Kaksplus.fi

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Arvonnan voittaja

Arvonta on päättynyt ja voittaja on.. Titititiii 

Nea-Kädenjälkiä sydämmessä

ONNEKSI OLKOON, olen lähettänyt sinulle sähköpostia! :) 

-Tanja 

maanantai 21. syyskuuta 2015

Meidän metsäretki ja ilonen uutinen

Lauantaina meillä oli pieni metsäretki tiedossa koko perheen voimin. Meidän retki meinas tyssätä heti alkuunsa, kun olisin halunnu lähtee retkelle ihan tähän johonkin meidän kodin lähelle, että vaunut ois voinu jättää pois. Kyselin facebookissa monissa ryhmissä, että missä on pieni paikka missä saatas tytön kanssa grillattua yhdet retki makkarat. Paikkaa ei löytynyt, mutta tiesin Lahden liipolassa olevan tälläinen pieni laavu paikka. Joten suunnattiin sinne ilman sen suurempaa tietoa missä se siellä oli. Pieni suunta oli, mutta ei sitten sen enempää, kun sieltä metsässä lähti teitä jos johonkin suuntiin, mutta löydettiin silti perille. 

Samalla reissulla keräiltiin Olivian päikystä saatua tehtävää varten asioita mukaan ämpäriin. Ihaan taloa varten tarvikkeita piti kerätä. Huomenna nää pikkuset tekee Ihaalle talon ja ne esitellään sitten vanhempain illassa huomenna. Huomenna ensimmäinen vanhempain ilta! 

Olivia tykkäs tosi paljon pienestä retkestä. Mäkin ihmettelin kuinka paljon mäkin tykkäsin. Yleensä tollaset retket ei oo ollu mun juttu, mutta nyt tykkäsin paljonkin. Ehkä tästä saadaan perheen jonkinlainen oma perinne. 
Kävin tänään mun työssäoppimis paikassa sopimassa työvuorot ja sun muut. Ensimmäinen työssäoppiminen ja mua jännittää jo nyt ihan hulluna. Mua jänni tänään niin paljon, että sekoilin ihan huolella. Ei oo ehkä nolompaa ihmistä olemassa, mutta onneks ne otti mut silti. 

Mä hain Espoon Isoon Omenaan paikkaan nimeltä oppivat kädet, koska lahdessa ei ollut enää paikkoja, koska sain tietää tosi myöhään, että mä voinkin mennä työharjotteluun samaan aikaan, kun muutkin. Tää tarkottaa sitten sitä, että oon samalla viivalla, kun kaikki muutkin, vaikka keväällä tuli hurjan paljon poissa oloja. Muttä tää vaan innostaa mua jatkamaan koulun suhteen. Sekä tää työssäoppimis paikka on suht turvallinen mulle, että täähän ei oo mikään yksityinen salonki tai sellanen. Siellä on paljon muitakin työssäoppijoita. Oon ison omenan pisteessä jonkun aikaan sitten vaihdan Espoon Keskuksen Aurinkokivi nimiseen paikkaan. Eli saan molemmista kokemusta. Oletteko kuulleet oppivat kädet paikasta? Marraskuussa alkaa ja mä en tiedä miten mä reissaan. Ajatuksena ehkä olla 3krt viikossa pidempiä päiviä, jotta saan tunnit täyteen ja loppuviikoksi aina kotiin. Joten olisin n.3 pv pois viikossa. Tai sitten, että reissaan aamuin illoin. Pitää kattoa miten kaikki nyt alkaa ja sitten tehä sen mukasia päätöksiä. Mutta oon jo todella intona, enkä jaksais yhtään odottaa, että alkais jo! 

Hyvää viikon alkua kaikille teille! 



-Tanja

torstai 17. syyskuuta 2015

Tuli yhtä nopeesti takas, kun lähtikin

Viime viikonlopunna oltiin tyttöjen kanssa laivalla ja oli mitä mahtavin reissu pitkästä aikaa! Kyllä sain palkita itseni sillä, että olen käynyt kuukauden tiiviisti koulussa ilman yhtäkään turhaa poissaoloa, joka on siis saavutus viime kevääseen verrattuna!
Oon taas alkanut urheilemaan "hullun" vimmalla, eli niinkun mulla on aikaa! Kaveri piti mulle rappus treenin ja sovittiin, että siitä tulee tapa meille, että käydään säännöllisin  väliajoin, kun molempien aikataulut natsaa yhteen. Heidi on mun koutsi, huus viimeksi mulle "jaksaa jaksaa, vielä vähän"  Just tollasta kannustusta mä tarviin!! Sekä nyt vihdoin mulla on polar loop ja kuinka paljon sekin tuo motivaatiota!!! Vähän lannistuin, kun ennen laivareissua mä olin laihtunut 2kg, mutta laivalla ne tulikin jo takas. Mutta uusin tsempein alusta! :D Alkoholi on petollinen...

Huomenna on jo perjantai ja loppuviikon suunnitelmiin kuuluu metsäretki, Olivia sai tehtävän päikystä ja aijottiin toteuttaa se ihan retken muodossa, eikä vaan tossa pihalla. Mietittiin, josko löydettäs läheltä joku grillaus mesta niin otettas makkarat mukaan. Ja Olivia sais ite kerätä asioita omaan pikku ämpäriin. Sekä nautin kynttilöistä ja vesisateesta viikonlopun aikana! <3 Aamen.

ps. Käykää osallistumassa I LOVE ME- Messujen lippu arvontaan tästä!

-Tanja 

Miten äitinä pidän huolen itsestäni ja omat voimavarani



Omat voimavarani? Miten jaksan äitinä mitään? Siinäpä vasta iso kysymys onkin. Ihmeellisen paljon jaksamista pikku päivänsäteeni tuo päiviin. Entäs mistä saaan voimavaroja niihin hetkiin, kun kaikki menee huonosti, kun uhmakas taaperoni vie viimeisiä hermonpaloja äidiltä. 

Lapsi antaa paljon, mutta yhtä paljon se ottaa takaisin. Aina ei voi jaksaa, se on sanomattakin selvää, että hetkiä on joilloin ei jaksaisi. Mulla on onni, että lapsen isä on kuvoissa, joka päivä mun tukena. 

Mulla on tukena paljon ihmisiä, jotka auttavat, jos on hätä. Mutta kyllä mun voimavarat kumpuaa, mun hyvin voinnin kautta. Mulla on hyvä olla, kun tiedän, että lapsella on hyvä olla. Ja, kun mulla on hyvä olla niin on lapsellakin hyvä olla. 

Sekä, kun Olivia on päivähoidossa niin se tuo myös oman jaksamisen arkeen, koska mulla on niin sanotusti päivät "vapaata" vaikka oon koulussa. Illalla haluaa antaa kaikkensa lapselle, koska arkisin se on vain se muutama tunti, kun ollaan yhdessä ennen nukkumaan menoa. 
Miten pidän huolen siitä, että jaksan? Mä vietän paljon aikaa mun kavereiden kanssa, koska kaverit on mulle melkeen kaikki. Kaverit auttaa mua jaksamaan myös eteenpäin. Ja vietän paljon aikaa mun kavereiden kanssa ilman Oliviaa. 

Tehdään jonkin verran reissuja kavereiden kanssa, johon en voi tytsyä ottaa mukaan. Esimerksi olin juuri viikonloppuna laivalla. Tälläiset pienet "lomat" antaa mulle jaksamista arkeen. 

Koulu tuo mulle myös omat hemmottelut arkeen, koska opiskelen kosmetologiksi. Me tehään siellä jonkin verran hoitoja toisillemme. Se, kun saa vaikka kasvohoidon ja sen hetken saa pitää silmiä kiinni ja vaikka nukahtaa, se tunne on ihana. 
Miten te pidätte huolen itsestänne? 





Yhteistöpostaus Mammalandian kanssa. 
Muihin mammalandian blogeihin pääset tästä


-Tanja

maanantai 14. syyskuuta 2015

I LOVE ME- Messut sis.Arvonnan

I love me
Mulla on ilo ilmoittaa, että mulla olisi arvonnassa teille lukijoille 2 lippua kyseisille messuille! 

Paljon kosmetiikkaan liittyviä juttuja, joiden takia itse menen messuille. Sekä muoti, terveys aiheet ovat paljon esillä kyseisillä messuilla. 

Näin osallistut arvontaan: 

1. Kommentoi miksi juuri sinä haluaisit messuille lipun? Mikä aihe alue messuissa kiinnostaa eniten? Näin saat yhden arvan. 
2. Jos olet rekisteröitynyt lukijani saat kaupan päälliseksi yhden lisä arvan. 
3. Liitä kommenttiin sähköposti osoitteesi sekä se monella arvalla olet mukana! 

ARVONTA PÄÄTTYY SUNNUNTAINA 27.9.2015

ARPA ONNEA TEILLE KAIKILLE! 

torstai 10. syyskuuta 2015

BABYSHOWERS


 IHANAT juhlat takana! 
Saralle järjestettiin babyshowerit ja me saatiin Olivian kanssa kutsu niihin. Saran sisko oli järjestänyt kivat juhlat. Saralle nämä olivat yllätys juhlat ja ei ollut aavistanut mitään. Laskettiin jo leikkiä siitä, että Sara yllättyy niin, että lapsivedet lorahtaa, kun avaa oven! Mutta niin ei kummiskaan käynyt! 

Ihania viimesiä hetkiä Saralle, kun on vielä raskaana! <3
Kiitos ihanista juhlista! 

-Tanja 






keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Tiedänkö edes itsekkään kuka olen?

Oman lapsen saatua olen miettinyt paljon omaa taustaani ja elämäni lähtökohtia. Olen aina tiennyt, että olen sijoitettu sijaisperheeseen, koska oikeat vanhempani eivät ole kyenneet minusta huolehtimaan. 

Nyt olen hetken aikaa jo miettinyt, että miksi minä olen juuri syntynyt vanhemmille, jotka eivät ole minusta voineet huolehtia. Miksi minä olen juuri tälläinen, jolla on kaikki mahdolliset diagnoosit vaikeuttamassa elämää. Olen tosin oppinut elämään virheideni kanssa, mutta yhtä helppoa se ei ole aina ollut. Koska olen tiennyt, että olen erilainen, kuin muut. 

Näytän samalta, kuin kaikki muut. Minusta ei ulkopuoliset huomaa mitään erilaista, jos eivät tunne tai tiedä. 

Menin vasta kahdeksan vuotiaana kouluun. Olen ollut erityisluokalla 3:lk eteenpäin, kun minulla todettiin monet erilaiset diagnoosit. Kävin terapiassa ja en koskaan sanonut kenellekkään, että kävin terapiassa. En muista olisko parhaimmat ystäväni tienneet, että kävin terapiassa. Muistan vain sen, että pidin sen visusti salassa kaikilta. 
Silloin oli noloa olla erityisluokalla, häpeäpilkku suorastaan tai niin minä sen koin. En olisi pärjännyt normaalissa luokassa. Yläasteelle hakiessani toivoin sydämmeni pohjasta pääsyä niin sanotusti normaalille luokalle. Ja pääsinkin, olin valmis siis aloittamaan puhtaalta pöydältä. Kävin yläasteella erityisluokassa melkeempä kaikilla atto tunneilla. Mutta se ei silloin enää tuntunut niin pahalta, koska mentiin sinne aina yhdessä mun ystävän kanssa. 

Ahdisti, kun en saanut koskaan koulusta hyviä numeroita. Olin aina melkeempa luokkani huonoin. Muistan kerran saaneeni jostain kokeesta -4, koska olin kirjoittanut oman nimenkin väärin. Panikoin kokeissa, en saanut asiaani paperille. Jos en ollut varma vastauksesta jätin kohdat tyhjäksi. Pelkäsin, että jos se onkin väärä vastaus siihen kohtaan niin opettajat nauravat ja luulevat mua tyhmäksi. 

Muutama aine oli helpotettuja ja niistä aloin saamaan keskiverto hyviä numeroita ja ne hyvät numerot tsemppasivat mua jaksamaan. Ysin lopussa sainkin palkinnon mun jaksamisesta ja uurastamisesta. Vikalla peruskoulun luokalla nostin numerolla mun keski-arvoa. Ja sain ysien juhlassa vuoden tsemppari palkinnon. Se antoi sen kiitoksen vaikeasta yläaste ajasta. Mä selvisin ja mä pääsin peruskoulusta pois! 
Ysin jälkeen "murruin" koska en päässyt mihinkään kouluun, huonon keskiarvon johdosta. Pääsin kumminkin ammattistartti pajalle, missä olin vuoden. Ja hain uudestaan kouluun. Pääsin hotelli ja ravintola-alalle, mutta se loppui yhtä nopeasti, kun alkoikin. 

Pidin välivuotta, kävin töissä ja mietin mihin kouluun pääsisin, mikä myös kiinnostaisi. Olin hakenut aikasemminkin kosmetologksi, mutta en päässyt huonon keskiarvon takia. Päätin jatkaa kosmetologi kouluun hakua niin kauan, kuin sinne pääsisin. En antanut periksi! Vihdoin pääsin ja tässä sitä ollaan opiskelemassa unelma ammattia! 
Elämä on ollut yhtä myllerrystä, koko elämän ajan. Olin hetken fine itseni kanssa, mutta löysin hiljattain papereita musta. Tokaisin ääneen "En tiennyt, että mä oikeasti olen näin vammainen." Tiesin vaikeuksistani, mutta karuna totuunea niitä luki toinen toisensa perään siinä paperilla. Taisi, muutama kyynelkin tippua, kun ajattelin asiaa, että miksi minulla? En väitä, etteikö muillakin olisi jos jonkinlaisia diagnooseja, mutta mä en tiennyt niitä olevan mulla noin paljon. 

Yksi ystävistäni kerran pyysi saada sossusta, hänen paperinsa. Koko hänen elämänsä olisi siinä nipussa. Itse olen aina ollut vahvasti sitä mieltä, että mä en mun papereita halua lukea, koska mä tiedän kuka mä oon ja mä oon just hyvä näin. Mutta nyt hetken on ollut sellanen, että jos sittenkin tilaisin. Mitä mä häviäisin siinä? Toinen kysymys, voittaisinko mä siinä mitään? Entäs, jos sielä on tosi pahaa tekstiä? Elämän isoja kysymyksiä. En ole vielä uskaltanut niitä pyytää enkä tiedä vielä ajonko pyytää ollenkaan. Tai, jos en nyt niin aijonko koskaan. 

Sekä jälkeenpäin miettien, miksi oon hävennyt käydä terapiassa tai sitä, että olen ollut erityisluokalla. 

-Tanja

tiistai 8. syyskuuta 2015

Tuntuu hyvältä, niin mikä?

Vihdoin ja viimein taas blogin kimpussa! En olis uskonut, että mun päivitys tahti menee näin minimiin, kun koulu alkaa. Ei jaksa, ei kerkiä. Mutta nyt kumminkin täällä! JEIJ!

Koulussa kaikki rullaa niinkuin pitääkin ja oon todella yllättynyt kuinka hyvin oon jaksanut joka päivä siellä käydä. Mulla motivaatio huipussaan, vaikka jakso ei oo niin mieleinen. Paljon attoja jotka ei oo ihan mun juttu. Oon tosi huono kaikessa tollasessa, mutta oon istunut tunnilla silti, vaikka ei kiinnosta ja yrittänyt kummiskin. Yrittänyttä ei laiteta. Ja mikä parasta?! Mun ei oo tarvinnut enää olla koulussa yksin. Oon saanut paljon saman henkisiä kavereita, kun mä ite oon! Sekin lisää sitä mun motivaatiota koulun suhteen, kun sinne on kiva mennä. Vaikka mulle toitotettiin sitä, että omaksi hyväkseni vain sitä koulua käyn. Kyllä niin käynkin, mutta kyllä ne koulukaverit tuovat ison osan jaksamisen suhteen. Päivä päivältä vaan tuntuu enemmän, että toi on mun ala!
Kuukausi vasta koulua mennyt, että motivaatio kerkee laskemaan moneen otteseen aivan varmasti, mutta tällä hetkellä motivaatio on täys kymppi. Viikot menee tosi nopeesti, joka on vaan pelkkää plussaa. Tällä hetkellä on just sellanen fiilis, että kyllä mä valmistun!!

Mulla on vähän höntti ajattelu tapa, jolle mun kaverit nauraa aina ihan sikana. Viikot menee nopeesti, kun ajattelen näin. "Nyt on jo tiistai, huomenna on jo keskiviikko joten viikko on melkeen jo pulkassa." Tänään tokasin, "Nyt on jo syksy melkeen ohi, jouluun vaan ihan hetki eli kohta enää vuos valmistumiseen." Vaikka tosiasihan onse, että kaks vuotta mä viellä tuolla istun, mutta tää vuoshan on jo kohta ohi? :D. Mutta positiivinen ajattelutapa kunniaan! :D

Oon myös löytäny uuden mieleisen harrastuksen, FRISBEEGOLF!! Tykkään ihan älyttömästi ja ollaan kavereitten kanssa käyty sitä pelaamassa. Harmi, kun aikataulut ei sovi sen suhteen useemmin yhteen. Aina joku on koulussa tai töissä.

Olivialla menee päikyssä tosi hyvin! Aamusin Olivia juoksee päikkytädin kaulaan sitä halaamaan kaikki ulkovaatteet viellä päällä. Sekin tuo oman tsempin koulun käyntiin, kun tiedän, että Olivia viihtyy ja sillä on kaikki hyvin. Oon harkinnu päikky paikan vaihtoa, mutta en oo saanu sitä aikaseks tasan sen takia, kun Olivia viihtyy siellä niin hyvin! Aamusin välillä vähän rankkaa lähteä puol seittemän aikaan kiidättämään tyttöä hoitoon, mutta kai siihenkin tottuu. Nytkyn ei oo vielä lunta ja niin kylmä niin siinähän se menee. Saan sopivasti aina hyvän aamulenkin siinä samalla ja sitten meen virkeänä kouluun, kun oon saanu kunnon happihyppelyn ensin.
Ps. En kestä noita Olivian saparoita. Vihdoin kävin ostamassa kuminauha ponnarit. Ja noi on niin söpöt!

Joten koulun käynti jatkuu ja toivottavasti innostus ei lopahda! Pelkään sitä ihan sikana, mutta on aivan erilainen fiilis nyt käydä siellä koulussa, kun keväällä. Sekä ei olla sairasteltu!! Viime keväänä sekin oli tosi iso ongelma sen homeen takia.

Sekä mun pää pyörii pilvissä ja babyshowereissa. Oon saanut kaksi mailman onnellisinta uutista, kaksi mun hyvää ystävää saavat vauvan! <3 Olen todella onnellinen heidän puolestaan ja odotan yhtä innoissaan varmasti, kun he itsekkin pieniä nyyttejä! Tarkennan kaksi eri henkilöä on raskaana!

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa ja toivottaa hyvää alkanutta viikkoa, joka on kohta jo aikalailla pulkassa!

-Tanja 


tiistai 1. syyskuuta 2015

S Y K S Y !

Kesä on tehnyt lähtöään ja syksy tuloaan. Tykkään syksystä tosi paljon. Varsinkin, jos aurinko paistaa ja on vähän kirpaakka ilma. 

Kesä meni miten meni, mutta onneksi muutamina päivinä säätkin suosivat meitä. Nyt on aika kaivaa villasukat kaapista ja viltit päälle. Kupponen teetä, kun illalla käpertyy sohvalle katsomaan lempi sarjojaan töllöstä. Ja mikä parasta, kun pimeä tulee niin kynttilät valaisevat reitin jääkaapille. 
Oikein hyvää syksyn alkua teille kaikille! 
Kohta voi jo laittaa jouluvalot ja joulukuusen koristamaan kotia! Ei nyt ihan viellä, mutta nopeasti se joulukuukin vaan tulee! 

-Tanja