Kaksplus.fi

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Yksin

Mua ei ole luotu olemaan 8 tuntia päivässä hiljaa. 

Mä olen oikeasti tosi iloinen ja pirtsakka typy, mutta sitä ei huomaa enää musta kunnolla. Mua ahdistaa, ahdistaa koulu. Mulla ei ole siellä enää kavereita, kun tulin äitiyslomalta takaisin oli mun vanha ryhmä jo jatkanut matkaa eteenpäin omia opiskeluita. 

Mua jännitti ihan hullusti mennä uuteen luokkaan jälkeenpäin, puolivuotta myöhemmin, kuin muut. Olivat jo ryhmäytyneet ja omat porukat löytyneet. En ole kokenut itseäni kovin tervetulleeksi luokkaan. En pysty olemaan oma pirtsakka itseni koulussa, naurava ja elämän intoa täynnä oleva Tanja. 

Suurin syy on myös varmasti tähän se, että on niin paljon ikäeroa luokkalaisteni kanssa. Heidän elämänsä tärkeimmät asiat ovat varmasti kaverit, koulu tulee siinä sivulla. Muistan kyllä itseni 16-vuotiaana tyttönä, kaverit elämän tärkein asia. Mun tärkein pioriteetti on Olivia ja, että ruokaa löytyy joka päivä pöydästä, sekä se, että Olivialla on puhtaita vaatteita päällä. Joten voittekin jo arvata, että ei meillä ole yhteistä kieltä niinsanotusti. 

Pahaa puhuminen " seläntakana " booring. Tytöt ei oikeen ymmärrä, että olen itsekkin ollut tuon ikäinen, enkä vielä siltikään ole vanha korppu, joka ei muistaisi omaa nuoruuttaan. En ajatellut asiaa aikasemmin koskaan tarkemmin, että oikeasti sinne kouluun on vähän haastavaa mennä. Kahdeksan tuntia päivässä hiljaa, ilman naurua ja yksin syömistä. On vähän mulle raskasta. Yksipäivä olin toisenluokan kanssa asiakaspalvelussa ja kuinka onnellinen olin sinä päivänä, mulle puhuttiin ja oltiin ystävällisiä. Olin onnesta soikeana ja tuli ajat mieleen ennenkuin jäin äitiyslomalle. Tälläistähän koulussa pitäisi olla! Lähdin kotiin hyvillä mielin ja mikä tärkeintä sain opiskelu iloni takaisin! 

Tänään ollessa koulussa ajattelin vain, että ei tää voi olla todellista. Olin kokopäivän aivan tympiintynyt ja mikään ei kiinnostanut, huominen jo pelkästään ahdistaa. Joku voisi ajatella, että mitä mä annan niiden häiritä mun opiskelua, mutta opiskelu on mulle paljon muutakin, kuin tunnilla olemista. En saa irti tarpeeksi, jos en viihdy koulussa. Viihtyvyys on yks tärkeimmistä asioista. 

Onneksi mulla on kumminkin koulun ulkopuolella elämää. Ihania ystäviä, ihana lapsi ja ihana uusi koti! 

En olisi koskaan arvannut, että joutuisin koulussa olemaan yksin tunnista toiseen ja päivästä toiseen, koska olen todella sosiaalinen ihminen. Tykkään tutustua uusiin ihmisiin, tykkään mun alasta, tykkään asiakaspalvelusta. 

-Tanja

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Huvipuistokausi avattu

Päästiin kivasti korkkaamaan huvipuistokausi käyntiin Saran ja Wilhelmiinan kanssa. Lähettiin Lauantai aamulla aikasin kohti helsinkiä. Olin aivan täpinöissäni, sillä Olivian ensimmäinen kerta Linnanmäellä. Samalla olin erittäin kauhuissani, mitä jos Olivia ei viihdy, ei tykkää ja on kiukkunen tyttö siellä. Mitä mä sitten olisin tehnyt, kun viidelä lähti vasta kyyti takaisin lahteen. 

Kauhukuvista huolimatta kaikki meni just eikä melkein nappiin. Ainakin omasta mielestäni. Käytettiin tyttöjä muutamissa laitteissa ja huomatakseni Oliviasta kuoriutui pikku hurjapää. Kikatteli ja nauro mitä kovempaa pyörittiin. Oli hauska huomata, että vuodenkin ikänen tyttö viihtyi noin hyvin. 

Laitteita perheen pienemmille olisi toki voinut olla enemmän. Jotenkin tuntui, että ei niitä ollut, kun ihan muutama. Mutta tällä kerralla pärjättiin näillä mitä oli tarjolla. 

Käytiin välissä syömässä ja sen jälkeen oli pienten päikkäreitten aika. Wiltsu nukahti samantien Olivia ei, mutta pienet torkut tytöt otti. Sillä välin päästiin saran kanssa käymään muutamissa laitteissa. Sara on hurjapää, mä olen entinen. Nykyään tulee nopeasti huono olo laitteissa, mutta mä selvisin hyvin Saran mukana. Käytiin jopa lintsin uudessa laitteessa, Kingissä. Ilmeisesti jonkinlainen vapaapudotus. Hitaasti ylös pyörien ja vapaasti alas. Itsehän pelkään korkeita paikkoja aika paljon, joten olin pienessä paniikissa siellä ihan ylhäällä, kun odoteltiin millon tippuu. Jonossa mietittiin minkäslainen laite tää on, kun kaikki ihmiset tuli naama peruslukemilla pois sieltä. Todetakseni myös itse, etteipä kovin kummoinen ollut. Odotin enemmän tältä laitteelta. 

Lapsen kanssa linnanmäelle en lähtisi ilman apukäsiä. Sekä rannekkeen osto olisi siinä ja siinä. Linnanmäellä ainakin muutamat laitteet oli näin pienille maksuttomia ja ihan muutamaan tarvitsisi rannekeen tai lipun. Mutta ei olisi mahdoton ajatus lähteä kesällä, vaikka särkäniemeen varsinkin, kun tiedän tytön tykäävän. Mutta, jos olisi enemmänkin, kuin yksi lapsi tulee tälläset reissut kalliiksi. Rannekkeet, syömiset ja matkat+ kaikki muu. 

Kuinka pienten kanssa kävisitte huvipuistoissa? 


Mä en osannut päättää mitä kuvia laitan niin laitoin sitten paljon! 

-Tanja 

maanantai 20. huhtikuuta 2015

5-vuotta jo yhdessä

Viisi vuotta sitten tapasin mun elämäni miehen. Tai no tapasin elämäni miehen 10 vuotta sitten, mutta 5 vuotta me ollaan seurusteltu. Mitä viidessä vuodessa on siis tapahtunut?

Muutettiin yhteen, asuttiin espoossa. Elämä kulki eteenpäin. Otettiin koira, kun muutettiin. Juhlittiin paljon, oltiin ja käytiin töissä ja koulussa. Oltiin kihloissa. Erottiin, mä muutin lahteen ja kalle jäi espooseen, oltiin pari kk erossa ja Kalle muutti mun perässä lahteen. 

Elettiin lahdessa samalla tavalla, kuin espoossa. Yhtäkkiä saimme tietää masussa kasvavasta pienestä ihmeestä, joka sitoisi meidät yhteen koko loppuelämäksi. Otettiin melkeen kaksi vuotta sitten toinenkin koira. 

Nyt me molemmat opiskellaan taas ja hankitaan parempaan tulevaisuuteen parempia eväitä. Eletään perus arkea perheen kesken. 

Tunteet menevät laidasta laitaan. Hyviä ja huonoja hetkiä on mahtunut matkanvarrelle monia. Välillä ei jaksaisi porskuttaa eteenpäin, ei sitten millään. Riidellään jatkuvasti, melkeen joka asiasta, mutta silti on ihmeellistä miten toista pystyy rakastamaan niin paljon tuhansien "virheiden" kanssa. 

Toivottavasti yhteiseloa tulisi paljon lisää, mutta sekään ei ole niin itsestäänselvyys. Rakkauden ja parisuhteen eteen on taisteltava ja paljon. Koskaan parisuhde ei ole ruusuilla tanssimista. Ei voi muutakuin toivoa parasta ja yrittää kaikkensa. 



Hyvää viisi vuotispäivää meille! <3 

-Tanja



sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Nyt on sen aika taas, linkitä blogisi!

Istahdin kaiken muutto hässäkän ohessa hetkeksi koneelle ja aloin selamaan blogini lukulistaa. 

Hämmästyin, kuinka moni hyvä bloggaaja oli laittanut puikot pussiin. Listalleni ei siis jäänyt enää kauheasti lukemista, joten nyt on taas se hetki, että sinun on aika linkata blogisi minulle! 


En tiedä teenkö näistä mitään top suosikki blogi listaa itse blogini puolelle,  mutta mä kulutan paljon mun omaa aikaa blogien lukemiseen ja selaamiseen, joten tahdon niitä lisää listalleni. 

Joten nyt on se hetki taas, linkitä blogisi kommentti kenttään, jos arvelet minun kiinnostuvan siitä. 

-Tanja

New Home

Vihdoin me ollaan muutettu home asunnosta pois. Ihme ja kyllä olo jotenkin jo parempi, vaikka ollaan vasta yksi yö nukuttu uudessa kodissa! Tai ehkä mä kuvittelen? Ehkä en. Ihan sama, mutta parasta on se, että on jo parempi olo.

Muuton aikana kävi pieniä kömmähdyksiä, muutto firma ei ollut niin hyvä mitä olisi voinut kuvitella. Pinniksen laitoja hissikuilussa, sohva ja hyllyt naarmuilla, mikäs sen parempaa? 

Mutta onneksi koti on mitä ihanin. Pikku hiljaa tavarat alkaa löytämään omia paikkojaan. Rankkaa tää on ei voi muuta sanoa. 


Tässä pientä esimakua asunnosta ja " hallitusta " kaaoksesta. 

Odotan innolla, että pääsen tekemään asuntopostausta, kun kaikki on suunnilleen paikoillaan. 

Olivia ja koirat oli hetken ihmeissään, että mikäs tää tällänen asunto on. Mutta hyvin kaikki me ollaan kotiuduttu! 

Nyt muuttolaatikoiden ja nyssyköiden pariin, palataan taas, hyvää sunnuntaita kaikille! 

-Tanja

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Home

Me ollaan nyt oltu taukoomatta kipeitä viime kesästä lähtien. Vanha flunssa saadaan pois niin päivä kaksi tulee uudestaan. Mä oon niin kypsä tähän sairasteluun. 

Mulla on muutenkin huono vastustuskyky, koska huomattiin, että olen tosi pahasti kissoille allerginen ja meillä kotona oli kaks kissaa ja mun kipeyttä alettiin tutkimaan tosi myöhään. Joko sen seurauksena sain astman, koivu, pujo allergiat tai ne vaan tuli ilman mitään kummempaa syytä. Mun vastustus kyky aleni paljon, joten tuun muutenkin tosi herkästi kipeeksi. 

Muutettiin tähän asuntoon 1.3.14 heti kesällä mä aloin sairastelee tosi paljon. Mulla kauhee nuha ja ihan hirvee kurkkukipu koko aijan. Jatkettiin syksyyn, että mä olin koko aika pienessä flunssassa. Oliviakin alkoi sairastelemaan paljon. Liekö johtuneen siitä, että alotti päiväkodissa vai jostain muusta syystä. 

Eka pidettiin ihan normina sitä, että Olivia alkoi sairastelemaan. Lääkärissäkin sanottiin monesti, että ihan normaalia. Vähän ennen joulua, kai jos muistan oikein huomasin mustia pilkkuja meijän kylppärin seinässä. Tai olinhan mä nää jo huomannut aikasemmin, mutta en niin kiinnittänyt huomiota. Mutta silloin ne pisti silmään erityisen paljon. Otin kuvat ja lähetin tutuille, että näyttääkö tää teidän mielestä homeelta? Moni sanoi, että kyllä näyttää ja äkkiä uusi asunto. Sekä, terveystarkastaja paikalle yms. 

Ensin soitettiin huoltomiehelle, kun sitä kautta tieto menee isännöitsiälle. Huoltomiehen mielestä pilkut näyttävät homeelta. Soitin terveystarkastajan paikalle, joka tuli isännöitsiän kanssa samalla ovena avauksella. Pintamittarilla ei näkynyt mitään. Joten meille sanottiin, että peskää seinä. Ja sekä meidän kipeys johtuu siitä, että meillä on sotkuista ja kaksi koiraa. Joten olemme varmasti koirille allergisia. Totesin vain, että paskan marjat ollaan. No siivous oli vähän niin ja näin, no paransin siivoustakin. Imuroin jokapäivä pyyhinpölyjä kerran viikossa ja sitä rataa. Siistiä on. Ja kipeys senkun jatkui. 

Olivia oli vuoden vaihteen aikaan mun äidillä melkeen kaksi viikkoa hoidossa, siellä on monta koiraa ja silti ei ollut kipeä siellä. Tuli kotiin alkoi taas sairastelu. 

Ainahan vaihtoehtona on muuttaa pois, mutta me molemmat opiskelemme, olemme niin sanotusti näitä yleisiä sosspummeja. Elämme sossun ja kelan rahoilla. Joten säästöön ei riitä lantin lanttia, joka johtaa siihen, että ei meillä ole varaa maksaa takuuvuokraa yms. Sossusta sain pariin otteeseen kieltävän päätöksen, kun haimme josko saisimme vaihtaa asuntoa. Mutta aina vastaukseksi tuli, ettei ole mustaa valkoisella se, että siellä on hometta, joten sossu ei maksa hupimuuttoja. 

Itse asiassa asuntomme on todella kiva ja en todellakaan muuttaisi tästä pois jos ei olisi pakko. Vihdoin saimme pitkän taistelun jälkeen sossulta luvan muuttaa, siskoni ystävä oli hommannut meille asunnon, hyvän asunnon meille kolmelle ja kahdelle koiralle. 

Nyt olemme jo 3 viikkoa kipeitä, Olivialla ollut 2 silmätulehdusta molemmissa silmissä ja korvatulehdus, nyt kun lopetimme silmätipat niin eikun uudestaan. Kolmannen kerran.. Mutta mistä sitä tietää onko se vain tämä kevät? Itse olen tälläkin hetkellä sängyn pohjalla, koska olen niin kipeä. 

Mä lasken jo päiviä siihen, että me muutetaan! Ei enää montaa päivää! Ja toivon, että sairaskierre vihdoin loppuisi. 

Mutta ei näissä kaupungin asunnoissa paljon sormea liikauteta, kun tulee ilmi homeongelma. 

Tein postauksen puhelimella, joten on vähän sikin sokin kaikki. 

-Tanja

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Lm`15

Mä en tiedä törmäsittekö meidän konkka ronkkaan ollenkaan messuilla Pe&La. Mulla oli blogipassi mun rinnassa, jossa luki blogini nimi. Muutama sen huomasikin, kun tulivat nykäsemään hihasta. Olin siis tänä vuonna aivan ensimmäistä kertaa messuilla, joten haluan kertoa vähän teille mun fiiliksiä messuista. 

Kävin perjantaina kaverini kanssa tekemässä parintunnin pyörähdyksen lapsimessuilla, ilman lapsia. Tein melkein kaikki ostokset jo perjantaina. Mulla ei ollut mitään sellasta, että olisi pakko ostaa paitsi Olivialle aurinkolasit, jos sopiva messutarjous tulisi kohdalle. 
Mielestäni aika huonot tarjoukset oli. Tai josko tarjouksia ollenkaan. Kun itsellähän lomppakko ei ole pohjaton kultakaivos. Mutta kyllä mä oon muutamaan juttuun niin tyytyväinen, kuin vain voin olla. 

Perjantaina ei ollut lainkaan ruuhkaa, joka oli positiivinen yllätys toisaalta. Varsinkin, kun ensikertalaisena oli siellä niin sai tutustua aivan rauhassa vähän menoon ja meininkiin. 




Lauantaina huomasin jo junasta noustessa, että tänään tuolla ei mahdu edes kävelemään.. Lauantaina oltiin koko perheen voimin siellä. Tällöin myös näkyi paljon tuttuja, kun siellä hyöri ja pyöri kojusta toiseen. Oli todella ihana nähdä teitä, ketä nyt näinkään! <3 

Kun päästiin messuille mentiin melkeen heti kattomaan muumi showta, Olivia oli aivan täpinöissä muumeista. Mä en tiennyt, että se tykkää niin paljon niistä. Joka päivä oppii jotain uutta. 






//Aurinkolaseista tulee lisä postaus lähipäivinä
Kierreltiin ja kierreltiin. Haettiin välillä vähän maistiaisia kojuista, oli jugurttia ja puuroa yms tarjolla. Sekä banaania oli myös tarjolla, Olivia on ihan hullu baanani suu. 





Käytiin samaan syssyyn kädentaito ja expo messuilla. Olivia tykkäsi ihan hulluna koirista, olis halunnu halailla ja pussailla kaikkia yhtä aikaa. 

Kaiken kaikkiaan ihan kivat messut, ensi vuonna uudestaan! 

-Tanja




maanantai 6. huhtikuuta 2015

LAPSIMESSU LIPPUJEN VOITTAJAT!

Ensimmäinen lippu menee Satulle. 
Toinen lippu menee Jolanalle.
Kolmas lippu menee Sonjalle. 



Voittajille laitan sähköpostia, kiitos paljon kaikille jotka osallistuivat. 

Paljon onnea voittajille!!

-Tanja

Mitä meille kuuluu?


Mitä meille kuuluu, kukkuluuruu? Me eletään kipeinä muuttolaatikoiden ja liian monen koulutehtävän keskellä. Olivialla on molemmissa silmissä silmätulehdus ja on kovin räkänen niinkuin äitinsäkin. Pää ihan tukossa ajatus ei kulje suuntaan eikä toiseen. Koulutehtäviä pitäisi saada tehtyä, että pysyisin mukana menossa, mutta uhkaavalta näyttää. Viime viikko kotona jo sairauksien vuoksi ja uhkaavalta näyttää tämänkin viikon kohtalo neljänseinän sisällä sairaspedissä. 

Huomenna varataan muuttoauto ja saa nähdä pitääkö pistää vipinää kinttuihin pakkauksen suhteen, olen aina "edellisenä päivänä pakkaaja." 





Vaikka ollaan kipeitä niin jaksaa tyttö silti puuhailla, lisäpäikkäreitä on tarvittu, että jaksetaan. Illalla ei sitten malteta käydä millään nukkumaan, vaikka väsyttäs. 

Olivia otti ensimmäiset askeleet ilman tukea eilen, joten nyt vain odotellaan millon tyttö jolkottelee pitkin pihoja ja mantuja kikatellen. 

Joten nyt peukut pystyyn, että parannutaan ennen lapsimessuja. Arvon tänään lapsimessu liput. Arvonta päättyy tänään kello 20.00. Arvon samantien liput ja ilmoitan ne täällä ja facebookin sivuilla! Kannattaa siis olla kuulolla! 

Toivottavasti kaikkien pääsiäinen on mennyt mukavasti! 

-Tanja