Kaksplus.fi

lauantai 31. tammikuuta 2015

Ruokaisa lauantai


 Oon tänään ollut oikeen kokkikolmonen. Päätin tehdä tänään ihan päästä jotain hyvää ruokaa. Päädyin kanaan ja riisiin. Mutta vähän "erikoisella reseptillä. "  Tässä tulee teille resepti: 

Kanaa 400g
Riisiä (en mitannut, kaadoin vain.) 
Riisin sekaan laitoin liha liemi kuution. 
Kaksi sipulia
Pakaste vihanneksia ( Papua, herneitä, porkkanaa, kukkakaalia.)
Kaksi kahen desin valkosipuli kermaa
Mausteita: 
Pippuria
Currya

Keitätä riisin, samalla paistat kanan ja sipulin. Toiseen kattilaan vihanneks keittymään. Maustat kanan. Kun kaikki nämä ovat valmiita sekoitat ne yhteen. VALMIS! 

Mitä mieltä olisitte jos tekisin kooste postauksen siitä mitä Olivia syö kotona?

Iltapalaksi oli lettuja. Olivian ensimmäiset letut, maistui neidille suunnattoman hyvin. Nyt on hyvä jatkaa lauantai iltaa, kun sain yökylä vieraitakin. Kalle lähti tänään ja palaa siis kuukauden päästä. Mutta kyllä me tytsyt pärjätään. Kohta on myös ihana ystävänpäivä. Olisi ihana kehittää jotain todella kivaa tekemistä ystävänpäiväksi ystävien kanssa. Saa nähdä mitä sitä keksitään. Maanantaina alkaa uusi jakso koulussa, toivotaan ettei meistä kumpikaan nyt tulis kipeiksi. Niin ei tarvis olla koulusta pois. Olisi niin paljon kaikkea opittavaa. 

Hyvää lauantai illan jatkoa kaikille! 




-Tanja 

perjantai 30. tammikuuta 2015

Huomenna se lähtee


Huomenna, huomenna on se päivä jota mä olen pelännyt ja samalla odottanut innolla. Mä oon tosi ilonen Kallen puolesta, että se saa näin hienon mahollisuuden lähteä ulkomaille töihin. Samalla mä huokasen helpotuksesta, että se lähtee meidän parisuhteen kannalta. On ollut erittäin kivikkoista matkaa jo jonkin aikaa. Tää kuukauden matka tulee erittäin hyvään saumaan. Kyllä mä varmaan viikon sisällä tulen huomaamaan sen, että on se paljon kivempi jakaa jonkun kanssa arki. Mutta tää on mulle kanssa kasvun paikka. Opin ehkä arvostamaan toisen panosta arkeen, kun se apu tällä hetkellä ei riitä mulle. Musta apu ei oo tarpeeksi. Pidän toisaalta itsestään selvyytenä koko suhdetta. Mutta toisaalta taas en. Mä odotan erittäin paljon tältä kuukaudelta. Sen, että Kalle oppii itse hoitamaan kunnolla asioita, koska mä en ole siellä laittamassa ruokaa ja pesemässä sen pyykkejä. Vaan se joutuu hoitamaan kaiken itse. 

Odotan itseltäni paljon. Odotan sitä, että jaksan olla Olivian kanssa kaksin ja hoitaa samalla kaksi koiraa ja kodin. Samalla mun pitäs käydä koulua hyvin arvosanoin. Mä toivon, etten uuvu ihan kokonaan. Mä oletan varmaan itseltä vähän liikoja, mutta mä uskon pärjääväni hyvin. 

Oon koko aamun siivonnu, että saan siistin kodin. Niin mä pystyn aloittamaan uuden kuukauden hyvillä mielin, kun ei oo pölytuppoja joka nurkassa. Eikä tarvii arjen kiireisinä päivinä stressata siivouksesta. Koska eihän me arkena keretä sotkemaankaan, kun on niin pitkiä päiviä. Toivon kanssa samalla, että viikonloput ei mee siihen, että makaisin vaan sohvalla aamusta iltaan. Vaan, että jaksaisin nähä kavereita viikonloppusin ja tehdä jotain. 

Tänään me vietetään vika ilta kotona saunoen ja kotona ollessa. Hauskaa viikonloppua teillekkin! 


-Tanja 






tiistai 27. tammikuuta 2015

Osa ulkovaatteista



 Tässä on meidän ryhmärämä ulkoilua varten. 

Haalari ei kuosiltaan ehkä ole ihan mun tyylinen. Se on päivän valossa tosi ihanan värinen, mutta näin sisällä lampun valossa se on tosi oranssihtava. Mul on tosi ristiriitaiset tunnelmat tota haalaria kohtaan. Mutta mikä parasta se on tosi lämmin. Olivia on saanut ton halaarin ja hyvä niin koska itse tuskin olisin tuollaista ostanut. Se kestää vettä ja on ihan super lämmin. Parempi, kun meidän Reiman haalari. Joten tämä on ollut käytössä meillä nyt kovilla pakkasilla. Se on vähän reilu, mutta silti ihan sopiva, kasvu varaa on siis. En tosin tiedä meneekö ensi talvena. 

Kenkiä meillä on kolmet plus kumisaappaat. Tossa on niistä kahdet mitä käytetään ahkeraan. Harmaa lilat Olivia sai. Kuomat mä ostin kirpulta, sopu hintaan. Villasukat on mummin käden töitä Olivialle. 

Hanskoja meillä on, vaikka minkälaista. Mutta noi kyseiset hanskat me ollaan todettu hyviksi. Reiman peukuttomat hanskat. Nekin mä oon ostanut kirppikseltä. 

Tuttinauha mun siskon tekosia. Musta toi on vaan niin ihana tuttinauha. Tykkään niin paljon. 

Pipoja ja kypärämyssyjä löytyy kans, jos jonkin näköstä. Mutta me ollaan käytetty noita tosi paljon. Ja sen näkee varmasti hatusta kuinka likanen ja kulahtanu se on. Tekis pieni pesu erittäin hyvää. 

Saa nähdä meneekö näistä osa vielä ensivuonna. Tai minkälaiset vermeet me hankitaan ensivuonna neidille.

Mitäs piditte?



-Tanja  





maanantai 26. tammikuuta 2015

HormoOnit




Hormoonit. Mulle erittäin iso päänvaiva. Ennen en edes ollut ajatellut miten hormoonit vaikuttavat muhun. Raskaana kaikki toitottivat " sun hormoonit ovat vain erittäin sekaisin. " Mitä ihmettä tuo lause tarkoitti? 

Raskaana kyllä huomasin mitä hormoonit ovat. Musta tuli odottava tyttöystävä, joka oli monster. Raivoava, itkevä ja helposti innostuva. Kaikkien muiden vaivojen lisäksi. Mun mielipiteet vaihtuivat laidasta laitaan minuutin sisällä kymmeniä kertoja. Mun tunnetilat kävivät yli kierroksilla. Kerran mä aloin itekmään siitä, kun Kalle nauro mulle, kun mä valitin sen hieronta tyylistä. Alkoi nauramaan ja mä purskahdin itkuun. En voinu lopettaa itkemistä. Raskaana heitin Kallen pihalle varmaan kymmeniä kertoja päivässä ja sanoin, etten jaksa enää kattoa sen naamaa. Onneksi se ei lähtenyt. Pysyi rauhallisena mun kanssa. 

Oon muutenkin tosi räiskyvä persoona, mutta raskaana kaikki tunne tilat olivat monin kertaisia. Mä en voinut sille mitään. 

Mun iho muuttui rupikonnaksi. Mua itketti se, ettei sille voinut tehä mitään. Ei ollut mun hoitamisesta kiinni. Finneja vaan tursusi joka paikasta. Mikä oksettavinta, mulle tuli selkään finnejä. Hyi. Mulla ei koskaan ennen ollut, voitte kuvitella kuinka monet kerrat tästäkin itkettiin. Mua ei todellakaan haittaa, jos muilla on finnejä selässä. Suorastaan puhkun intoa, jos sellaisia pääsen puristelemaan. Mutta itsellä ne on mitä hirveimpiä, koska niihin ei itse pääse käsiksi. 

Toinen mikä sai kyyneleet silmiin.. Se haju.. Haju, vaikka oli käynyt suihkussa ja laittanut dödöä ja puhtaat vaatteet. 10 minuutin päästä sitä taas haistiin mieheltä, joka olisi urheillut viikon käymättä suihkussa. Hyi oksennus. Mua ahdisti käydä koulussa tai yhtään missään, kun haisin niin pahalta, hikoilin kun pieni porsas. Raskauden piikkiin sekin vain. Luulin oireiden loppuvan, kun vauva on syntynyt. JA PASKAT!!!!!! 

Vauvan syntymä miltei pahensi kaikkia hormooni juttuja. Jos raskaana luulin olevan finninen haisuli, joka heittää miestään itku kurkussa pihalle miljoona kertaa päivässä niin mikä olin sitten raskauden jälkeen? Itkevä ja tulta syöksevä HaisuliHirviöMonsteriVihainenLohikäärme. Oletteko nähnyt tälläistä mä olen ja mun läheisetkin varmaan on. 

Mutta nyt melkein 11kk synnytyksestä aletaan olemaan kohta siinä pisteessä, kuin ennen raskautta. Ei hormooneista tietoakaan. Kyllä myönnän, että kiukun puuskat eivät ole tehnyt vielä lähtöään mun kehosta, mutta pikkuhiljaa nekin alkavat kadota. Kohta mun hormoonit ovat normaaleita. 

Milloin teillä on tasoittunut hormoonit? Olenko ainokainen sekopää, joka on hormoonien vallassa?


-Tanja

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Tasan viikko

Mä oon nyt kahden viikon aikana yrittäny suorittaa paljon koulujuttuja ja mä olen kovalla päättäväisyydellä pysynyt mun tavoitteissa. Huomenna koulussa kasvohoidon näyttö ja mähän ajon sen suorittaa hyvin arvosanoin. Huomenna myös on se palaveri, jota mä vähän jännitän, että mitä ne päättää mun puolesta. Olenko kykeneväinen jatkamaan vielä koulua vaiko en. 




Viikonloppu on ollut erittäin rankka. Olivia tuli TAAS kipeeksi. Ja mikäs on sen rankempaa, kuin kipeen lapsen hoitaminen. Oltiin käymässä Kallen isän luona. Paluu matka oli katastrofaalisen hirveää. Mutta ei muistella pahalla. 

Ens viikko on muutenkin tosi erilainen. Tänään on tasan viikko siihen, että Kalle lähtee työharjotteluun ulkomaille. Mua jännittää ja mua kauhistuttaa. Me jäädään siis Olivian ja koirien kanssa kotiin kuukaudeksi. Viikoista tulee rankkoja ja erittäin pitkiä päiviä. Mä tiedostan sen, mutta mä ajon pärjätä. Mun sisarukset on luvannu auttaa mua minkä ne omilta kiireiltään pystyvät. Äiti on luvannut tulla jeesimään jos koen tarvitsevani apua. Sekä mun ystävät on kanssa lupautunut auttamaan. 

Jollekkinhan tämä on varmasti arkipäivää, käydä töissä/koulussa ja hoitaa lasta ja kotia samalla yksin. Kuullostaa ehkä hölmöltä, kun mä kriiseilen täällä tulevasta kuukaudesta. Ehkä ihan turhaan, mutta silti. Mä en ole sellaista ennen kokeillut. Nyt sekin tulee koettua. 

Kuukauden päästä on Olivian synttärit. Joten niitä pohditaan myös blogissa tulevana kuukautena. Kannattaa olla kuulolla. Linkittäkää mulle teidän synttäri postauksia! 


Tasan neljä vuotta sitten meille tuli ensimmäinen perheenjäsen. Kiti täyttää tänään 4vuotta. Paljon onnea pikkupallerolleni. 4 Vuotta sitten otettu kuva Kitistä. 

Tässä taisi olla pikakuulumiset tältä erää. Erittäin hyvää sunnuntai iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille!! <3 


-Tanja 

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

ARVONNAN VOITTAJA

Suoritin arvonnan tässä osoitteessa



Kiitos kaikille osallistuneille! :) 

-Tanja 

Onko noloa ottaa #Selfieitä?

 Nyt kyllä on vähän tylsää #Selfie
 Kattokaa nyt, kun mä oon laittautunut #Selfie
 Väsyttää ihan saatanasti #Selfie
 Just lähin näkee kaveria #Selfie
 Jekkujekku #Selfie
 Taas mä oon vähä laittaunut ja valmis juhlimaan kaverin synttäreita #Selfie
 Tulin just suihkusta #Selfie
 Kuhan lähetin kivan #Selfien kaverille, 
että varmasti ei unoha minkä näkönen mä oon.
 Hyvää yötä kullanmurut #Selfie
 TYLSÄÄÄ #Selfie
oikeestihan ois sikana tekemistä. 
Onks tää panta hyvä tähän näin #Selfie
 Kattokaa mitä mä juon #Selfie,
ihanku koskaan ennen kukaan muu ei olis juonut. 
Ku mä vaan oon niin hauska #Selfie


Nyt eletään 2015 vuotta. Silloin, kun mä synnyin ei ollut älypuhelima eikä kyllä kännyköitä olleskaan. Sain ensimmäisen puhelimen 11-vuotiaana. Ei värinäyttöä, ei kosketusnäyttöä, eikä varisnkaan KAMERAA. Iik miten me ollaan selvitty?

Tämä kuuluisa #Selfie on nyt varmaan ollut jo muutaman vuoden tosi in. Tottahan toki irc-galleriaankin otettiin selfieitä, mutta ei niitä otettu joka tilanteessa ja ihan missä vaan. Mutta mä esim ihan tilanteesta riippuen saatana ottaa selfien tai ei niinkään saata, vaan mä otan. Mun kaveri tässä taannoin sanoi, että miks kaikki häpeää ottaa selfieitä keskellä kaupunkia, koska se on varmaa nykypäivänä yks luonnollisimmista asioista. Ja tottahan tuo onkin. Itseäni ainakin vähän hävettää nostaa käsi korkeuksiin ja alkaa poseeraamaan omalle puhelimelle. Jossain tilanteissa sitä alkaa melkeen naurattamaankin, kun tuli " niiin hyvä selfie. " Mutta selfien ottaminen on varmasti yhtä yleistä, kuin mikä muukin kuvaaminen. Joten miksi hävetä? 

Tulin just suihkust..
Oon kakalla..
Katon telkkuu..
Mä syön..
Oon bailaamas..
Nyt mä tanssin..
Oon salil..
kävin lenkil..


Voin toki olla ainoa, joka tälläsissä tilanteissa ottaa selfien, ehkä mä en sitten ole normaali. Mutta mulle toi on aika normaalia. Musta tän postauksen idea ei oo ehkä mun kirjotus vaan mun hullun hauskat selfiet. Niitä ois ollut paljon lisää, mutta en mä ehkä kaikkee kehtaa tähän laittaa, luulisitte pian, että en oo normaali. :D 

Mitä mieltä te olette selfien otoista keskellä yleisiä paikkoja? Katotteko vinoon, vaiko toteatte vaan hänen ottaneen selfien? 

-Tanja 

maanantai 19. tammikuuta 2015

Koulun pieniä etuja

Moni luulee, että kosmetologi opinnot on vain itsensä laittamista ja kaunistautumista ja ei tarvitse liata käsiään mihinkään. VÄÄRIN! 

Kosmetologi ala on pitkälti muiden hoitamista ei itsensä. Yllätyin, kuinka monelle tämä tuli yllärinä. Ensimmäisen kahden viikonaikana muutama ja lopetti koulun, kun ei vastannutkaan sitä mitä luuli koulun pitävän sisällään. 

Siellä ollaan tekemässä niille asiakkaille hyvää oloa. Ja hoitamassa heidän " vaivojaan. " Homeisia varpaan välejä ja mitä kummallisimpia juttuja on tullut vastaan näinkin lyhyellä ajalla. Mitä se on sitten työelämässä? Aikapitkälti sitä samaa varmasti. 

Koulussa tottakai teemme hoitoja toisillemme, että opimme niitä tekemään. Lisäksi meidän kuuluu tietää mm. miltä komeroraudalla kasvojen puhdistus tuntuu. Emme voi sanoa miltä se tuntuu, jos emme tiedä. Emmekä voi valehdella, " ei se tunnu missään. " Asiaks kyyneleet silmissä. Tottahan toki jokainen tuntee eritavalla kaiken, mutta ne miellittyvät ja epämiellyttävät kokemuset on suht samassa. 

Teemme kaikki hoidot toisillemme, lakkaamme kynsiä. ripsien ja kulmien värjäystä yms. Mutta se on vain sitä varten, että opimme. Tottahan toki on ihanaa, kun siinä hemmotellaan samalla itseään.

Monelle asiakkaalle tulee yllätyksenä myös se, että me hoidammme vain tervettä ihoa. Emme ole lääkäreitä, emme kirjota reseptejä emmekä kerro, että tuo on just se ja se. Kehotamme menemään lääkäriin näyttämään. Ei se mitään aina ei voi kaikkea tietää. 

Mulle tuli henk.kohtasesti yllätyksenä se siivouksen määrä mitä koulussa täytyy tehdä. Näin jälkeenpäin ymmärrän, koska täytyy olla hygenia kunnossa, mutta se tuli mulle aivan yllärinä, kuinka siellä opetettiin pesemään " oikea " oppisesti kädet. Sekä kädestä pitäen neuvottiin siivoamiset ja putsaamiset. Ymmärrän, että salongin on oltava erittäin puhdas, kun uudet asiakkaat tulevat sisään. Siisti, huolliteltu salonki. 


Niinkuin mainitsin, että meidän täytyy oppia tekemään kaikenlaisia hoitoja niin myös ripsenpidennyksiä. Sain tänään kutsun ripsimalliksi, yllätyin. Mutta ihanaa, olin haaveillut taas ripsiä, mutta en ole raaskinut laittaa niihin niin paljon rahaa. Onneksi mä siis tänään sain ripsenpidennykset. Ihan ne alkuperäiset ripsenpidennykset. Henk.koht itse tykkään enemmän volyymi ripsistä. Mutta nämäkin kelpaa!

Mun vanhaluokkalainen siis teki mulle tänään räpsyt. Nämä olivat hänen ensimmäisensä. Ja olen postitiivisesti yllättynyt!! Olin melkeempä paniikissa siinä tuolissa. Pelkäsin mun ripsien liimautuvan yhteen ja kaikkea muuta. 

Olisihan näihin pystynyt vielä laittamaan paljon ripsiä lisää, mutta mun oli pakko lähtee kotiin. Eiköhän me lisäillä niitä ripsiä, kun on sen aika. Kiitos Ellalle räpsyistä! 



Kertokaa olettko te pettynyt johonkin alaan? Luulitte sen olevan jotain aivan muuta. Ei ollutkaan sitä mitä kuvittelit. 

-Tanja 

ps. En osaa lisätä tätä tuonne kosmetologi opinnot sivuun. Helpp! 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Viikon kuulumiset

Helvetin rankka viikko takana ja monta rankkaa vielä edessä ennenkuin mä oon edes lähellä valmistumista. 

Mä oon opiskellu aamusta iltaan. ( en ehkä koskaan oo opiskellu näin ahkerasta/määrätietoisesti. ) 

Maanantai tosiaan alkoi viikko sillätavalla, että kävin pienessä puhuttelussa opon ja kuraattorin ja opettajan kanssa. Sovittiin, että kokeillaan vielä ja mähän oon siis ahkeroinu ihan urakalla. 

Elikkä oon siis ahkeroinu kouluhommien kanssa viikon ja oon yrittänyt iltasin tulla tekemään postausta, mutta mä en vaan oo jaksanu. Kun Olivia menee nukkumaan niin menen minäkin. 

Joten kuvia paljon kuluneesta viikosta. Puhelin kuvia valitettavasti. 



Vähän kireä koulun takki, en ole vielä kerennyt hankkimaan omaa, mutta sekin on tässä hankinta listalla. 
Sokeroinnin opettelua. 

Opiskelua vapaa päivänä felmanniassa. 

Kummilta saatu uus yökkäri. 


Shoppailua tähän väliin, että jaksaa taas opiskella. 

Olivialla menee aivan loistavasti päikyssä. On aina niin täpinöissään aamusin, kun sen sinne vien ja täpinöissään, kun mä sen sieltä haen! 




Lauantaina mentiin Saralla heilumaan. Ja mä pengoin jätesäkeistä ittelleni vaatteita, mitkä Sara oli laittamassa kirpparille. No enää ei tarvii, kun mä vein melkeen kaiken. Saralta mulle ja Wiltsulta Olivialle. Näinhän se käy näppärästi. 

Olin itekkin käynyt alkuviikosta Olivian vanhoja vaatteita läpi. Että jos joku tahtoo pienellä rahalla laittakaa ihmeessä viestiä. :) 

Nyt mä aijon hetken katsoa sarjaa ja sitten mä laitan pään tyynyyn. Touhun täyteinen viikko, mutta mehän selvitään jos me halutaan ja mehän halutaan! 

ps. Mä olin tonne mun facebookin sivulle kirjotellu, että kertokaa, jos haluatte mun postailevan jostain. Otan postaus ideoita mielelläni vastaan. :) 

Hyvää seuraavaa viikkoa! 
Meitähän voi myös seurata instagramista, siellä päivittelen päivittäin moneenkin otteeseen. 
Nimimerkillä Ttanjj löydät. :) 

Ehkäpä hutasten tehty postaus, mutta joskus näinkin. Ensi postaukseen paneudun oikeen kunnolla. 

-Tanja