Kaksplus.fi

torstai 28. tammikuuta 2016

Uutta ilmettä olohuoneeseen

Oon ollu alusta alkaen tosi huono sisustamaan mun kotia nätisti. Oon ennen ollu niin sotkunen ihminen, että en edes välittän mistään nätistä sisustuksesta. Mutta pikku hiljaa mulle on tullut sellanen, että haluan kodin näyttävän nätiltä. Että sen oman kodin eteen on nähty vähän vaivaa. 

Nyt vihdoin pääsin tosta mun romuhyllystä eroon. Toi hylly keräs siis ihan kaiken, KAIKEN! Kun sitä tyhjensin ja purin sen kätköstä löyty vaikka mitä kadonneita tavaroita. Oli ihan kauhee homma sitä tyhjennellä, kun en tienny mihin niitä tavaroita laittaisin, mutta loppujen lopuksi kaikki löysivät oman paikkansa, osan paikka löytyi ihan kylmästi roskiksesta. 

Sekä toi Olivian lelu määrä... Sitä ei oikeen ihan tajunnu, kun sitä oli kahessa eri huoneessa välillä jopa kolmessakin. Kyllä noita leluja on paljon, onneksi viikonloppuna olisi edessä siivous operaatio, koska meiltä lähtee nyt kaikki ylimääränen pois. Mulla on varattunu helmikuun alkuun kirppispöytä, lahden uudelle kirppikselle. Nyt pääsemme vauvaleluista ja Olivian pienistä vaatteista eroon. 
Tarkotuksena olisi vielä ostaa sohvan yläpuolelle kivan näköinen peili, koska seinä näyttää siinä niin tyhjältä. Ennen en olisi voinut haaveilla mitään peiliä, koska se iso kirjahylly peitti niin paljon. Mutta nyt vihdoin. Iso peili sohvan yläpuolelle tuo jo paljon ilmettä olohuoneeseen. 

Sekä mulla on valkoset hyllyt odottamassa seinään kiinnitystä, kuhan saisin vain aikaseksi pyytää jonkun niitä porailemaan. Mulla on ollut vähän epäonnea noitten hyllyjen poraamisessa, koska aina, kun ne on saatu seiniin kiinni niin, viikko max niin on tullut tilanne, että pitää muuttaa. Viimeksi meni ehkä 2 minuuttia. Saatiin hyllyt seiniin ja sitten mä kysyin mieheltä, kuka ne poras, että voisitko kattoa mun vessaan, että onkse hometta vai mitä se on.. Epäily oli hometta. No onneksi hyllyt oli porattu noin 2 minuuttia sitten seiniin kiinni. Ja eikun ettimään uutta asuntoa... Juuri mun tuuria. Joten oon nyt viivytelly ja viivytellu niiden kiinnittämistä seinään. Jotta ei tarvis taas muuttaa.. :D HEH., 

Mutta näiden pienten asioiden jälkeen olohuone alkaa olla viittävaille valmis. Mulla oli ennen kaikki olohuoneessa tummaa. Nyt ollaan menossa kohti valkosta ja kovaa. 
Sekä hankintalistalla on vielä valkoinen pyöreä ruokapöytä, sekä siihen valkoiset tuolit. Pidetään olkkarissa keittiönpöytää, koska meidän keittiö on niin pieni, että sinne ei meidän pöytä mahdu. Nykyinen pöytä on tummanruskea ja mustat nahkatuolit. Joten valkonen ruokapöytä olisi ihana ja vielä pieni pyöreä. Sopis erittäin hyvin. Eikö? En malta odottaa, että kaikki olisi valmista!



-Tanja 

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Oli aika ottaa härkää sarvista kiinni ja toivottaa tervetulleeksi taapero sänky

VIHDOIN mä uskalsin sen tehdä. Annoin nimittäin pinnasängylle lähtöpassit ja tervetulo toivotukset taapero sängylle!!

Viivyttelin tätä asiaa varmaan puolisen vuotta, koska vihdoin olimme saaneet unet täydellisen hyviksi. Ennen joulua Olivia taas alkoi heräilemään joten siinä meni ne yö unet. Joten nyt oli aika ottaa härkää sarvista ja kohdata pahin painajainen eli taapero sänky. 

Mutta uskokaa tai älkää ensimmäisenä yönä, kun sänky oli vaihdettu nukuttiin täydellisen kokonaiset yöunet. Uskomatonta! Ensimmäisinä iltoina nukutettiin aika kauan Oliviaa omaan sänkyyn, kun ei neitokainen malttanut pysyä siellä.

Muutamia kertoja Olivia on herännyt keskellä yötä äidin parhaimpaan uni aikaan. Mutta ihan hyvin ollaan saatu neitokainen takaisin nukkumaan, vaikka neiti on ollut yöllä pirteä, kuin peipponen. Manasin mielessäni monesti, että tätäkö tämä tulee olemaan seuraavat kaksi viikkoa jollei pidempäänkin. Mutta turhaan, tänään ensimmäistä kertaa Olivia meni nätisti nukkumaan, enkä joutunut palauttamaan neitiä kertaakaan takaisin sänkyyn. VoittajaFiilis!! (sain postauksen kirjotettua niin eikös neitokainen tullutkin pois sängystä) 

Mutta ei tämä vaihdos ollut yhtään niin paha mitä ajattelin. Ei todellakaan. En tiedä miksi pelkäsin, mutta jostain syystä pelkäsin.

Aluksi ajattelin, että jeij nyt voin lukea Olivialle iltasadun ja tyttö nukahtaisi siihen, mutta hohho turha luulo. Lukuhetki meni täysin pelleilyksi, joten päädyttiin siihen, että Olivia saa itse rauhoittua omaan sänkyyn ja me viedään vaan takaisin neitokainen, kun hän sieltä pois tulee. Ehkä meidän iltasatu hetki tulee jossain vaiheessa.

Päiväunetkin uudessa sängyssä mennyt suht hyvin. Toivottavasti piakkoin alkaa normaalisoitua unille menot!

Miten teillä on mennyt opettelu uuteen sänkyyn? Pelkäsittekö vaihtoa? 



-Tanja

maanantai 25. tammikuuta 2016

Kiire, mutta ei siltikään ole ollut kiire

Meillä on kirjaimmellisesti ollut todella hulinaa nyt viikon. Tai oikeastaan ei ole ollut kiire mihinkään, mutta silti ei ole ollut aikaa tehdä mitään ylimääräistä. 

Olin viikonloppuna ukkini hautajaisissa. Lähdin yksin sinne. Mun mielestä Olivia oli vielä liian pieni tulemaan tuollaiseen surulliseen tapahtumaan. En halua suojella Oliviaa tälläisiltä tapahtumilta, mutta halusin itse surra rauhassa, sekä että muut vieraat saivat olla tälläisessä tapahtumassa ilman taaperoa, joka ei jaksa olla sekunttiakaan paikallaan taikka hiljaa. Oli oikein hyvä päätös jättää Olivia kotiin. Ukki❤️

Nyt koitetaan päästä takaisin rytmiin. Tähän arkeen taas kiinni. Vaihdettiin Olivian sänky isojen tyttöjen sänkyyn vihdoin! Siitä ajattelin tehdä tänne erillisen postauksen tällä viikolla. Koska se on mennyt yllättävän hyvin, turhaan vetkuttelin vaihtoa puolisen vuotta melkeempä. 

Koulussa opetellaan tällä hetkellä paljon uusia hoitoja, josta olen aivan täpinöissäni. Kiva päästä tekemään vähän erilaisempia hoitoja, kuin niitä aivan perus jalka,käsi ja kasvohoitoja. Onhan niitä jo tässä tehtykkin! 

Sekä tänään on mun murulla 5-vuotis syntymäpäivä! ❤️ Onnea Kitille! 

Nyt täytyy painaa pää tyynyyn ja silmät kiinni, jotta jaksaa herätä aamulla kouluun. Oon nukkunu tosi huonosti joten se alkaa pikkuhiljaa verottamaan. 

Muistathan, että meitä voi seurata instagramissa nimellä @OurJourneyBlogi sekä snäpchatissä nimimerkkllä ttanj 

Näihin päivittyy vähän enemmän pitkin päivää meidän kommelluksia. Esim, Olivia haluaa matkia äiti nyt joka asiassa. Meikinlaitossa, dödön laitossa ja nyt näköjään kynsilakan laitossa, mutta hups kynsilakka meni tänään vähän väärään paikkaan. Joten noilta kanavilta kannattaa seurailla meitä. 


-Tanja

tiistai 19. tammikuuta 2016

SILJA SERENADE



Olin kuulkaas aivan ihka ensimmäissä blogitapahtumassa viime sunnuntaina. Päätettiin Tiitukatriinan kanssa suunnata yhteistuumin sinne. 

En tiennyt mitä odottaa tai minkälaisia yleensä tälläiset tapahtumat ovat, koska en aikaisemmin ole ollut. Mutta uudistuneesta silja serenadensta olin aivan innoissani. Olen persoonaltani, että en jaksa keskittyä pitkiin luentoihin. Tämä oli todella onnistunut, koska meillä oli pienimuotoinen laiva suunnistus. Saimme rauhassa itse tutkia paikkoja siinä järjestyksessä, kun halusimme. 

Itsehän en ole ollut koskaan mikään muumifani, mutta tuolta laivalta tarttui pieni muumifanitus minuunkin. Voisin kuvitella, kuinka Olivia tykkkäisi tuosta muumihytistä, koska Oliviaa on alkanut kiinnostaa muumit todella paljon. Taidamme lähteä kesällä reissuun ja varata muumihytin meidän perheellemme. 

Kaikin puolin oli aivan mahtava päivä ja löysimme Tiitun kanssa kaikki rastit, hyvä me! 


-Tanja

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Älylapsi

Äitii, kuva KUVAAA! 

Olivia on ihan innoissaan valokuvaamisesta. Haluaisi olla koko ajan valokuvattavana ja hän haluaa itse ottaa itsestään valokuvia. Olivialla on mun vanha nokian simpukkapuhelin. Olivia harvoin saa koskea mun puhelimeen, koska saattaa heittää tosta noin vaan mun puhelimen lattialle. Mun puhelin on vähän liian kallis käymään lattioilla. Joten sitä varten oma puhelin. 

Mistälie oppinut "ottamaan" itsesään kuvia..

Olen aina ollut sitä mieltä, että lapsen ei kuulu olla somessa "mukana". Lapsen kuuluu leikkiä omilla leluillaan, vaikka sitten tuolla mun vanhalla simpukkapuhelimella, se on lelu nyt. Mutta ei pelata tableteilla, koneilla tai puhelimilla. 

Aluksi en halunnut edes lastenohjelmia näyttää ipadista, puhelimesta tai koneelta. Mutta nykyään aamusin Olivia pysyy ihan hetken paikallaan, kun saa katsoa yhden " timppa lammas " jakson. Mä saan rauhassa venytellä ja herätä, en ole yhtään niitä heti herääviä ihmisiä. Sekä nykyään Oliviaa saa joskus keskellä päivääkin katsoa pikku kakkosta. Silloin, kun olen yksin kotona ja haluan laittaa nopeasti ja rauhassa sen ruuan. Joten silloin taaperotuoli tietokoneen ääreen ja pikku kakkonen auki. Siinä kerkiän ruuan laittaa hyvin ennenkuin pikku kakkonen on loppunut. 

Ennen lasta ajattelin, että ei meillä ei katsota, kuin sadepäivinä lastenohjelmia keskellä päivää. Näin nopeasti se mieli saattaakkin muuttua, kun haluaa laittaa ruokaa ilman taaperoraivareita tai tehdä jotain muuta rauhassa, joka pitää hoitaa silloin samantien. 
No entäs, jos minä käytän silti koko ajan puhelinta? Meillä taapero on oppinut rullaamaan puhelimen näytön auki sekä rullaamaan sivustoja alas ja ylös. Ja sen se on oppinut tasan siitä, kun hän on nähnyt mun tekevän niin. 

Äiti vähän snäppäilee, selaa instagramia ja facebookkia. Ja toisella hetkellä jo höpöttää kavereiden kanssa wats apissa. Enhän mä silloin voisi niin kovasti kieltää Olivialtakaan somea, koska teen itse sitä koko ajan vähintään toisella kädellä. 

Olen päätökseni tehnyt ja yritän vähentää someilua puhelimellani silloin, kun olen Olivian kanssa. Vaikka on aikuisten juttuja, jotka ei lapsille niinsanotusti kuulu. Karua se vaan on, katsoa kuinka alle kaksi vuotias tyttäreni osaa selata instagramia. Ei silloin voi lapselta vaatia leikkiä puuleluilla omassa huoneessaan, kun äiti snäppäilee päivän kuulumisia koko ajan. Vaikka lapsi pyörisi vieressä, ei sekään ole kiva. Joten nyt koitetaan vähentää somen käyttöä täälläkin! 

Täytyy kyllä myöntää, että siitä tulee helvetin vaikeaa, koska ainoa "Sosiaalinen" elämä on mulla somessa melkeempä nykyään. Ja tykkään tosi paljon ottaa Oliviasta tilanne kuvia ja sun muuta, katsotaan miten tämä etenee.. 
Tässäkin muru erikseen pyysi äitiä ottamaan kuvan!❤️

Hyvää sunnuntai-iltaa kaikille! 

-Tanja 

lauantai 9. tammikuuta 2016

YLLÄTYS BABYSHOWERS

Nyt vihdoin voin huokaista helpotuksesta. Oli todella vaikea pitää ystävälleni suunnittelemat babyshowerit salassa häneltä. Mutta me onnistuttiin!! 

Lähdettiin hyvissä ajoin suunnittelemaan juhlia. Kaikki oli täysillä mukana suunnittelussa sekä toteutuksessa. Kiitos vielä kaikille! ❤️

Olin sopinut ystäväni kanssa, että lähdemme katsomaan uutta kirpputoria, jonka avajaispäivä oli lauantaina. Olin lupautunut tekemään meille ruuan ennenkun lähtisimme tutustumaan uuteen kirppariin. 

Juhlat toteutettiin nyyttäri meinigillä, jokainen toi vähän jotain mitä oltiin sovittu etukäteen jokaisen tuovan. Itse lupauduin leipomaan raskauskakun sekä cakepopsit. Lopulta mun leipominen meni siihen, että katsoin vierestä, kun Kalle leipoi. Haha, Kalle kiros, että miksi olen lupautunut leipomaan, jos kerran en itse edes leivo! Tein kakkupohjat ja täytin kakun kaiken muun Kalle hoiti hyvin. 

Tein myös ensimmäisen vaippakakun koskaan. Sitä oli tosi kiva väsäillä varsinkin, kun sain siihen myös vähän apua. 

Kaikin puolin ainakin omasta mielestä onnistuneet kekkerit. Sekä mikä parasta, nämä juhlat tulivat sankarille täysin yllätyksenä! Ei ollut aavistanut mitään! ❤️

Onnea loppuraskauteen ❤️

Olisitteko halunneet ihan oman postauksen siitä, kuinka teimme raskaus kakun? 

-Tanja

perjantai 8. tammikuuta 2016

Olettamuksia ja epäilyksiä

Musta on aina tuntunut, että mua tarkkaillaan enemmän, kuin muita "normaaleita" ihmisiä. Vain mun taustojen takia. Taustojen, joiden eteen itse en ole tehnyt mitää. 

Kerron todella avoimesti mun menneisyydestä, enkä häpeä kertoa siitä muille. Yleensä saan vastaukseksi silmien pyörittelyä sekä kauhistelua kuinka kamala elämä mulla on ollut. Joidenkin mittakaavassa onhan se kauheaa, että ei ole asunut omien vanhempien kanssa, mutta mä vastaan aina, että mulle tämä on normaalia, en tiedä muusta. 

Raskaana oli ensimmäinen neuvola käynti ja siellä tuli puheeksi se, että olen asunut sijaisperheessä, enkä kovin hyvin tiedä onko mitään perinnöllisiä sairauksia tai muuta vastaavaa. Seuraavassa hetkessä neuvolan täti ojensi ensikodin esitteen. Olin hetken ymmälläni.. Miksi tämä esite annettiin meille? Neuvolatäti oletti, että meillä ei ole tukiverkostoa eikä elämän taidoista ole tietoakaan. Vaikka elämäni olikin vähän risaista ennen raskautta ei se tarkoita mun kohdalla, että ei olisi tukiverkkoja tai kotitöistä tietoakaan. Hän selitti juurtajaksaen, kuinka siellä opetellaan ihan normaalia arkea. Kiihdyksissäni vastasin vain, ettemme tarvitse tälläistä apua. Paikka kuuluu jollekkin toiselle, joka sitä tarvitsee meitä enemmän. Joka neuvola kerralla esitteestä mainittiin meille, että mulla olisi todella hyvät mahdollisuudet saada paikka sieltä, koska olen asunut sijaisperheessä sekä olen jälkihuollon nuori. 

Toiseksi mikä minua ihmetytti oli se, että kun kysyttiin miten voidaan ja miten menee, vastasin, että muuten ihan hyvin, mutta väsyttää. Neuvolatäti tokaisi, tarvitsemmeko me tukiperhettä?!?! Kiva, että sitä kysyttiin, mutta ihmettelin, että on ihmisiä, jotka oikeasti sitä tarvitsisi ja he eivät saa. Ja sitten minulle, joka ei ainakaan omasta mielestään sellaista tarvitsi niin sitä tarjotaan minulle. 

Mulla on aina ollut loistava tukiverkko, aivan loistava! Mutta musta oletettiin, että mulla ei ole ketään. Mun mielestä tuollainen olettaminen sun taustojen takia on törkeää. Olinhan elänyt railakasta nuoruutta, mutta eihän neuvolatäti sitä tiennyt. 

Mutta olen "näyttänyt" osaavani elää normaalia arke, olla lapselleni äiti. Tuntui silloin, että elämäni oli pelkkää näyttämistä ja toisille todistelua, että kyllä minä pärjään, vaikka olen sijoitettu. Pyydän apua, kun koen sitä tarvitsevani. 

Sain paljon epäilyjä äitiydestäni, kuinka tulen pärjäämään, mutta kyllä minä olen ainakin omastamielestäni pärjännyt loistavasti. Toisinaan rimaahipoen ja toisinaan loistavasti. 

Onko teitä joskus epäilty pärjäävän? Miltä se on teistä tuntunut? 

Nykyään en jaksa välittää ihmisistä, jotka sanovat minua huonoksi äidiksi. Vuosi sitten sain muutamia kommentteja blogiini, jossa minua haukuttiin huonoksi äidiksi ja lapseni pitäisi ottaa pois minulta.  Ihmisiltä, jotka lukevat vain kirjoituksiani, eivät tiedä minusta muuten mitään. 

Vaikka olen nuori, mutta olen silti aikuinen. En voi taustoilleni mitään. Ja välillä ihan todenteolla ärsyttää, kun epäillään taustojentakia. Taustan, jota et itse ole voinut valita toisin. Tuntuu, että sijoitetuista nuorista aina oletataa sitä pahinta, että elämän taidot puuttuisivat kokonaan. 
-Tanja

torstai 7. tammikuuta 2016

Kuka minä olen?

Osa on jo varmasti huomannu kaksplussan tekstit blogissani. Joten nyt blogini löytyy myös kaksplussan sivulta. Kirjoitan edelleen bloggerin alustalla, joten teidän lukioiden ei tarvitse siirtyä yhtään mihinkään. 😊

Ajattelin tehdä pienen esittelyn itsestäni teille, koska olen esitellyt itseni jo aikoja sitten, joten on varmasti aika päivittää tietoja. 

Olen lahtelainen nuoren naisen alku. Keväällä mittariin tulee jo 23-vuotta. 
Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvata itseäni, sana joka kuvaisi ehkä minua parhaiten on rääväsuu. 

Elämäni ei ole ollut ruusuilla tanssimista ollenkaan. Ensimmäiset "vaikeudet" alkoivat, kun synnyin. Synnäriltä lastenkotiin, lastenkodista ensimmäiseen sijaisperheeseen, ensimmäisestä sijaisperheestä, toiseen sijaisperheeseen. Toisesta sijaisperheestä OMAAN KOTIIN! 

Sijaisperheet olivat lahdessa sekä espoossa. Espoossa kävin peruskoulun loppuun. Ensimmäisillä luokilla koulussa todettiin paha lukihäiriö, keskittymishäiriö ja paljon muita oppimis vaikeuksia. Olen selvinnyt kaikkien näiden asioiden kanssa peruskoulusta pois. Unelma ammattini on kosmetologi. Viisi kertaa haettua kyseiselle alalle, alkoi melkein usko loppua kesken, ettei minusta tulisi koskaan kosmetologia, mutta samanapäivänä, kun tein raskaustestin kilahti kirje postiluukusta. "Tervetuloa opsikelemaan kauneus alaa.." Joten tällä hetkellä toteutan unelma ammattiani. Ja opinnot ovat tällähetkellä puolessa välissä. 

Odotin esikoistani, kun aloitin ensimmäisen vuoden opinnoissani. 
Päiviini tuo iloa Olivia neitokainen. Hän on kohta kaksi vuotias uhmatuhma taaperoni. Yritän olla paras äiti ja turva tälle neidille. 

Kirjoitan blogissa minuna itsenäni. Vain Tanjana. Blogistani löytyy kirjotusvirheitä. Koska ne ovat osa minua. En koe blogiani omakseni, jos kirjoitan jollain kirjoitusohjelmallani teksit. Kirjoitusvirheet kuuluvat blogiini, koska ne ovat osa minua ja kirjoituksiani. 

Kirjoituksissani ei välttämättä ole aina päätä eikä häntää, joka johtuu keskittymishäiriöstäni. Aina ei vain malta, mutta sekin kuuluu tähän blogiin, ettei aina jaksa keskittyä aivan loppuun asti. 

Blogissani ei tule olemaan kaikkea yksityiselämästäni, koska aivan kaikki ei kuulu tännekkään, vaikka avoin koen olevankin. Blogissa keskitytään taaperooni ja myös koulukäyntiini. Sekä välillä mielipidepostauksia ajankohtaisista tai ei. 

Tälläistä blogia minä kirjoitan! 

Ps. Taas keskittymiseni herpaantui!🙊

Tässä on pienen pieni esittely, mitä piditte? 

-Tanja