näin. 

Lapseni ei saa syödä sitä tätä ja tota. Meen niinkun silloisella hetkellä parhaalta tuntuu. En ole jokapäivä syöttämässä pussillista karkkia. Ajatukseni olisi, että vasta karkkia sitten kuin osaa itse pyytää. Meneeköhän näin? Milloin on edes karkin oikea aika? Onko sellaista?

Syötän lapselleni minunmielestä terveellistä ruokaa. Eli kotiruokaa. Ei mitään ylimäärästä tressiä, että pitää olla rasvatonta ja mahd tervelliistä täysjyvää. Näillä mennään tällä hetkellä, puolenvuoden päästä voi taas olla eritilanne. En ota enää tressiä tälläisitä asioista. Puolivuotta sitten pyörin ja hyörin mikä on se oikea tapa. 

Entäs kun uhmaikä tulee, miten pärjään silloin, kun nyt jo yritän välillä päästä helpomalla. Ei silloin voi aina mennä, kuin koiraveräjästä tai lapsestani tulee huligaani. Joka ei piittaa säännöistä pätkän vertaa. Valmistaudunko nyt jo henkisesti uhmaikään? Vaiko en vain tee etukäteen mitään päätöksiä minkään suhteen? Uskon, että tämä toinen vaihtoehto sopisi mulle parhaiten, että menen sen mukaan mitä enemmän ikää tulee sen mukaan myös mennään. Enhän mä voi vielä edes tietää minkälainen lapseni on uhmaikäisenä, onko kovakin uhma vaiko vähän pehmeämpi uhma.

Olen paljon miettinyt teini-ikää. Pelottaa, kauhistuttaa. Mietin paljon omaa teinielämääni, en kehuisi, en ylpeilisi tekosillani tai sanoilla. Vähänkö sitä sitten ollaan pulassa, jos lapsestani tulee samanlainen teini-iässä, kuin minä olin. Vittua haistatellaan mennen tullen, paiskotaan ovia, ei kuunnella mitään. Rahaa kinutaan kerta toisensa jälkeen, vaikka ei olisi aihetta saada rahaa. Kotitöidenteko nihkeästi kiukutellen. 

Lapseni täyttää 18-vuotta, sanonko syntymäpäivänä, että ovi on tuossa hyvää omaa elämää vaiko annan lapseni asua luonani niin kauankuin on tarvis. 

Todetakseni älä tee hirveän isoja suunnitelmia miten toimit. Elämä yllättää ja lapsi osaa yllättää aina. Nauti nykyisestä hetkestä ja mene päiväkerrallaan. Älä tressaa teinivuosista vielä jos siis ei ole jo teini-iän kynnksyellä olevaa murkkua seinän toisellapuolella. Älä mieti uhmaiän hermoromahduksiasi  ja harmaita hiuksia vaan elä siinä vauva-arjessa. Päätökset tulevat itsestään sittenkun on niiden aika. Helpommin sanottu, kuin tehty eikö?

Kyllähän niitä lapsenkasvatus oppaita löytyy tiesmistä. Miten toimit tässä ja tässä. Itse en vain niihin " luota" koska jokainen lapsi on erilainen, kaikki konstit ei käy kaikille. Itse täytyy löytää se paras vaihtoehto. Maalaisjärkeä käyttämällä. 

( Puolet meni varmaan ohi aiheen, mutta vähän sinnepäin. ) 






-Tanja 











keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Sinne meni ensimmäinen ja toinen päivä

Maanantaina tosiaan oli meidän tyttöjen ensimmäinen päivä päiväkodissa ja koulussa. 

Olin valvonut varmaan kolmeen asti yöllä, pyörinyt ja hyörinyt lakanat ihan ryttyyn. Halusin nukkua, väsytti, mutta uni ei vain tullut. Syystäkin, mua jännitti paljon meidän molempien edestä. Myös mun oma päivä jännitti suunnattomasti. 

Herätyskello oli soimassa viideltä. Tuntui siltä, että olisin vasta saanut unen päästä kiinni. Melkein nukuin pommiin, vaikka herätys oli. " Vielä kymmenen minuuttia, vielä viisi minuuttia, vielä kaksi minuuttia.. " Taas ne kuuluisat aamuherätykset alkoivat. Vaikka onhan niitä tässä ollutkin jo tovin, mutta silti tuntuu ylitsepääsettömältä. 



Aamulla kimpsut ja kampsut kasaan ja menoksi. Aamulla täydensin viime hetken paniikissa Olivian päiväkotikassia. Hysteerisenä yritin laittaa itseäni siedettävän näköiseksi. Ihanat silmäpussit muutaman yön heikoista unista, muutamankymmenen. 

Päästiin vihdoin lähtemään. Vaikka pariin otteeseen käännyttiin takas kotiin hakemaan vielä matkasta jääneitä tavaroita. 


Jännittyneenä päästiin päikkyyn. Riisuin tytön ja laitoin lattialle. Olivia lähti samantien konttamaan leluhyllyjä kohti. Sanoin tarhatädille, että viime yön unet tytöllä erittäin minimissä. Saattaa haluta piakkoin unille takaisin. Jätin Olivian hoitoon ja lähdin kävellen jatkamaan matkaa omaan määränpäähän. 

Hain ensinnäkin avainlätkän opintotoimistosta, että pääsisin kouluun sisään. Kädet tärisivät ja hengitys raskasta. Melkeempä jännäkakka housussa. Mulla olisi uudet luokkatoverit. 

Pääsin luokkaan, kukaan ei sano mitään. Katsotaan vain " kuka toi on? " Onneksi opettajat ja koulu on tuttua, se helpotti tosi paljon mun oloa. Onneksi päivä oli lyhyt. Päivä meni nopeasti ohi. Koulun loputtua mulla olisi kaksi tuntia aikaa hoitaa asioita ennenkuin hakisin Olivian. 

Olivian hakemista odotin kovasti. Olin malttamaton odottamaan miten päivä olisi mennyt. Toivoin vain, ettei olisi ollut mikään super kiukkuinen. Mentiin vähän ajoissa hakemaan neitokainen. Siellä oli välipala meingit kesken. Hetikuin kuuli meidän äänet alkoi itku. Kovempi itku, kun näki äidin ja isin. Loppua ei meinannut tulla. Koko kööri yski ja röhisi, myös Olivia. Mietin päässäni, että ounou justhan me parannuttiin. Tyttö oli todella kipeän ja ryytyneen oloinen. Mutta päivä oli mennyt kuullemma loistavasti. Syönyt, nukkunut hyvin. Oli ollut mukana leikkitouhuissakin muiden kanssa. Ylpeä äiti, reipas tyttö. 


Kotiin päästyä kuume nousi 40 asteeseen. Tiistaikin meni kuumeen kourissa, joten tänään en vienyt Oliviaa päikkyyn. Sain veljeni hoitamaan Oliviaa aamusta, ettei mun tarvitsisi olla heti toisena päivänä pois koulusta. Tulin jo 12 pintaan kotiin Olivian luokse. Aamu mennyt nukkumiseen, ylläri, koska yöllä ei nukuttu. 

Päätin käydä lääkärissä tänään näyttämässä korvia, koska tyttö oli niin kipeän oloinen ja haroi korvia. Korvissa ei kummiskaan mitään ollut, onneksi. Saatiin vahvempaan buranaan resepti ja äsken sai sitä ja nyt nukkuu taas. Koko päivän levännyt/nukkunut äidin sylissä. Joten nyt on parempaa lääkettä. Toivottavasti alkaa auttamaan. 

Lääkärissä, lääkäri totesi, että on ihan normaalia lapsen sairastaa tiheään tahtiin. Noin 6-8krt vuodessa ja yksi sairastelu kestää 3-6vk. Ja sitten ollaan pari päivää terveenä ja taas kipeenä. Kuullostaa tosi hurjalta ja väsymykseltä. 

En tiedä tuliko Olivia kipeäksi tressistä vaiko sai pöpön jo heti ensimmäisenä päivänä. 

Miten teillä päiväkotilaiset on sairastellut? 

Loppiviikko menee siis kotona sairastellen. Toivottavasti ensviikkoon mennässä olisi jo päiväkoti kuntoinen tyttönen. 


-Tanja









tiistai 25. marraskuuta 2014

Vessapaperirulla kukka

Vessapaperirulla kukka.

Näin netissä kuvan tähän tyyliin tehdyistä. Joten päätin kokeilla. En tosiaan tiedä mikä mulla on. Kokoaika pitää olla värkkäämässä jos jonkinlaista. 

Mutta tässä tulee teille ohje: 

Vessapaperi rullia.
Maalia, jos siis et halua kukkien olevan pahvin värisiä.
Sakset jolla leikkaat pienempiä paloja, rinkuiloita siis.

Teippiä, jolla teippaat lehdet yhteen kukan muotoiseksi. 
Sinitarralla kiinni seinään. 

Ja valmis! 

 Pienenlainen sisustus juttu erittäin halvalla. Ja näistähän voi muotoilla ja asetella seinille ihan oman mielikuvituksen mukaan. Väriäkin voi säädellä oman maun mukaan. Ajattelin, että tekisin Olivian huoneeseen valkoisia ja vaaleenpunaisia kukkia.  

Jos on tähän hommaan parepmia tapoja niin niitä saa laittaa kommentilla tulemaan! 






-Tanja

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Jännittääkö? KYLLÄ jännittää!













Huomenna on vihdoin se päivä jota olen kauhulla ja todella innoissani odottanut. Minä alotan vihdoin koulun taas. Ja Olivia menee päiväkotiin. Tänään oon hirveesti yrittäny kaikkea tehdä, etten miettisi huomista. Ainakun mietin esim nyt niin mun mahaa alkaa kourimaan. Jännittää niin hurjasti. Tosin en tiedä kumpi jännittää enemmän sekö, että mä meen kouluun vaiko se, että Olivia menee päiväkotiin. Mä vien Olivian huomenna erittäin hyvin mielin sinne ja jätän sen hoitotätien hoiviin. Mulla ei oo mitään syytä olla peloissani siitä. Olivia tulee pärjäämään siellä. Ja hoitajat olivat niin kivoja, että kyllä mä heihinkin luotan täysillä. 

Toisaalta mua koulu jännittää sinäänsä sillälailla, että mulla ei oo sielä kavereitä. Vanhat luokkalaiset joo, mutta he menevät oman luokan tahtiin siellä ja mä mun uuden luokan mukana. Kallekin on vastapäisessä rakennuksessa. Mä jo kuumoilin, että Kallen täytyy tulla mun kanssa ekana päivänä koulussa syömään. Hehe, epätoivostako? Onneksi koulu ja opettajat ovat tuttuja, ettei koko tilanne olisi täysin tuntematon. 

Mä en oo pakannu vielä Olivian hoitokassiakaan, jotenkin en vaan saa sitä aikaseks, vaikka se todellakin pitäs tämän illan aikana hoitaa. Tuntuu, että sitäkin hommaa vähän pakoilen. Esim päätin tulla vielä kirjoittamaan tän yhen postauksen ja pakkaan sitten sen. Jooh.. Seuraavaks taidan kyllä suihkuun mennä. Sitten mä ehkä sen pakkaan ja samalla katon omat kamat kondikseen. 

Huomennä herätys noin 05.00. Tuskin tuun herämään näin aikasin, mutta jos heiräisin niin en välttämättä saisi sitä kiirettä aikaan. Kerkeisin laittaa itteni kondikseen ja syömään aamupalan. Sen jälkeen herättäisin Olivian. Toivoo sopii, ettei herää aikasemmin. Kamata kasaan ja menoks. 

En oo varmaan kertaakaan vielä sanonut tän postauksen aikana, että mua jännittää. Sanon siis uudestaan MUA JÄNNITTÄÄ!  Heh. 

Nyt kaikkien peukut pystyyn, että saisin yöllä nukuttua ja kaikki menisi huomenna hyvin! IIK! Näihin rauhallisiin tunnelmiin on hyvä lopettaa ja alkaa tekemään niitä asioita joita oikeesti pitää! 



-Tanja 

Hammastahna tähtiä

Tarvitset: 
Paperia
Hammastahnaa
Sinitarraa/Teippiä
Sieni/Tiskirätti

(Väriainetta)


Tee näin: 
1. Leikkaa sellaisia tähtiä kuin haluat. 
2. Pursota hammastahnaa sopiva määrä lautaselle. 
3. Laita sapluuna ikkunaan, teipillä taikka sinitarralla. 
4. Tuputtele sienellä taikka tiskirätillä.
5. Irrota sapluuna varovasti, ettei paperi repeä, jos haluat käyttää uudestaan sapluunaa. 

(6. Lisää väriainetta hammastahnan joukkoon ja sekoita hyvin.) 




VALMIS! 

Nyt oon tehny jo Olivian ja olohuoneen ikkunoihin tuollaiset tähdet. Vielä keittiöön olisi tarkoitus tehdä. Pieni sisutusjuttu ja todella edullinen. Mikä tärkeintä todella kivan näköiset. Ja kenellekkään tuskin tulee aivan samanlaisia, koska jokainen tekee erilailla tähdet. Mä laitoin mun siskon noi mulle leikkaamaan, koska mä en osaa. 

Nyt kotona tuoksuu erittäin hammastahnalta. Mutta lopputulos erittäin kiva! 

Jos aijotte kokeilla kertokaa ihmeessä, mitä mieltä olitte. 




-Tanja

torstai 20. marraskuuta 2014

Mitä tehdä, vaiko tehdä mitään?




Kirpulta löytyi ihania puupalikoita, joita olen halunnu Olivialle ostaa. Mieleeni vain juolahti jostain kumman syystä palikoiden tuunaus. Osa palikoista on todella kulahtaneita ja huonossa kunnossa. Haluaisin ehkä tuunata ne samoihin väreihin millä Olivian huone olisi sisustettu. Harmaa, valkoinen ja vaaleanpunainen. 

Olisko tämä aivan turhaa? Ehkä, ehkä ei. Toisaalta olisi kiva pitää ne värillisinä toisaalta taas ei. 

Miten te tekisitte? 

Ja millä tavalla tekisitte tuunauksen? Kaikki vinkit ja konstit jakoon. Kiitos jo etukäteen kaikille. 


-Tanja 

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Sitruunainen kalakeitto

Taas mä jaan teille vähän ruoka reseptiä! Hups.. Mun oli tehny monta päivää mieli kalakeittoo ja nyt mä vihdoin sain aikaseks sen tehtyä. 

Lohi on tosi kallista, joten ajattelin laittaa seitä. Pakastettuna " tietenkin. " Mutta onneksi oli myös pieni lohikimpale alennuksessa, joten lohta ja seitä.

Olivian lempiruoka on kala, ihan sama missä muodossa ja miten niin kala on se ykkösuosikki. Kaikki muu jää melkeempä syömättä. 




Olivian annoksen tein veteen, koska en tiennyt voisiko korviketta käyttää tähän veden tilalle. 

Pussi keittovihanneksia
Lohta 300g
Paketti seitä, pakasteesta
Tilliä 
Sitruuna
Sitruunapippuria
Sipuli
2 valkosipulin kynttä


4dl kermaa
3-4dl maitoa 
3dl vettä 
Suolaa 

Vihannekset ja liemi kattilaan, joko vettä tai kermaa ja maitoa ja vettä. Hetki poristen. Sipuli ja vsipuli. Kokonainen sitruuna puristettuna. Mausteet. Kun vihannekset ovat melkein valmiit lisätään kala. Kun kala on kypsää lisätään tilli. 

Maku on todella sitruunainen. 

VALMIS! Eikun nauttimaan. 

maanantai 17. marraskuuta 2014

Mitä jos laiskuus iskee?

Mitä, jos laiskottaa ja ei jaksa lähteä kauppaan? Silloin alan tonkimaan kaappeja mitä löytyy. Aika heikolta ruokavarasto näytti. Mutta sain väsättyä aika hyvän ruuan silti tällepäivälle. 

Itsetehtyjä lohkoperunoita
Kaslerpihvejä
Pippurikastike
Sekä salaatti aineksetkin löytyi kaapista

Pesin perunat. Leikkasin lohkoiksi ja laitoin vuokaan. Mausteina käytin suolaa, mustapippuria, kuivattua oreganoa- ja basilikaa ja paprikajauhetta. 

Pilkoin yhden sipulin ja kaksi valkosipulinkynttä joukkoon.

Sulatin voita n. 2 rkl  mikrossa kaadoin sen lohkojen päälle. Lisäksi 2dl vettä. 

Sekoittaen ja uuniin. 200 asteisessa uunissa noin yhden tunnin välillä sekoittaen. 





Olivialla oli tänään kalapihviä ruokana. Tyttö rakastaa kalaa.  Jaan teille suurinpiirtein saman ohjeen, kuin Neean blogissa, josta siis löysin reseptin. Joitain pieniä eroja löyty.


1dl Korppujauhoja 
2dl Vettä
300g Hienonnettua lohifilettä

1 Sipuli
1 Valkosipulin kynsi
Ripaus mustapippuria
Ripaus parikajauhetta
1 Porkkana
1 kananmuna



Annoin korppujauhojen turvota astiassa. Sen jälkeen raastin porkkanan ja lisäsin sipulin sekä yhden valkosipulin kynnen. Pilkottuna.. Lisäsin lohen, mausteet ja kananmunan. Sekoitin.

Taputtelin pellille taikinan pihvimäiseen muotoon. Annoin olla 200 asteisessa uunissa n. 10-15min.

Valmis! 



-Tanja





torstai 13. marraskuuta 2014

Ajatuksia

Ajatukset Olivian hoitoon liittyen eivät todellakaan vähän aika sitten ollut tämänpäivän asia. Saatiin Olivialle yksityinen perhepäivähoito paikka ja kaikki piti olla sovittuna. Laittelin viestiä pariviikkoa takaperin varmistaakseni asian. Ilmi kävi, että hoitaja olikin aloittanut tekemään muita töitä. Suoraan sanottuna olin silmät pyöreenä valmis itkemään. Kenenkään muun tuuria, kuin mun? 

Puhelin rumpaa eestaas, että saisin pikaisesti Olivialle uuden hoitopaikan. Ajatus tuntui mahdottomalt monien soittojen jälkeen päikkytoimistoon. 

Syyttivät mua siitä, kuinka olen suunnitellut alottavani koulun, kun äitiyspäivä raha loppuu. Tosi asiassa en edes ollut katsonut milloin äitiyspäivärahan saanti loppuu. Tarkistin asian, kun päikkytoimistosta sanottiin, että pitää tarkistaa. Tarkistettua sain, vaikka minkälaisia " syytöksiä " ja kuinka tosiaan olen kaiken suunnitellut. Kyllä suunnittelin asian niin, että aloitan siihen mihin jätin koulun ja jatkan koulua kaksi kertaa viikossa näin alkuun. Olivia on erittäin pieni päiväkotiin. Ja mä olisin erittäin, erittäin paljon halunnut sen perhepäivähoitoon. Mutta eihän se onnistunut. 

Mulle tosiaan sanottiin, etteivät he aijo antaa Olivialle hoitopaikkaa, koska olivia on vasta 8kk. Ja mulla ei olisi mitään hyvää syytä lähteä jatkamaan opiskeluita. Voisin siis hyvin olla kotona edelleen Olivian kanssa. 

Itse koen asian toisin. Mun opiskelut on Olivian tulevaisuutta, kun saan kouluni käytyä mulla on silloin jokin ammatti tässä se olisi siis kosmetologi. Mulla on ammatti ja mun on helpompi työllistyä jossakin vaiheessa elämää. 

Ihmiset miettivät miksi pidän kiirettä kouluun palaamisen suhteen ja miksi en ole kotona, koska lapsi on vain kerran pieni? 
Koen, että mun on pakko saada jotain muutakin tekemistä, kuin vain olla kotona. Turhaudun kotona. Harvoin mulla on päiville mitään tekemistä. 

Olivia saa erittäin paljon tekemistä päikyssä. Rakastaa seurata mitä muut lapset touhuavat, oppii paljon muilta lapsilta. 

Tänään sain soiton. Olivialla on paikka päiväkodissa. Suu loksahti auki, että mitä ihmettä?! Mulle oltiin niin sanottu ja vakuutettu, ettei Olivia mene hoitoon vielä, joten olin varautunut siihen. Nyt mulla on paniikki kriisi, haluanko mä OIKEASTI laittaa lapseni hoitoon.. Olen innoissani samalla todella hämilläni. 

Vielä 11 päivää mun koulun alkamiseen ja Olivian hoitoon menoon. Jännittää! 

Minkälaisia tuntemuksia teillä on ollut, kun lapsenne aloittaa/aloitti päiväkodissa käynnin? 

Mä en tosiaan tiedä mitä mieltä olisin, kun oon aina ollut sitä mieltä, että se on perhepäivähoito alle 1v paras vaihtoehto. Saatan olla väärässäkin, mutta ollut vain sellanen fiilinki asiasta. Vähemmän lapsia, joten on aikaa hoitaa kunnolla pientä tättähäärää. 




-Tanja 



keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Parempaan päin





Päästiin eilen vihdoin käymään mammakerhossa. Pitkään aikaan ei ole sinne huvittanut mennä taikka edes jaksanut. Mutta eilen päästiin taas. Oli ihana nähdä muita äitejä pitkästä aikaa. 

Tiedossa olisikin joulukuun puolella vasta, pikkujoulu mammamiitti meillä. Mihin tarkotuksena olisi tulla muutamia äitejä ja lapsia. 

Oon muutenkin saanut tähän mun elämään jostain kummasta syystä energiaa ja paljon. Enää ei kotona nysvätä Olivian kanssa kahdestaan. Käydään taas kaupungilla useammin, kuin ennen. Olen jaksanut panostaa itseeni, kotiin ja parisuhteeseen normaalia enemmän. Yhdessä vaiheessa olin erittäin loppu kaikkeen. Ja luulin, etten jaksa enää tehdä mitään. Onneksi se oli vain pieni hetki mun elämästä. 

Olivia piristää mua päivä päivältä vaan enemmän. Olivian synnyttä musta tuntui hölmöltä puhua vauvalle, joka vain tollottaa mua ja näyttää tasan ja just siltä, ettei ymmärrä mua. Nyt on ihanaa, kun Olivia osaa jo kommunikoida ja näyttää tunteitaan kunnolla. Kuulin monesti, että vauvan kanssa täytyy komminukoida, se oli mulle tosi vaikeaa aluksi. Päivä päivältä mä yritin enemmän ja enemmän. En tiedä miksi se oli mulle jotenkin niin vaikeaa ja ylitsepääsemätöntä. Mua ehkä jopa nolotti höpötellä Olivialle kaupungilla. Ajattelin, että ihmiset kattoo mua et oonko seonnu täysin. Mutta eihän se niin mene. Vauvalle tosiaan täytyy höpötellä silmät ja suut täyteen kaikkea, vaikka vastausta ei kuuluisikaan. Jossain vaiheessa vastauksiakin alkaa kuulumaan. 

Usein kuuluu örinää ja tätätä on yleisimmät mitä kuuluu, sekä kiljunta on se hauska juttu. Äiti tarvisi välillä korvatulpat, kun tyttö innostuu kunnolla. 

Ollaan lähiaikoin nähty Saraa ja Wiltsua paljon. Olivia rakastaa seurata Wiltsun tekemisiä. Musta se on tosi jännä, ettei munkaan puuhat kiinnosta niin paljoa, kuin Wiltsun. Mutta lapsihan oppii toiselta lapselta paljon. Ja se on vain hyväksi. 


Nyt tuli tälläinen lätinäpostaus, kuhan halusin vaan tulla höpöttelemään. Ei mulla sen kummempia tällä kertaa. 

-Tanja


maanantai 10. marraskuuta 2014

KYSY ISILTÄ?!

Sain vihdoin suostuteltua Kallen tähän hommaan ja oon niin innoissani, joten toivottavasti saadaan paljon asiallisia kysymyksiä! 

Joten homma menee niin, että laitat kommentti boksiin kysymyksiä ja Kalle vastaa niihin parhaansa mukaan. Jäädään innolla odottamaan kysymyksiä! 

Nyt voit kysyä! 


-Tanja&Kalle

HunajaKaneli

Kasvonaamio kotikonstein. Helppo, halpa ja hyvä. 

Sekaiho, rasvainen, mutta silti pintakuiva. Mikään ei ehkä ole turhauttavampaa. Epäpuhtauksia on ja tulee aina vain lisää. Silti, vaikka kuinka rasvaa kasvoja niin ei auta. Kuorin ja teen kasvonaamion parisen kertaa viikossa. Sen jälkeen erittäin hyvä rasvaus. 

En ole päässyt vielä kosmetologi opinnoissani kasvohoitoihin asti, joten nämä on vain mun omia kotikonsteja, mitkä tuntuu musta hyvältä. 

Päätin siis kokeilla tätä ohjetta, jonka löysin ystäväni blogista. Olen aikaisemmin kokeillut tätä ja todennut hyväksi. Mutta nyt tämä ei ollut kasvoilleni niin hyvä, kuin olisin olettanut. Raskaus on muuttanut ihoani. Ihoni on paljon herkempi sekä paljon epäpuhtauksia iholla. Mutta suosittelen kokeilemaan tätä, jos ei ole herkkä iho. 


Tästä pääset Melanien blogiin, josta löysin ohjeen KLIK

Nyt vain jokaisella testiin kenellä ei ole herkkä iho kasvoilla. 

Erittäin helppo ohje: 

1tl kanelia
2tl Hunajaa 

 Sekoita.

 Levitä.
 Anna vaikuttaa n. 15-20min.
 Pese pois.

Kasvovedellä pyyhintä. 

Erittäin hyvä rasvaus. 

VALMIS! 



-Tanja

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Ensimmäinen isäinpäivä 911`14

Ensimmäinen isäinpäivä

Isä on yhtä tärkeä henkilö, kuin äiti. 
Saan olla onnellinen, kuinka hyvä isä Kalle on Olivialle. 
Rakastava&huolehtiva. 
En voisi toivoa parempaa isää meidän pikkutytölle. 

Rakastan katsoa, kun Kalle temmeltää Olivian kanssa. 
Melkeen saan kyyneleen  silmäkulmaan katsellessani heitä yhdessä

Toivon, että heillä tulee aina olemaan lämpimät ja hyvät välit keskenään. 
Olivia saa miehen mallin isästään ja hyvät lähtökohdat tähän elämään



Oikein hyvää isäinpäivää kaikille iseille, varsinkin niille, jotka ovat lapsilleensa se rakastava ja hellä isä. <3 


Muutama kuva päivältä. Olivian tekemä kortti. Sekä haluan hehkuttaa: 5v aikana ensimmäistä kertaa syötiin noin " hienosti " kotona. Taino oikeastaan ei käydä ravintoloissakaan syömässä, noin hienosti. Ehkä tästä täytyy ottaa jonkinlainen tapa. Tälläinen olisi erittäin kivaa virkistystä arkeen.  







-Tanja

perjantai 7. marraskuuta 2014

Uutta ja ihmeellistä, LUNTA



Toppahousut/Kirppari
Kengät/Sokos
Tumput/Kirppari
Takki/Lindex
Pipo/Lindex
Huivi/HM (puuttuu kuvasta)
Kypärämyssy/Tutta (puuttuu kuvasta)








Herättyäni aavistin tästä päivästä tulevan hyvä. Ihanaa kerrankin herätä ilman väsymystä ja hyväntuulisena. Kalle heräsi aamulla Olivian kanssa, joten sain nukkua vähän pidempään. Oliviakin on ollut tänään niin hyvällä tuulella, joka on ihanaa vaihtelua kiukkuiluun. 

Illalla satoi jo lunta. Olin aivan varma ettei lunta olisi enää aamulla. Katsoin ikkunasta ulos ja siellä oli edelleen lunta, sekä sitä satoi kokoaijan lisää. Ihanan valoisaa pimeyteen. En ole itse henkilökohtaisesti talvi-ihminen. Talvi menettelee silloin, kuin ei ole sitä 30 asteen pakkasta. Nyt taitaa olla ulkoilma nollassa ja se on mulle sopiva. En tykkää kovasta ja kuivasta talvi-ilmasta. Talvella sanavarastooni kuuluu " mä jäädyn tänne, täällä on kylmä " lause ja sitä saattaa kuulla usein suustani. Mutta toivottavasti ei tulisi loskaa enää vaan tämä lumi jäisi maahan. Tuskimpa vaan.. 

Olivian synnyttyä viime talvena oli hiukan lunta, mutta neitokainen ei päässyt konkreettisesti kokemaan sitä lunta. Joten tämäkin on täällä suunnilla aivan uusi juttu. Paljon ihmettelyä sai lumi aikaan. 

Jaksoin myös laittautua tänään Olivian päikkäri ajalla. Harvoin suoristan hiuksiani, koska hiukseni ovat luonnonkiharat ja paksut. Suoristamisessa menee niin paljon aikaa, ettei sitä aina jaksa tehdä. Sekä tein normaalin nätin meikin. Kulutin vähän enemmän aikaa meikkiin, vaikka on ihan normaali päivämeikki. Sain meikkivoiteenkin levitettyä rauhassa. Ja piirettyä kulmat. loppusilaukseksi huulikiiltoa. Ja näytän normaalia freesimmältä äidiltä. Normaalisti nuttura ja ei meikkiä. 

Tänään vihdoin sinne asuntonäyttöön, jota odotan innolla. Harmi, kun Kalle ei pääse tällä kertaa mukaan, mutta luottaa muhun ja saan tehdä päätöksen muutammeko vaiko emme. Nyt vain odotellaan, että kello kävisi vähän nopeammin. Aika tuntuu menevän aina silloin hitaasti, kun olisi jotain odotettavaa. 

Sunnuntaina isäinpäivä. Ei mitään tietoa mitä keksittäisiin Oliviankanssa ensimmäistä isänpäivää varten. Mutta ehkä me jotain pientä. 




-Tanja