Kaksplus.fi

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Taas täällä!


Heipparallaa pitkästä aikaa kaikki! Mä en ole kerennyt tulla tänne päivittelemään meidän kuulumisia yhtään. Vuorokauteen vois tulla muutama tunti lisää, jotta kerkeisin useimminkin tulla tänne kirjottelemaan teille! Eikä mun mielestä kesällä tarvitse bloggailusta tressata, menee ja tekee fiiliksen mukaan. 

Meille kuuluu erittäin hyvää, odotellaan lämpösiä kelejä edelleen, johon ollaan saatu jo vähän esimakua. 

Me tultiin sunnuntaina takaisin kotiin meidän Kuopion reissulta, joka oli tosi mukava. Pieniä kommähdyksiä lukuun ottamatta. Oltiin yhessä kauppakeskuksessa käymässä ja Olivia otti jalat alleen ja sitten kaaduttiin ja kovaa. Huuleen tuli pieni vekki, mutta onneksi ei tarvinnut lähtee sitä tikkaamaan siellä. Säikähdyksellä selvittiin. Mutta mä oon myös vahvasti sitä mieltä, että lapsi ei opi omia rajojaa, jos joskus ei käy pieniä haavereita. En voi olla aina suojaamassa pumpuliverkon kanssa tyttöä jokaiselta pieneltäkin haaverilta. 

Tää viikko ollaan viellä lahdessa. Nähään kavereita ja nautitaan hyvästä säästä. Perjantaina mä meen Summer up-Festareille. Pitkästä aikaa nään mun vanhoja ystäviä espoosta. Jeij! 

Ens viikolla mun pikkusisko tulee meille mun kanssa koiranhoito avuksi. Kalle lähtee sillon nimittäin Olivian kanssa Kallen isälle käymään viikonlopuksi. Tarkotuksena oli alunperin lähteä koko konkkaronkka sinne, mutta unohdin, että olin luvannut olla isosiskolleni koiravahdiksi yhdelle sen koiralle, joten olen kotona kolmen koiran kanssa sitten, 

Tähän loppuun kaipaisin pientä vinkkiä, mitä mä teen mun hiuksille? Kuvastakin näkee, että juurikasvu on mitä valtavin. Mulla on melkeen mustat hiukset, joten tostanoin vain ei mitään saa aikaseksi tehtyä. Oon tosi kyllästyny näihin tummiin, mutta ne on vaa tosi helppo hoitoset. Joten nyt hiusvinkkejä kehiin! 

Oikein mahtavia hellepäiviä teille kaikille, toivottavasti kaikki nauttivat tästä pienestä helleviikosta! 

-Tanja 



tiistai 23. kesäkuuta 2015

Kesäloma suunnitelmia

En saanut eilenkään aikaseksi tehtyä postausta loppuun. Mutta tänään on vihdoin sen aika. Joten postaus siitä mitkä ovat meidän kesäloma suunnitelmat! 

Suunnitelmiin kuuluisi paljon ulkoilua, tosin sää ei ole sitä nyt sallinut, mutta toivotaan, että kohta saataisiin ihanat kesä säät tännekkin päin suomea. 

Lahdessa on ihana perhepuisto, joten siellä kuluu varmasti paljon aikaa. Siinä vieressä on pieni kotieläinpiha, joten ainakun menee perhepuistoon käydään varmasti samalla katsomassa eläimiä. 

Reissaillaan varmasti paljon. Nyt olemme torstaina lähdössä kuopioon käymään ja palaamme sunnuntaina. Sen jälkeen olisi tarkotus lähteä Espooseen Olivian kummin luokse, sekä nhädä siellä paljon muitakin ystäviä. Espoon reissuun ajattelimme kiteyttää korkeasaari reissun, koska Olivia rakastaa eläimiä, joten se olisi varmasti aika mahtava tälläiselle pikkuneidille, unelmien täyttymys. 

Meillä ei tänä kesänä ole sen kummallisempia suunnitelmia, koska Olivia on vielä niin pieni, että meidän retket rajoittuu paljon vain perus leikkipuistoon. Tallinnan reissua ollaan myös mietitty. Ollaan Olivian kummien kanssa puhuttu, josko heistä joku lähtisi mukaan, koska onhan se Olivian ensimmäinen ulkomaanreissu. Pieni päiväristeily olisi todella kiva. 

Ihan perus juttuja meidän kesän suunnitelmissa. Mitäs teillä olisi suunnitelmissa? 

-Tanja 

Yhteistyössä mammalndia

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Ikävä vauvaa, mutta rakastan taaperoani

Viime kesänä oltiin jokseenkin uuden ja jännän äärellä. Olivia oli vain 3,5kk ikäinen pieni tuhisija. Opeteltiin kääntymään, hien ja tuskan voimalla ja lopulta se onnistuikin. Opeteltiin syömään ruokaa, maisteltiin paljon uusia makuja maidon lisäksi. Jonkin ajan päästä opittiin konttaamaan ja siitä se meno vasta alkoi. Vaikka tuolloin sanoin, että lapsi oppi paljon uutta. Ja kyllä oppikin, mutta tuntuu, että viimesen puolenvuoden aika on tullut niin paljon uutta. Nyt jolkotellaan jo suht pitkiä matkoja. Jäädään ihmettelemään asioita. Puhutaan muutamia sanoja suomea ja paljon puhutaan myös aivan jotain muuta kieltä, jota tämä äiti ei ymmärrä lainkaan. 

Tuskailin viimekesän helteestä, että jos näistä selviän niin selviän mistä vain. Oli uutta pukea lasta helteellä, kun sekin tuntui olevan niin vaikeaa, kun pelkkä vaippakin jo hiosti hirveesti. Tänä kesänä pukeminen tulee jo suht rutiinista. Olivia tuo aina aamulla kengät, että ne pitäisi laittaa jalkaan ja lähteä ulos tepsuttelemaan. Tuo myös itse omat vaatteensa, joka musta on tosi hauska, että se osaa oikeesti tuoda sukista lähtien kaiken. Tietää mitä ulos pitää laittaa päälle. Ja. kun on uloslähdön hetki ja puetaan vaatteita alkaa kauhea naururäkätys, kun on niin innoissaan siitä, että pääsee ulos temmeltämään. 

Viimekesänä lähdin rannalla rauhallisin mielein, koska Olivia oli todella helppo vauva. Ei itkeskellyt turhia. Joko nukkui rannalla vaunuissa tai oli viltin päällä varjossa. Ei liikkunut oli vain ja hymyili välillä. Tänä kesänä tämä äiti ei otakkaan rauhassa aurinkoa, vaan äiti juoksee taaperon perässä. 

Tää kesä tulee olemaan niin erilainen, kun viime kesä. Odotan innolla mitä tuleman pitää. Huomenna saan vihdoin postauksen ulos, jossa kerron meidän kesän suunnitelmista. Se on jo hetken aikaa pitänyt julkaista, mutta en ole vain saanut aikaseksi, mutta huomenna se tulee! 

Kutsun Oliviaa vielä välillä vauvaksi, vaikka tosiasiassahan se ei todellakaan ole vauva, vaan pieni vilkas taapero, joka innostuu nollasta sataan asioiden suhteen hetkessä. Siinä on kyllä tullut äitiinsä. Toisaalta mulla on niin ikävä tota vauva aikaa, mutta toisaalta ei taas yhtään, kun saan iloita Oliviasta nyt tälläisenä, koska se on mailman hurmaavin tyttö. 


-Tanja 

torstai 18. kesäkuuta 2015

Hyvää juhannusta!

Me ollaan juhannus kotona nauttien toistemme seurasta! Ihanaa olla tän ilopillerin kanssa! Joten vauhti ei varmasti lopu meidän juhannuksesta kesken. Toivotaan parasta, että säät edes vähän sallisi ulkoilua! Tyhmää olisi olla koko aijan sisällä! 

Lauantaina käyn ystävieni kanssa yhden ystävän isällä. Joten lauantaiksi on jotain vaihtelua! 

Palataan viimeistään juhannuksen jälkeen, jos ei aikasemminkin jo! 

Hyvää juhannusta kaikille! 

-Tanja

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Miten meni niinkuin omasta mielestä?

 Miten mun mielestä Olivian kahenviikon loma?

Kaksiviikkoa hoidossa, jossain toisessa paikassa on erittäin pitkä aika tämän ikäiselle lapselle. Tiedostin sen kyllä itsekkin. Vaikka aluksi oli puhetta viikosta, sekin on mielestäni pitkä aika olla yökylässä jossain muualla, kuin kotona. Vaikka oli kyse mummollassa olosta. Viikko sinäänsä ei tuntnut niin pahalta, koska olihan Olivia ollut joulun tiennoilla viikon mummollassa. ilman vanhempiaan. Kun kuulin, että olisi kaksiviikkoa lomaa tiedossa, mietin, että onko aivan pakko? Olisinhan toisaalta voinut tytön hakea, mutta tuntui aivan turhalta reissaamiselta, kun tyttö kumminkin viihtyi mummollassaan. On tuo 400km pitkä matka reissata ja kantaa lasta mukana ilman vaunuja, tavarat ja turvaistuin. Joten päädyttiin yhteistuumin sitten antaa olla vielä toisenkin viikon, sen enempää kokematta huonoa omaa tuntoa. Koska edelleenkin painotan, että olihan hän turvallisessa paikassa. 

No miten meni niinkun omasta mielestä tämä? Olivia tulee kotiovesta sisään mummoa kädestä pitäen. Näkee äidin ja isin tuli Olivialla pieni itku ja oli heti pakko päästä syliin. Meinasi muuten itelläkin itku tulla, kun nappasin neidin syliin ja ihastelin tyttöä, kuinka on kasvanut kahessa viikossa ihan hurjasti. Siis ihan silmissäkin oli pitutta tullut ja vauvan pyöreyttä kasvoilta haihtunut pois. 

Kotona ollessa olen huomannut muutamia juttuja, jota mietin johtuukohan pitkästä reissusta. Todella kokeilun haluinen, uhmaa kaiken mitä kielletään. Siis aivan kaiken, vaikka ihan perusjutuista kyse. En tiedä johtuuko tämä niin pitkästä reissusta vai ihan perus uhma tullut kylään. Itketään rokotiilin kyyneleitä, kun ei saadakkaan sitä mitä halutaan. Ensin kokeillaan äidiltä ja sen jälkeen vielä isiltä, josko saisinkin tahdon läpi. Tämän käymme joka ikisessä asiassa. Vaipanvaihdosta syöntiin. Sekä Olivia tykännyt reissata jääkaapilla todella ahkerasti. Tipsuttelee keittöön jääkaapin eteen ja alkaa vinkuminen, että joskos jotain saisi. Vaikka ruoka-annokset ovat valtavia, jota tyttö syö silti pitäisi saada napostella alvariinsa ja ettei nälkä lähtisi millään. Tämäkin, jos mummollassa onkin saanut välillä useaan otteeseen naposteltavaa vaiko kasvuikä vain? 

Sekä jommankumman vanhemman pakko olla koko aijan läsnä, jos isi on jossain muualla on äidin oltava vieressä hievahtamattakaan, Jos lähden edes vessaan käymään tulee itku. Sekä nukkuminen oli ensimmäisenä yönä aivan katastrofaalinen kokemus pitkän ajan jälkeen, kun ollaan nukuttu yöt hyvin. Olisi pitänyt koko yö olla tytön vieressä, koska ainakun lähti pois tuli itku. Ikävä taisi olla siis kova tytöllä näistä päätellen. 

Nyt ollaan muutama päivä olti jo kotona ja parempaan suuntaan ollaan menossa kovaa vauhtia. Vanhemmat sekä lapsi alkaa olemaan taas omia itsejämme. Vaikka itsekkin olin jo tottunut elämään ilman lasta, vaikka Olivia jyskytti koko aijan takaraivoon. Niin ensimmäinen vaipanvaihto loman jälkeen tuntui samalta, kun ensimmäinen vaipanvaihto synnärillä vastasyntyneelle vauvalle. Olo oli todella kädetön ja mietteliäs. 

Mitä opin tästä todella pitkästä kahdenviikon lomasta? Sen, että miettisin varmasti edelleen kahdeksi viikoksi hoitoon laittamista jossakin vaiheessa, koska se on minulle mahdollista ja se on minulle ehdotettu vaihtoehdoksi. Mutta onneksi tein sen nyt, enkä jättänyt mahdollisuutta käyttämättä, koska nyt tiedän, että Olivia ei mene pitkään aikaan hoitoon mihinkään. Varsinkaan kahdeksi viikoksi, vaikka olisi kuinka mahdollisuus siihen. Tämä oli minulle erittäin silmiä avaava kokemus. 

Kiitos mummolle ja papalle tästä mahdollisuudesta ja vaikka varmasti haluaisitte Olivian taas hoitoon, en hevillä siitä hetkeen luovu! Kiitos kaikille ihanille lukijoille, jotka tsemppasivat mua nauttimaan lomasta. Nautinkin, mutta nautin enemmän siitä, että saan olla Olivian kanssa! 

Olisko teillä mahdollisuus laittaa lapsi/lapset näin pitkäksi aikaa hoitoon? Laittaisitteko edes? 



-Tanja 

maanantai 15. kesäkuuta 2015

TUPARIT







 Meilla oli lauantaina tuparit ja oli aivan huippu ilta mielestäni! Kiitos ihanille ystäville jotka tulivat juhlimaan meidän homeetonta asuntoa! Tupareissa oli aika punainen teema, mutta en voinut vastustaa mansikka viirejä, joten teema rakentui viirin ympärille. Tiger on ihan huippu kauppa, kun haluaa kekkereihin jotain. Sieltä löytyy tosi halvalla kaikkea hupsun hauskaa! 

Kuvien otto jäi tupareissa vähän vajaaksi, kamera jäi hyllylle viettämään iltaa! 

Mikä parasta Olivia on vihdoin taas kotona!! Loma ohi ja nyt jatketaan kesänviettoa yhdessä. Mulla oli niin hirmu ikävä tyttöä, mutta nyt se on kotona! Huomenna saadaan hoitolapsi tänne meille ja Olivia saa samalla seuraa! Joten huomenna koitan keksiä jotain virikettä muksuille! 

Oikein hauskaa alkanutta viikkoa, yritän taas päästä sopivaan postaus tahtiin!! 

-Tanja 

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Mikä on minussa muuttunut?

Mun loma on kohta ohi ja odotan sitä niin paljon, että se olisi jo ohitse. Ylihuomenna se on ohi ja saan mun mailman rakkaimman ihmisen takaisin mun luokse! 

Ei enää ikinä näin pitkiä hoitokeikkoja!! Mutta kyllä mä silti olen kiitollinen, että on joku joka haluaa olla Olivian kanssa ja on valmis hoitamaan tyttöä. Sekä mä olin keväällä tosi väsynyt. Kaikki oli ihan helvetin rankkaa ja pelkkä ajatus illalla siitä, että aamulla on noustava sai mut ahdistumaan kunnolla. Mulla ei ollut keväällä kaikki hyvin, mutta mikä parasta nyt mulla on. Olen saanut levätä ja tehdä asioita mitä en Olivian kanssa voi tehdä tai jos voin niin pitää olla suunnitelma kasassa ennenkun lähtee johonkin. Kävin keskellä päivää pussikaljalla puistossa, en muista millon olisin sitäkään viimeksi tehnyt. Lähdin exttempporee ystävieni mökille. Olen syönyt lämmintä ruokaa ja nukkunut hyvin. Sekä koirat ovat saaneet täyden huomioni heille itselleen. 

Mutta mikä tässä lomassa oli erikoisinta? Mikä yllätti minut itsenikin ihan täysin? 
Mä olen elänyt normaalia elämää. Oon tehny kotitöitä ihan samalla temmolla, kun Oliviankin ollessa kotona. Mä olen mennyt ajoissa nukkumaan ( muutamaa iltaa lukuun ottamatta ) ja mä olen herännyt ihmisten aikoihin enkä ole nukkunut koko päivää. ( muutamaa aamua lukuun ottamatta )  Olen koittanut pitää rytmistä hyvin kiinni, jotta ei tuu samanlaista ylläriä, kun joulun tienoilla, kun Olivia oli sillonkin mun äidillä hoidossa niin taisin rellestää koko loman. En tehnyt mitään, nukuin ja söin miten sattui sillä verukkeella, että nyt on äidillä loma. Kun Olivia tuli joululomaltaan kotiin ei musta tuntunut lomalt ollenkaan, kun olin pistänyt ihan läskiksi oman lomani. Olin entistä väsyneempi. Mutta nyt voin hyvällä omalla tunnolla ottaa tyttäreni vastaan kotiin, koska äiti ja isi on ihan oikeasti levännyt eikä vain rellästänyt kahtaviikkoa! Mielestäni lomalla pitää huolehtia itsestään ja hankkia voimavaroja tulevaa varten. Tottakai saa sitä juhliakkin, jos vain jaksaa. Mutta mä tiedän sen, että jos olisin juhlinut koko lomani ajan en olisi levännyt hyvin. Nyt olen! 

Mikä mussa on muuttunut? Miksi en rellestänyt koko lomaani, kun siihen olisi ollut kerran mahdollisuus? Vanhana minuna olisin kyllä tehnytkin niin. Mutta jokin on mussa nyt muuttunut. Olenko kasvanut aikuiseksi, jonka ei tarvitse rellestää koko aikaa ja vaikka olisi loma niin ei ole pakko vain rellestää voi tehdä paljon muutakin kivaa! 

Haluan, että kun Olivia tulee kotiin olen oikeasti levännyt ja voin antaa tyttärelleni kaiken irti. Ihan kaiken!


-Tanja 



maanantai 8. kesäkuuta 2015

Me annettiin tutille lähtöpassit, vaikka erimielisyyksiä tuli tavasta

Olin kuummelllut jo hetken tutista luopumosesta. Halusin sen tapahtuvan tänä kesänä, mutta se tapahtuikin hiukan etukäteen mun suunnitelmista luopua. 

Päikyssä sanottiin, että Olivia ei ole muutamaan kuukauteen tarvinnut tuttia, ei edes unilla. Tiesin sen vain olevan tapa ja jolla sain Olivian hiljaiseksi. Olivia ei tajunnut pyytää tuttia ennenkuin se näki tutin kotona. Päikky keskustelun jälkeen päätin, että nyt on aika jättää tutti. Kertaheitolla vain veks. Ja sitä ei sen koommin meidän huushollissa ole nähty Olivian suussa. 

Tutteja alkaa löytymään mitä ihmeellisimmistä paikoista, kun niitä ei enää tarvitse. 

Jännitin todella todella paljon tuttivierotusta. Olin melkeen jo kauhusta kankea, kun edes ajattelin siitä luopumista. Mielessäni kävi eritapoja vieroittaa tutista, mutta en vain osannut päättää mikä on meille se oikea tapa. 

Mutta, kun tutista luopuminen tuli niin extempporee en kerennyt alkamaan miettimään sen kummempia vaihtoehtoja, se oli kertalaakista pois. Ajattelin, että jos nyt ei niin ei koskaan. Kallelta sen kummempia kysymättä, että miten hän tahtoisi sen tehdä. Päivä, kun oltiin oltu jo ilman tuttia ja lähdettiin kaupungille Kalle ilmoittaa, että otetaan tutti mukaan, jos satutaankin sitä tarvitsemaan. Tiuskasin vain, että paskan vitut otetaan. Yksi yö ja yksi päivä on oltu ilman, että ei todellakaan oteta mukaan. Kyllä ääntä mailmaan mahtuu. Kallella oli aivan erilainen näkemys tuttivierotukseen. Kallen mielestä lasta ei kuuluisi turhaan huudattaa ja vieroitus tarkoittaa pikkuhiljaa pois käytöstä. Intin vastaan ja sanoin, että ei me tehdä näin, vaan kertalaakista se tuttipois käytöstä. Yritin selittää, että onhan tää melkeen pikkuhiljaa, kun päikyssä ei ole käyttänyt tuttia, että nyt otetaan vaan kotoakin se pois käytöstä. 

Mutta tuttivierotus alkoi sujumaan aivan mahtavasti! Olivia ei ole sen kummemin tuttia kaivannut. Aivan turhaan hikoilin ja mietin tätä asiaa. Kaikki suju aivan mallikkaasti. Kohta kaksi viikkoa tutin luopumisesta ja hyvältä näyttää! Oon aika ylpeä itsestäni, että uskalsin kerta laakista jättää sen tutin pois, enkä ole antanut periksi. Tosin tuttivieroitus jatkui äidilläni, koska Olivia jäi sinne hoitoon, mutta ei sielläkään sitä ole tarvittu! 

Onko teidän miehet olleet tuttivierotuksesta aivan erilinjoilla, kun te itse? 

-Tanja 

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Mekö naimisiin?

Hääurut alkavat soimaan, ovet avautuvat. Mun pikkutyttö pudottelee pienestä korista kauniita kukan terälehtiä lattialle. Kävelen tyttöni perässä jännittyyneenä unelmien mekossa unelmieni miehen luo. 

Paljon ihmisiä juhlimassa meitä, meidän päivää jolloin vannomme rakkautta toisillemme koko loppu elämäksi myötä ja vastoin käymisistä huolimatta. Olen juhlien keskipiste ja mun parasystävä on mun kaaso. Se auttaa mua käymään vessassa ja kattoo, että mun mekko hyvin koko illan. 

Näin mä olen pikkutytöstä lähtien ajatellut kaiken menevän

Olen aina sanonut, että mulla on tyttölapsi, joka heittelee kukkien terälehtiä korista. No nyt mulla on tyttölapsi, joka voisi heitellä kukkien terälehtiä korista. Mulla on mies. Miksi me ei pidetä unelmähäitä? Mä en ole vielä valmis menemään naimisiin, vaikka periaatteessa miksi ei? Olemme seurustelleet jo tovin. Uskon, että tunnemme toisemme. Meillä on myös jo lapsi. Asumme yhteisessä kodissa ja meillä on kaksi koiraa. 

Avioliitto on mulle pyhäasia ja mä en halua pilata sen merkitystä. Mä menen vain kerran naimisiin mun elämässä ja haluan olla varma, että tämä mies on mun aviomieskin koko loppu elämän. 

Mutta mitä häihin tulee, en olekkaan varma haluanko kirkkohäitä? Mekon kyllä haluan, mutta miksi just kirkkohäät? Onko se vain perinne, että me kuulutaan kirkkoon joten me mennään kirkossa naimisiin. 

Mä haluan mennä naimisiin, mutta pari mutkaa olisi ennen häitä: 
-Mun mies ei ole edes kosinut mua.. ( odotan tosin, kuin kuutanousevaa tätä päivää..) 
-Mä en enää tiedä minkälaiset häät me haluttaisiin. ( uskon, että melkeen kaiken suhteen mulla olisi päätösvalta.) 
-Haluan käyttää niihin aikaa ja rahaa ( ja kumpaakaan niistä ei ole tällä hetkellä.) 

Joten tätä menoa mä en varmaan ikinä pääse naimisiin!! Musta olis ihanaa olla naimisissa, onneks mä oon viellä nuori ja eikä mulla nyt sellanen hengen hätä oo sanoa sitä tahdon sanaa. 



Milloin te olette menneet naimisiin? Ja onko häät olleet sellaisia, kuin lapsena olit haaveillut? 

-Tanja 
Kirjotin aikani kuluksi tämänlaisen postauksen. Tänään illalla ehkä mökkikuvia, jos jaksan avata koneen, kun pääsen kotiin! 

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Loppuviikon plääni, tuskin maltan odottaa!


Hyvä päivä takana ja nyt on hyvä aika alkaa valmistautua huomiseen reissuun. Lähden mökille huomenna. Ystäväni pyysivät minut mukaan ja enhän voinut kieltäytyä tarjouksesta. Joten huomenna suunta mökille. En tosin muista missä se on tai mitään muutkaan, paitsi sen, että siellä on kuullemma hulluna punkkeja! HYI! Mutta uskon pärjääväni, entinen partiolainenhan olen. 

Joten en usko, että loppuviikosta blogi päivittyy kovin tiheään tahtiin, mutta mua voi seurata facebookin blogi sivuston kautta. Sivu löytyy facebookista blogin nimellä. Sekä instagram päivittyy aivan varmasti realiajassa ja tiuhaan tahtiin. Kannattaa siis etsiä instagramista minut nimimerkillä @Tanjaourjourney 

Joten nyt kaikille hyvää loppuviikkoa ja toivottavasti sää suosii nyt viikonloppuna. Tänään ollut aivan kamala myrsky. Eipä juuri tunnu kesältä, mutta toivottavasti siihenkin tulisi muutos nyt loppuviikosta viimeistään. Mä jatkan nyt pakkausta, kaikki melkeen tekemättä. Mutta kameran muistikortti sentään tyhjennetty reissau varten, sekä akku latauksessa. Eiköhän kameralla pääse aika pitkälle! Haha! 

-Tanja 


Minkälainen fiilis eilen oli?





 -Tanja


maanantai 1. kesäkuuta 2015

Fiilispohjainen viikko tiedossa


Vapaa, kuin taivaan lintu. Aamulla herätessä on tyhjä olo, ihankuin jotain puuttuisi, mutta mikä se jokin on? 

Olivia on hoidossa äidilläni, jäi sinne viettämään kesänalkua ja mä tulin kotiin Kitin kanssa. Kallekin jäi matkalla kaverinsa luo. Olen vapaa! Onko näin? En koe olevani vapaa, ahdistaa, hiostaa, en tiedä mitä pitäisi tehdä? Saanko nauttia tästä lapsivapaasta täysin rinnoin ilman huonoa omatuntoa, että jätin lapseni toisen hoiviin, viikoksi? 

Kyllä aijon nauttia täysin rinnoin tästä lomasta. Tehdessäni asioita mitä en voi tehdä, kun lapsi on kotona. Elän hetken siis taas sitä elämää, kun minulla ei ollut vielä lasta. Vaikka kuinka tällä hetkellä haluaisin elää " vanhaa " elämää se ei onnistu. Mietin koko aijan mitä lapseni tekee, miten heillä menee. vaikka luotan äitiini sataprosenttisesti ja tiedän, että hän hoitaa hommansa. Onhan hän kokenut lapsista. Mutta yritän nauttia, ikävä on kova, mutta tämä on vasta ensimmäinen päivä yksin. 

Tämä pitäisi ottaa loman kannalta, mutta onhan minulla silti nämä kotiaskareet. Kamala sotku mikä jäi lähtiessä. Järkyttävä pyykkivuori kylppärissä vailla pesua. Voinhan silti hoitaa koti hommat ensin pois alta ja sitten vain olla ja nauttia elämästä? Vaiko lepään ensin ja sitten loppuviikosta hoidan koti hommat, ennen Olivian tuloa takaisin kotiin. Toisaalta olisi kiva nauttia puhtaasta kodista nyt, kun täällä ei ole kukaan muu sotkemassa, kuin minä itse. 

Paskat siivouksesta, teen silloin, kun minulla on sellanen fiilis. Tänään on menty aivan fiilispohjalta. Muutama pyykkikoneellinen pyörinyt ja muuten vain löhönnyt. Nautimme Kitin kanssa hiljaisuudesta. Ei mitään veden pitäviä suunnitelmia tälle lomalle, ei mitään sellaista, koska en halua kieltäytyä, jos ei olekkaan fiilistä toteuttaa suunnitelmia. 

Ajattelin pitää teidät ajan tasalla mun vapaasta viikosta. Postailen fiiliksiä tänne tästä erikoisesta lomasta sekä mitä mä olen päätynyt tekemään fiilispohjalta. Olkaahan kuulolla ja katsotaan mitä kehittelen viikon aikana itselleni! 

Nyt olisi tarkoituksena fiilispohjalta alkaa imuroimaan, mutta fiilis saattaa mennä siinä, kun saan postaukseni julkaistua, mutta eihän se haittaa, vaikka imuroisin vasta huomenna. 


-Tanja