Kaksplus.fi

torstai 31. joulukuuta 2015

Mä otan sut vastaan!

Vuosi 2015 alkaa olemaan jo lopuillaan. Vuosi sisälsi paljon erilaisia tunteita. Viime kevät oli rankinta aikaa mun elämässä pitkään aikaan, mutta siitä on selvitty mahtavien tuki joukkojen avulla! <3 Isot kiitokset kaikille! 

Henkisesti on saanut kasvaa yhtä nopeasti mitä Olivia kehittynyt ja kasvanut. Mutta nyt mä sanon kiitos menneelle vuodelle ja otan avosylin vastaan vuoden 2016.

Tuleva vuosi tuo paljon uusia tuulia tullessaan, odotan innolla! 
Meidän perhe päättää näin tämän vuoden! :) 

Kiitos myös blogini lukijoille menneestä vuodesta! Palataan uusin tuulin ensivuonna! 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE! 


-Tanja

tiistai 29. joulukuuta 2015

Ajan tuomia arpia

Tässä on minun vatsani. Ei sixpäkkiä ja raskausarpia on ja paljon. 

Teininä arpia tuli tisseihin, sisäreisiin ja lantioon. Ne ovat jo vaaleita, ajan kuluttamia arpia. 

Sain uudet arvet odottaessani Oliviaa. Arpia tuli todella paljon, mutta en ottanut ressiä. Olinhan raskaana ja vatsa kasvoi. En rasvannut vatsaani säännöllisesti, koska en usko siihen, että arpia ei tulisi, jos käyttäisi öljyjä tai voiteita säännöllisesti. Uskon vain siihen, että arpia tulee, jos on sellainen iho, että niitä on tullakseen. Minulla oli iho, johon niitä tuli. Kestän sen kyllä. 
En ole laiha, ympärysmittaa löytyy. Kestän senkin. Eihän se ole, kuin omasta tahdosta kiinni saada mittaa vähän pienemmäksi. Ja olen saavuttanut jo muutaman kilon pienemmän vyötärön. Jatkan saavuttamista pienemmästä vatsasta pikkuhiljaa.

Mutta miten arpien käy, kun painoa putoaa? Ryppyisyys lisääntyy, vatsani on, kuin rusina. Täynnä seepran raitoja. Rusina seepra toisin sanoen? Onko se kaunista, minusta ei. 

Vaikka vatsani on saanut kokea todella hienon asian, en silti saa näistä seepra raidoista kaunista. En, vaikka pyörittelisin asiaa päässäni ja katsoisin peilistä pitkin päivää vatsaani. 
Mutta raitojen kanssa oppii elämään. Ne ovat nyt osa minua. Ne ovat osa menneisyyttä ja tulevaa. Ne eivät häviä mihinkään, korkeintaan vain vaalenevat.  

Olen äiti jolla on seepra masu. 

Häpeättekö te teidän raitoja? 

-Tanja

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Pyhät on ohi!

Ihanaa, että juhlapyhät on nyt ohi ja voin alkaa odottamaan kunnolla arkea. Olen rytmi ihminen, mutta erittäin huono noudattamaan rytmejä, jos joka päivä ei ole samaan aikaan menoa ja tekemistä. Joten siksi odotan, että koulu alkaa ja mun rytmit palautuu. 

Uusi vuosi kurkkii jo oven takana! Aivan mahtavaa, uusi vuosi uudet kujeet. Eikös näin se sanonta kuulukkin? Mä oon niin iskussa koulua varten, motivaatio huipussaan. Blogi motivaatio alkaa pikku hiljaa taas löytyä, vaikka kamera ei ihan nyt ole vielä toiminnassa, mutta eiköhän sekin asia korjaannu piakkoin. Joten blogissa on nyt jonkin tovin vain puhelin kuvia. 

Tänään, hätähousuna kävin jo piipahtamassa alennusmyynneissä. Paljon oli jo alennuksia. Josko alennuksesta löytyisi myös itselle jotain eikä vain Olivialle. Olivia sai tänään kasapäin päiväkotiin vaatteita. Ihan perus kolttuja, joissa on hyvä liikkua ja temmeltää. Tykkäättekö te käydä alennusmyynneissä hyörimässä ja pyörimässä? Mua ahdistaa vähän se ihmispaljous. Ja jokapaikkaan saa jonottaa niin kauan.. 

Ensiviikolla tämä äiti pääsee vähän hemmottelemaan itseään! Hih, en malta odottaa. Rankan vuoden jälkeen mikä sen parempaa, kuin pieni hemmottelu itselle. Ajattelin vielä palata tarkemmin tähän vuoteen ensiviikolla. 

Onko teillä lukijoilla joitain toiveita blogin suhteen? Joitain tiettyjä aiheita, josta haluatte minun kirjottavan? Toiveita otetaan nyt vastaan! 

Sekä kiitos, kun linkititte blogejanne sain muutamia uusia blogeja lukilistalleni. :) 

Nyt nautin vain omasta kodista ja perheestä näin sunnuntai-illan kunniaksi! <3 Oikein mahtavaa alkavaa viikkoa! 

-Tanja 

lauantai 26. joulukuuta 2015

Sinä lähdit

Joulu pyhät ovat nyt meidän perheen osalta nyt ohi. 

Mainitsin edellisissä postauksissa, että meidän joulusta tulee taatusti erilainen tänä vuonna. Aivan kaikella tavalla erilainen. Joulusta tuli Sellainen, jota en todellakaan olisi toivonut. 
Yksi elämäni lähimmistä ihmisistä lähti pois luotani, luotamme. Ihminen, joka tuki minua alusta loppuun. Antoi elämää varten tärkeitä ohjeita. 

Lähdin kotiin jo aikaisemmin koirien kanssa, halusin kotiin. Toivon, että voisimme siskoni kanssa käydä sytyttämässä kynttilän hautasmaalle. Kun saimme kynttilän sytytettyä sain ihmeen rauhallisen mielen. Sain hyvästellä hänet! 
"Kun polkua mennyttä katselen
sidon muistojen kukista seppeleen
siihen kukat ilon, kuin murheenkin
varrelta polun, jota kuljettiin."
Ukki 18.11.1923-25.12.2015 <3 

-Tanja

tiistai 22. joulukuuta 2015

LINKITÄ BLOGISI

Nyt on se aika vuodesta taas, kun haen uutta luettavaa. Olen siivonnut nyt muutaman päivän lukulistaani, koska moni blogi jota luin, on lopettanut kokonaan blogitoimintansa. Joten lukulistani huutaa tyhjyyttään. 

Joten, jos koet, että juuri sinun blogisi olisi sellainen josta minä pidän linkitä se minulle. Laitathan pienen esittelyn myös mukaan linkitykseen. 

Jos et itse kirjoita blogia, voit linkata blogin, josta itse pidät! 

Tykkään lukea, äitiyteen, lapsiin ja kauneuteen liittyviä blogeja. 

Jään odottelemaan innolla, kiitos jo etukäteen. 

-Tanja

lauantai 19. joulukuuta 2015

Kaksi yötä jouluun on




Meidän perhe odottelee jo joulua todella paljon. Malttamattomina odotellaan, että saadaan koristella mummollassa kuusi. Syödä hyvää ruokaa ja päästään saunomaan. Viettämään perheen kesken kiiretöntä aikaa. 

Onko teillä jotain tiettyjä perinteitä jouluksi? 

Mä innolla odotan nyt tätä joulua, koska olen ensimmäistä kertaa, jossain muualla viettämässä joulua, kuin oman perheen kesken. Taisin teille mainitakkin asiasta muutama postaus takaperin. 

Yritin napsia tuossa muutama päivä takaperin Oliviasta vähän joulukuvia. Kamerassa kuvat näytti hyviltä ja onnistuneilta, mutta kun sain ne koneelle onnistuneita oli vain ihan muutama. 

Unohdin kamerankin kotiin, kun oli niin kiire lähtö kotoa. Mutta onneksi puhelimessani on kamera, joten saan varmasti ikuistettua tämänkin joulun muutamalla kuvalla. 

Oikein ihanaa joulun odotusta vielä kaikille. " kaksi yötä jouluun on, laskin aivan itse.. "  <3 

-Tanja

maanantai 14. joulukuuta 2015

Mitä teille kuuluu?

Kotona on mennyt hyvin kotiini paluuni jälkeen. Niin sitä vaan oppi enemmän arvostamaan perhettä pienen reissun aikana, vaikka olisi luullut, että ei siihen mitään reissuja tarvita sitä tajutakseen. 

Tällä viikolla oli tarkoitus alottaa kunnolla joululomanvietto. Olivia oli hoidossa eilen ja tänään, jotta sain kirittyä univelat pois. Huomenna alkaa myös neidin joululoma. Perjantaina täytyy vielä käydä koululla muutama tunti pyörähtämässä, mutta sitten on loma virallisesti alkanut. 

Ensiviikolla lähdetaan jo Kallen vanhempien luokse viettelemään joulua, mä niin kovasti toivoisin, että lunta tulisi.
Tuskin olen ainoa tämän toiveen kanssa? Lahjat on jo suurinpiirtein ostettu, muutama uupuu vielä. Onneksi on aikaa vielä hommailla sitä sun tätä. 

Mä en tiedä kumpi sanoi itsensä irti kamera vai kameran johto, koska en saa yhdistettyä kameraa koneeseen, mutta kamera toimii muuten kyllä loistavasti. Auttakaa, mitä mun pitää tehdä? 

Tänään sain mitä mahtavimpia uutisia, minusta tulee pienen tytön kummi keväällä syntyvälle tytölle. <3 

Mitä lukijoilleni kuuluu? :) Olisi kiva kuulla teidän joulunodotuksista, mitkä ovat tunnelmat? 

Pahoittelut näin nopeasta kuulumis postauksesta. Mua vaan suunnattomasti raivostuttaa toi kamera juttu! :( 

-Tanja





tiistai 8. joulukuuta 2015

Väsynyt, mutta onnellinen

Ja näin se on tullut päätökseen.. 

Jännitti ja pelotti niin, että oksetti! En nukkunut, pelkäsin aivan liikaa tulevaa. Halusin lähteä, mutta se pelotti ja ahdisti. 

Taidot omasta mielestä minimissään. Itsevarmuus tiessään ja epäonnistumisen pelko oli liian suuri. Ystävien ja perheen kannustus puheitten ansiosta uskalsin pakata laukut ja lähetä kohti tuntematonta. 

Valintahan oli oma lähteä toiselle paikkakunalle, mutta kyllä se vaan silti sai tähän tyttöön tärinät päälle. Jättää oma lapsi viikoiksi kotiin ja tehdä viikot töitä muualla. Viikot jaksoin niin, että ajattelin tulevaa perjantaita, jotta pääsisin kotiin. Loppua kohden tämäkin helpottui, viikot menivät yhtä nopeasti, kuin viikonloput kotona. 

Tein itselleni tavoitteet työharjottelulle. Missä haluan onnistua? Mihin haluan varmuutta? Olin päättänyt, että nämä kaksi asiaa on oltava kunnossa, jotta voisin sanoa onnistuneeni työharjoittelussa. Ja jotta voisin sanoa, että harjoittelusta on ollut hyötyä/apua tulevaan. 

Tiesin, että jokaisessa paikassa on erilaiset säännöt ja jutut miten toimitaan, mutta silti erillaisuus iski vasten mun kasvoja salama kirkkaalta taivaalta. Ahdistuin ja ajattelin, että tämä ala ei ole minua varten. Ala johon hain viisi kertaa ei olekkaan mun juttu. Vitutti ihan helvetisti. Päivät vierivät ja opin talon tavoille. Suhtautuminen työhön muuttui. 

Olen oppinut arvostamaan omaa työtä. 

Olen saanut todella paljon itsevarmuutta työskentelyyni. 

Olen päässyt pelostani myydä asiakkaille kotihoitotuotteita. 

Olen oppinut arvostamaan perhettäni enemmän. 

Olen oppinut luottamaan itseeni! 

Tavoitteena oli saada muutama juttu työharjoittelun aikana, mutta omasta mielestäni sain aikalaajasti asioita kasaan. 

Tämä työharjoittelu ei olisi ollut mahdollista ilman Olivian isää, joka on kannustanut yhtä paljon mua tähän, kuin ystävät ja muu perhe. Sekä asiakkaathan on myös saanut mua jatkamaan eteenpäin pää kylmänä, koska heiltähän se oikea palataute tulee. Matka on ollut henkisesti ja fyysisesti todella rankka mutta, nyt olen yhtä kokemusta rikkaampana ja on hyvä jatkaa tulevaa kohti! 

-Tanja

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Äidin oma pieni maalari

Keskustelimme siskoni kanssa jokunen aika sitten asiasta, joka jäi mieleeni. Jäin miettimään asiaa paljon. Lapset piirtävät ja taitelevat paljon päiväkodissa, koulussa ja vielä kotona. Lapset eivät saa tarpeekseen taiteilusta. Ainakaan meidän oma pikku taiteilija haluaisi piirtää koko ajan. Itku tulee, kun pitää lopettaa.

Kotiin on tullut jo paljon askarteluja. Vaikka Olivian ei niitä kokonaan ole itse tehnyt kaikkia. Missä menee raja lasten töiden säilytyksessä? Olivia täyttää vasta kohta kaksi vuotta ja meillä on jo paljon pienen taiteilijan taidetoksia.

Rupsein ihmettelemään, kun siskoni sanoi, että ei kaikki vanhemmat säilytä lapsen tekeleitä. Joko ne ei sovi sisutukseen kotona tai taideteoksia on jo paljon. Jotkut jopa heittävät ne roskiin lapsen silmien edessä.

Faktahan on se, että niitä taideteoksia tulee ovista ja ikkunoista vuosien aikana. En minäkään säilytä kaikkea, mutta pyrin säilyttämään suurimman osan. Ei meilläkään ole esillä kaikkia tekeleitä, ei todellakaan eikä tule olemaankaan. Aina, kun taiteliamme tuo päiväkodista uuden taideteoksen se on hetken esillä eteisen pöydällä. Jonkin ajan kuluttua se siirtyy kaappiin säilöön. Ihastelemme sitä hetken ensin yhdessä ja sen jälkeen se jätetään kaapin päälle hetkeksi.

Kotona tehdyt piirrustukset ovat välillä niin rytyssä ja silpussa, koska ne on meillä usein myös leikeissä mukana. Näitä taidetoksia en ole kaikkia säilyttänyt. Mutta heitän ne roskiin, kun Olivia ei ole läsnä. Mielestäni ei neiti saa nähdä sitä, että äiti heittää pois piirrustuksia. Äiti ei muka arvosta taiteiluja.


 Mutta nyt kaikessa komeudessaan meidän olohuoneessa on oman taitelijan tekele! Tuntuu ettei ajatus kulje yhtään ja teksti ois tosi sekava, mutta toivottavasti ymmärrätte pointtini!

Mulla alkaa nyt  viimene työputki työharjottelua ja 4 päivän päästä kotiin! <3

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE!


-Tanja

tiistai 1. joulukuuta 2015

:)

Pidettiin ihanalle ystävälleni synttärit viikonloppuna ja kaikki meni just nappiin! Tuleva synttärisankari ei osannut aavistaa mitään!

Menin jo keskiviikko iltana kotiin, joten oli vähän pidempi rupeama kotona ja juuri sitä mä tarvitsinkin. Oli ihana olla kotona murujen luona!

Eilen ja tänään oli mun näyttöpäivät ja ne meni vähän miten meni, mutta kohti uusia pettymyksiä. Enää puolitoista viikkoa töissä ja sen jälkeen alkaa meidän perheellä joululoma!!! En malta odottaa!!

Nyt ei ole ollut jaksamusta kirjoitella postauksia tänne, koska toi työ juttu on vieny oikeesti kaikki mehut! Mutta eiköhän kohta aleta pääsemään taas normaaliin rytmiin! Joten, kun en oo blogia hirveesti päivitellyt, mutta sen sijaan oon päivitellyt
SNÄPCÄHTTIÄ nimimerkillä ttanj 
INSTAGRAMISTA OurJourneyBlogi
JA
PERISCOPE TanjaOurJourney

Joten kaikki sinne seuraamaan, jos haluutte tietää vähän nopeemmin ja realitiajassa mitä kuuluu! 

Koska koneen avaaminen tuntuu työpäivien jälkeen todella ylitsepääsettömältä!

-Tanja