Kaksplus.fi

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Jouluavajaiset


Ihana koti viikonloppu on takanapäin. Sain aamulla herätä prinsessan pusuihin! Perjantai illalla laitettiin kuusi pystyyn pelkillä valoilla. Koristellaan se sitten lähempänä joulua ihanasti! Lauantaina oltiin Saran kanssa sovittu treffit torille, jouluavaisiin, mutta ilokseni sain huomata, että nämä treffit muodostuivatkin mamatreffeiksi! Käytiin siis katsomassa, kun lahden torin joulukuusi sai valot. Lapset pääsivät kuuntelemaan musiikka tonttujen tahtiin. Sekä joulupukki saapui helikopterilla lahden torille.

Mentiin koko porukalla syömään ja viettämään aikaa! Tää päivä oli mun monen viikon kohokohta, oikeesti! Sain näistä ihanista mamoista niin paljon virtaa ja jaksamusta tuleviin viikkoihin! Kiitos teille ihanat! <3

Kotiin päästyä saatiin vieraita, saatiin lahjaksi uudet täkit ja tyynyt koko poppoo! Aivan mahtavaa, kiitos! Vieraitten lähdettyä aloimme leipomaan pipareita, tosin Olivialle maistui enemmän kuin hyvin toi taikina! Haha! Tänään ennen Espooseen lähtöä Olivian kummitäti kävi meillä piipahtamassa!

Mutta toi lauantai oli oikeesti niin huippupäivä! <3 Kiiitoooos!!

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Mä meen huomenna töihin, mutta viikko on lyhyt. Perjantaina ei ole töitä, joten pääsen jo torstaina lähtemään kotiin!

-Tanja

lauantai 21. marraskuuta 2015

V I T T U !

Äiti, vittu. - Anteeks mitä sä sanoit? 

Näin se nyt vaan on meillä, että taaperoni osaa sanoa vittu, tosin tietämättä mitä se oikeasti tarkoittaa. 

Hassua, mutta silti ihan hirveän kuulloista kuulla oman taaperon suusta vittu. Pohdin aikasemmassa postauksessa, että osaakohan Olivia ikäisekseen tarpeeksi sanoja. Nyt sanoja tulee sanojen perään koko ajan vain lisää. Neitokainen matkii perässä mitä äiti tai isi sanoo. Hienoa, että ottaa neuvosta vaaria ja harjoittelee sanoja, mutta ei sen näin olisi pitänyt mennä. 

Olen itse hirveän kova kiroilemaan ja onhan se rumaa, aikuisen tai saati sitten lapsen suusta kuulla kirosanoja. Minulle on teini vuosista jäänyt erittäin huono tapa päälle. Vittua ja saatana lentelee missä milloinkin, tilanteesta riippumatta. Nyt olisi syytä pestä tämän äidin suu saippualla! Tätä äitiä ei nyt naurata yhtään tämä asia, ei lainkaan. 

Unohtuuhan tämä vittu sana ajan myötä, kun sitä ei kotona enää käytetä? Toivon todella, että unohtuu ja hyvin pian. 

Onneksi en ole kertaakaan hörähtänyt, kun vittu sana on kuulunut neidin suusta. Korjaan aina, että istuu. Koska siltä sanalta se myös kuullostaa. Joten olen sanonut aina, istuu vittu sanan perään. 

Toivottavasti pääsemme näin huonosta tavasta eroon ja nopeasti! Kuuluuko teillä kotona kirosanoja lasten kuullen? Onko lapset alkaneet matkia? 

-Tanja

torstai 19. marraskuuta 2015

Pieniä hetkiä

Tää viikko mennyt tosi nopeesti, luulin tänään, että huomenna on vasta torstai. Mutta tosi asiassahan huomenna on jo perjantai ja lähden suoraan töistä kotia kohti. 

Viikonloppu buukattu täyteen tekemistä. Ajattelin koristella jo kotia vähän joulukuntoon sekä leipoa pikku apurin kanssa ensimmäiset piparit. Lauantaina olisi tarkoitus käydä ihastelemassa joulutorin avajaisia lahden uudistetulla torilla! Sekä saamme lauantaina vieraita meille, joten perjantaina jo vähän siivoushommia. I cant wait! 

Tällä viikolla näin ihania tyttöjä pitkästä aikaa. Käytiin yhdessä syömässä The cock nimisessä paikassa. Oon koko työharjottelun ajan mennyt vain töistä suoraan kotiin, koska tuntuu ihan yöltä, kun pääsen kotiin. Liian pimeää, sekä tottunut olemaan aina siihen aikaan kotona, koska Olivia menee nukkumaan. Tyttöjen näkeminen piristi ihan huimasti, sekä oli ihana keskittyä vain tyttöihin eikä ruokien siivomiseen pitkin lattioita tai hyssyttelemään tempperamenttistä taapero, kun hän ei jaksa enää olla paikallaan. Oli mahtava vain olla ja jutella rauhassa. 

Ihania pieniä hetkiä, josta nautin! ❤️ 

Oikein mahtavaa viikonloppua kaikille vähän etukäteen! 

-Tanja




tiistai 17. marraskuuta 2015

Pika kuulumiset

Taas kuulumisien vuoro! 

Kolmatta viikkoa viedään ja muutama vielä edessä. 

Palataan viimeviikon tapahtumiin: 

Viikko töissä meni sinäänsä tosi hyvin ja mikä parasta mulla oli perjantai vapaata töistä. Pääsin aikasemmin viettelemään viikonloppua pikkuMurun kanssa. 

Viimeviikolla ei töissä sen mitään ihmeempiä tapahtunut, hoitoja hoidon perään. Loppuviikosta niskat oli ihan jumissa. Pitäis koittaa kiinnittää tosi paljon työergonomiaan huomiota, mutta välillä se on vaan tosi vaikeeta, koska penkeissä rajallinen liikkuvuus. Sekä unohdan monesti, muistan asennon korjata vasta, kun alkaa hartioihin sattumaan. Opin tekemään ripsipermanentin, joka tais olla viikon kohakohta töissä. Vaihtelu virkistää niin sanotusti. +Sain myytyä yhden hoitotuotteen asiakkaalle hoidon lopuksi! Jeijj! 

Torstaina Kalle ja Olivia tulivat espooseen. Olisi ehkä ilkeetä sanoa, että se oli virhe, mutta olihan se. En tiiä miksi Olivia ei suostu nukkumaan oikeen missään muualla, kun kotona. Me ei siis koko viikonloppuna nukuttu kunnollisia yöunia, eikä päiväunia olleskaan. Puhti oli itellä vähän loppu sunnuntai illalla, mutta onneksi tiesin meneväni maanantaina iltavuoroon töihin, joten sain aamulla nukkua vähän pidempään. Olivia tippu myös siis pinnasängystä pää edellä lattialle.. Josta seurasi aikamoinen puumerkki otsaan. 

Lauantaina kävin tekemässä pikareissun lahteen, kun Milalla oli lääkäri. Käytiin kuvauttamassa kyyner ja lonkat. Kaikki näytti hyvältä, mutta virallisia tuloksia vielä odotellaan. 

Tällä viikolla oon tehnyt nyt muutamat iltavuorot, vaihtelu virkistää tässäkin asiassa. Huomenna on jännä päivä. Saan opetella tekemään ja tehdä siis ensimmäistä kertaa geelikuorinnan asiakkaalle. 

Tässä oli tällä kertaa meidän/mun pikakuulumiset. Viikonlopuksi suuntaan taas kotia kohti! Nyt kauniita unia kaikille! <3 

-Tanja



sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Joulupukki vai ei?

Joulu, jolloin kaikkien pitäisi viettää aikaa lähimpien ihmisten kanssa. Kenenkään ei pitäisi olla jouluna yksin. 

Me ei Kallen kanssa vietetty muutamaa joulua, koska yksinkertasesti se ei vaan ollut se meidän juttu. Syötiin joulusin ihan normaalia ruokaa ja oltiin vain. Ei mitään ylimäärästä hömpötystä. Mutta asiat muuttuivat. Nykyään haluamme viettää joulua, koska meillä on oma perhe. Mun mielestä lapsen kuuluu saada viettää joulua, joulua perheensä kesken. 

Ostin viime jouluksi ensimmäiset joulukoristeet ja koristelin kotia jouluisaksi. Joten nyt musta on tullut ihme jouluhöperö. Haluan meille omia jouluperinteitä. 
Mä en ole viettänyt joulua ikinä muualla, kuin oman perheen kanssa. Mulla on tietyt perinteet ja tavat mihin mä olen tottunut. Tästä joulusta tulee siis aivan erilainen, kuin aikasemmista jouluista. 

Mulle on kerrottu, että joulupukki tuo lahjat ja tontut kurkkii koko vuoden ikkunoista, että onko kilttiä lapsia ja ansaitseeko joululahjoja. Joulupukki joko tulee kylään tai on jättänyt sauna käynnin aikana kuusen alle lahjoja. Näin myös ajon opettaa Olivialle. Aijon kertoa satuja joulupukista ja tontuista. Sekä Petteri Punakuonosta, kuinka hän kyyditsee pukkia jouluna. Joidenkin mielestä tämä on aivan väärin, mutta mun mielestä ei ollenkaan. 

Minäkin olen lapsena uskonut joulupukkiin, enkä ole kärsinyt yhtään siitä, kun minulle on kerrottu, ettei joulupukkia olekkaan olemassa. 
Tänä vuonna emme osta kasapäin joululahjoja, koska lahjat eivät ole joulun pää idea, vaan perheen kesken viettää aikaa. Tottakai Olivia tulee muutamat lahjat saamaan, mutta ei kasapäin, ei ainakaan meiltä vanhemmilta. 

Odotan innolla joulua, näen lapseni onnen hänen silmistään, kun saa avata muutamat lahjat rapisevista paketeista. 
Onko teidän mielestä väärin kertoa lapselle joulupukista ja tontuista? 

Oikein hyvää joulunodotusta kaikille! <3 ps. Toivotaan, että saadaan valkoinen joulu! 

-Tanja

tiistai 10. marraskuuta 2015

PÄÄ EI KASVA


Samalla, kun jaan meidän hassun hauskasta päivästä kuvia niin kerron myös vähän ikävemmästä asiasta. En tiedä onko oikeasti syytä huoleen, mutta ei kai koskaan voi olla liian varovainen. Varsinkin, jos asia liittyy lapseen. Äideillä on kuullemma äidin vaisto, mutta minulla ei ole soinut hälytys kellot yhtään, enkä vielä tiedä onko edes syytä huoleen.

Sain eilen aamulla soiton neuvolasta, joka koski Olivian päätä. Kerroinkin teille jo aikasemmin, että olimme olleet paino kontrollissa, joka onneksi osottautui turhaksi huoleksi. No nyt lääkäri oli katsonut Olivian pään mitat ja käyrät pään suhteen. Pää ei kasva niinkuin pitäisi. Olivialla on todella pieni pää 45.6cm. Ilmeisesti pään pitäisi olla jo isompi tässä iässä? 

En tiedä mitä ajatella, koska Olivia on kehittynyt muuten "ajallaan" ja normaalisti, niinkuin lapsen pitääkin. Mutta pää on takaraivosta littea, koska vauvana oli paljon selälleen, koska missään muussa asennossa ei suostunu olemaan. Joten litteä takaraivo vie senttejä jo muutaman ainakin pois. Sekä olemme molemmat pienipäisiä, joten oletettavissa ei ole mitään suuripäistä lasta.

Ajattelen positiivisesti. Hyvä, että Olivia tutkitaan ja pidetään silmällä, jos jotakin poikkeavaa tutkimuksissa tulisi esiin. Mutta kai saan silti olla huolissani? En tajunnut kysyä, että mitä, miksi? Kun sain puhelun. Kalle vie Olivian verikokeisiin ja mä menen sitten kontrolli ajalle mukaan. Toivon, että sieltä saan vähän lisätietoa, että mikä on homman nimi.

Joten onko täällä muita, jolla on pieni päisiä lapsia? Miten ovat sitten päät kasvaneet? 



 -Tanja

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

ISIN TYTTÖ

Rakkautta, rakkautta ensisilmäyksellä. Tänään meillä vietettiin Kallen toista isäinpäivää. Nää kaks on aivan mahtava parivaljakko. Olivia on ihan isin tyttö, isi on paras! Saan olla kiitollinen siitä, että Olivialla on rakastava ja huolehtiva isä läsnä hänen jokapäiväisessä elämässään, koska kaikilla siihen ei ole mahdollisuutta.

Hyvää isäinpäivää kaikille iseille! <3  

-----------

Mä saavuin taas hetki sitten Espooseen, huomenna uusi viikko ja uudet kujeet. Sain taas peitellä pienen prinsessan omaan sänkyyn ennen lähtöäni. Perjantaina palatessani kotiin tuntui, että Olivia olisi viikossa kasvanut ja kehittyny tosi paljon. Niin rakas hän vain on. <3 

-Tanja

perjantai 6. marraskuuta 2015

Ensimmäinen viikko takana

Ensimmäinen viikko on nyt pulkassa. Tällä hetkellä istun junassa menossa kotiin. Viikko on ollut erittäin rankka, kun kuvailen koko viikkoa yhtenä pakettina. Vaikka viikkoon kuuluu paljon muutakin. 

Jännitin työharjottelua tosi paljon, jonka varmasti olette huomanneet joka some kanavasta. Mutta ilokseni sain ensimmäisen tunnin jälkeen huomata, että jännitys oli aivan turhaa. Naurattaa kuinka paljon olen oikeasti voinut jännittää. 

Paikka on musta tosi kiva, koska sieltä saa paljon irti. Saan paljon apua, joka on hyvä. Oon ollut työharjottelussa ihan hoomoilasena, kun erilaisia neuvoja tulee, erilaiset laitteet, erilaiset tuotteet. Mulla menee hetki ennenkuin pystyn omaksumaan kaiken tiedon. Joudun monta kertaa toistamaan asioita, ennenkuin ne jäävät päähän. Toivottavasti ohjaajilla ei ole mennyt ihan täysin hermo mun sooloiluihin siellä ja mun kysymyksiin. Varsinkin niihin samoihin kysymyksiin, jota saatan kysyä tunnin välein, koska en yksinkertaisesti vain muista. Tää on ollut niin uusien tietojen viikko. Ja on pitänyt yrittää imeä itseensä ne tärkeät asiat. 

Työkavereina on todella mukavia ihmisiä!! Ne tekee vielä tästä työharjottelusta vielä paremman, koska on kiva mennä töihin. 

Mitä olen oppinut ensimmäisen viikon aikana?
-Uuden paikan säännöt ja toiminta tavat. 
-Tekemään eritavalla eri hoitoja. 
-Opin uuden varausjärjestelmän sekä kassan. 
-Sain myös myytyä yhden kotihoito tuotteen asiakkaalle. ( Mua jotenkin ahdistaa se myyminen ja koen, että tuotteiden myynnissä on paljon opettelun varaa. Mutta en vielä heitä kirvestä kaivoon, koska vielä on viikkoja aikaa oppia myymisen taito. ) 

Uskon, että varmasti jotain muutakin olen oppinut, mutta nyt mä oon niin rikkipoikki väsynyt, että en saa päähäni muuta, mutta aika hyvä saldo mielestäni ensimmäiselle viikolle. 

Tänään pääsin uudestaan EkoPharman koulutukseen, joka oli ihan huippu juttu! Tuli niin paljon lisätietoa sekä uusi tuotesarja tuttavaksi. 

Nyt on ajatukset vain siinä, että näen Olivian! <3 Huomenna me vietetään isäinpäivää vähän etukäteen, koska mulla on taas sunnuntaina paluu takaisin. 

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

-Tanja

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Heippa äiti!

" Heippa äiti " Kuului lapseni suusta, vaikka pakkailin vasta tavaroita Olivian avustamana. Minä pakkasin ja Olivia purki sitä myöten, kokeili vähän äidin meikkejä ja puki vaatteitani päälleen. 

Pusuttelin rakasta lastani, vaikka Olivia vähän jo siihen halailuun ja pusutteluun kyllästyikin. Silmät kostuivat, kun tiesin, että kohta on lähdettävä. Onneksi sain peitellä Olivian sänkyyn ja antaa vielä viimeisen pusun ennenkuin lähdin matkaan. Onneksi tyttö jäi hyvillä mielillä nukkumaan, joten oli hitusen helpompi lähteä. 

Kalle oli kuukauden Hollannissa työssäoppimassa ja nyt mä menen vuorostani Espooseen. Koen tämän mahdollisuutena. Voin lähteä harjotteluun, koska tiedän heidän pärjäävän keskenään. Pärjäsinhän minäkin kokonaisen kuukauden. 

Vähän voisin kummiskin jo itkeä ikävästä! Onneksi nään murun viikonloppuna taas! <3 

Hyvää marraskuun ensimmäistä päivää, tässä kuussa tulen kokemaan paljon erilaisia tunteita ja oppimaan paljon uutta. Odotan innolla! Tämä on minulle mahdollisuus oppia. Tämä on mahdollista, koska Olivia voi jäädä isänsä kanssa kotiin. 

-Tanja