Kaksplus.fi

maanantai 30. toukokuuta 2016

Alkusoittoa kesän juhlille

Päästin lauantaina juhlimaan ystävän lapsen kaksvuotis syntymäpäiviä. Tänä kesänä meillä on melkeen joka viikonloppu jotkut juhlat. Kahdet ristiäiset, ja saan tuplana kummin pestin tänä kesänä. Oon niin otettu, että mun ystävät ovat valinneet just mut heidän lastensa turvalliseksi aikuiseksi. Yhdet rippijuhlat, sekä yhdet kihlajaisjuhlat. Nämä kaksvuotis juhlat olivat vasta alkusoittoa tulevalle juhlinnalle.

Ei vielä tänäkään keväänä päästä juhlimaan mun valmistumista, mutta ensi kesänä sitten. Sitä valmistumista onkin jo vähän odoteltu ja nyt se on jo niin lähellä.

Vietiin synttärisankarille lahjakortti vaatekauppaan, jotta saa valittua, vaikka kesäksi hienon mekon itselleen. Ensi lauantain ristiäislahjakin on jo ostettu. Ja mun mielestä löysin ihanan lahjan pienelle kummitytölleni. Muut lahjat uupuu vielä, mutta onneksi tässä on vielä aikaa. Heh.

Onko teillä tänä kesänä paljon juhlia tiedossa? 

Tottakai Olivialle on jo juhla-asu ostettu. Instagramissa seuraajat tietääkin jo mitkä päätyivät meidän kesän juhla-asuksi. Ostin yhden ihanan puvun, siihen voi sitten vaihdella hius juttuja, kenkiä sekä neuleita päälle. Tänä kesänä on niin paljon juhlia, että en joka juhlaan voi vain yksinkertaisesti ostaa uusia vaatteita itselle taikka Olivialle, vaikka kuinka ehkä haluaisinkin. Olisitteko halunneet postausta meidän juhlavaatteista? 

Nyt mä oon ollut kauheessa flunssassa, mutta onneksi pikkuhiljaa alkaa helpottamaan, täytyyhän lauantaina olla kunnossa. Lähdetään perjantaina jo espooseen ja ollaan siellä muutama päivä. Ollaan jo sovittu ihan mukavasti treffejäkin ystävien kanssa. Sieltä, kun palataan jatkuu mun koulun käynti, koko kesäkuun. Joten me lomaillaan vasta heinäkuussa.

Oikein ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! 


-Tanja 

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Kyllä, meillä herkutellaan

Sain todella loistavan postaus idean ystävältäni, kun seurasin hänen snäppiään. Joten se ikuinen aihe, herkut/ruoka lapselle. 

Olivian ollessa vauva mulla oli itsestään selvyys, että Oliviahan ei karkkia joka päivä syö. Herkut jätetään minimiin. Mutta silloin tällöin saa herkutella. Mikään ei ole ehdoton ei. Mutta ei meillä kyllä karkkipäivääkään vielä löydy, koska mielestäni Olivia ei sellaista vielä tarvitse. Itse en muista milloin olisin karkkia syönyt/ostanut. En välitä makeasta yhtään. Mutta meidän taloudessa herkku suu onkin Kalle. 

Kirjotin joskus aikojen alussa, että Oliviahan ei mäkkärissä syö. Mutta tulipahan sekin todistettua vääräksi valaksi. Koska kyllä vaan me syömme silloin tällöin, mutta harvoin. Arvatkaa miksi? -Koska Olivia ei välitä hamppareista. Eikä kyllä sen sijaan pizzastakaan. Lähiaikoina kysyin Olivialta junassa mitä hän haluaa tänään syödä mummolassa? Vastaus tuli, kuin apteekin hyllyltä KALAA! Junassa vierustoverit alkoivat nauramaan ja olivat ehkä vähän yllättyneitäkin, että sieltä tuli tuollainen vastaus. Eikä esim karkkia tai hampparia. 
Mutta oon itse täysin sitä mieltä, että lasten ruuissa ei tarvitse "olla niin tarkka." Tarkalla tarkoitan sitä, että oli sitten rasvaista tai vähä rasvaista jauhelihaa. Ja jos välillä syödään ulkona ei se ole niin justiinsa. Mutta yleisesti ottaen perus kotiruokaa. Muussia ja lihapullia. Kyllä muussiin kuuluu iso lusikallinen voita. 

Mä en henk,koht jaksa taiteilla ja reissailla ruuasta. Perus kotiruualla mennään pääpiirtein tässä taloudessa, ilma ressiä. Näissä asioissa kannattaa mennä maalaisjärjellä eteenpäin. 

Mutta onhan se totta, että lapsi oppii syömään sitä mitä vanhemmat opettaa syömään. Olivialle karkkihylly on sama asia, kuin jauhohylly. Olivia ei ikinä kinua, jos kävelemme karkkihyllyn ohi pysähtymättä. Me ei olla opetettu, että aina saa jotain herkkua. (Toivottavasti, huomenna ei oo eri ääni kellossa nyt, kun tän ääneen sanoin.)

Mutta musta vähän tuntuu, että Olivia on tullut muhun vähäsen, koska ei Olivia välitä suklaasta. Kalle osti pääsiäismunia alennuksesta niin ei Olivia syö suklaata se vaan haluu avata, ne koska siellä on lelu. En tiedä oonko pallon ainoo nainen, joka ei suklaasta välitä. Heh.
 Joten lyhykäisyydessään: Meillä syödään höttöruokaa ja karkkia välillä.  Ja silti, en mielestäni opeta epäterveellistä elämää lapselleni. Välillä voi nauttia! 

Kertokaa teidänkin mielipiteet asiasta? Karkkia, hampparia yms? KYLLÄ VAI EI? Vaiko kultainen keskitie ja maalaisjärkeä käyttäen, niinkuin meillä. 

ps. Kuvien otettua annoin Kallelle tikkarin samantien, hyi! 

-Tanja

maanantai 23. toukokuuta 2016

Aurinko paistaa, minä herään henkiin

Pitkästä aikaa kuulumisia!! Mä olen oikeesti veri sori, että en ole tänne kerennyt hirveästi kirjotella kuulumisia tai mitään muutakaan järkevää. Postauksia on kyllä tulossa, kunhan saan vain aikaseksi kirjoitella ja kuvailla. Olen nimittäin herännyt mun talvihorroksesta ja jaksan taas nähdä kavereita ja ulkoilla. Oon aina syksyn ja talven ihan koomassa, koska mua ei todellakaan kiinnosta tehdä yhtään mitään, koska kylmyys.. Jäädyttää mun aivot jo pelkästä ajatuksesta. Mutta nyt näin lämpimillä säillä olen tosiaan herännyt taas eloon!!

Mulla on sikana puhtia tehdä kaikkea, mutta eniten mun aikaa on nyt vienyt ripsenpidennykset, koska oon koittanut vaan harjotella tulevaa näyttöä varten ja huomenna on se näyttö vihdoin. Mä niin toivon, että saan sen diblomin!

Ollaan toki keretty ystäviäkin näkemään jonkin verran. Joka on ollut oikeesti niin piristävää. On kiva, kun on tehnyt muutakin, kuin kykkiny koulun jälkeen vaan kotona. Kesä tulee, kun mustakin tulee enemmän aikaan saavampi.

Viikonloppuna meillä oli Olivian kanssa pienimuotonen reissu, Olivia pääsi mummolaan yökylään ja äiti kaksplussan blogi miittiin, joka oli muuten ihan huippu. Siitä on tulossa postausta erikseen. Kunhan vain ennätän. Iso kiitos kaikille mimmeille!! <3

Mä olen vielä kesäkuun koulussa paiskimassa hommia, mulla on niin tähtäimessä se valmistuminen, että en osaa enää rauhottukkaan kouluhommista. Mielessä vaan se valmistuminen. Joten meen kesäkuuks tekemään hoitoja koululle. Ja oon sitten heinäkuun lomalla Olivian kanssa. Toivottavasti keksitään kaikkea kivaa puuhaa kesälle. Suunnitelmissa olisi jo muumimailma ainakin, katsotaan päästäänkö toteuttamaan se.

Sekä kesälle on muutamat juhlat, kahden kummitytyn ristiäiset ja siskon rippijuhlat. Niihinkään en ole vielä kerennyt ajatustakaan laittamaan. Mutta musta on niin ihanaa, että pääsen kahden ihanan pienen tytön kummeiksi! <3

Mä nautin tästä auringosta nauttikaa tekin! 

Onko teillä kesälle suunnitelmia, olisi todella kiva kuulla teidän kesän suunnitelmista, jos sieltä saisi vinkkejä omaankin kesään!


-Tanja 

tiistai 17. toukokuuta 2016

Paloja Olivian huoneesta

Halusin esitellä teille vähän Olivian huonetta. En kokonaisuudessaan vaan pieniä yksityiskohtia sieltä täältä. Koska edelleenkään Olivian huone ei ole täysin valmis. Puuttuu tauluja ja hyllyjä seiniltä. Olen tosi huono sisustaja ja Kalleahan ei tälläiset sisustus hommelit kiinnosta pätkän vertaa. Joten teen rauhakseen pieniä juttuja kerrallaan. 

Oon ollut todella vaalean ystävä. Huonekalut on vaaleita, joten oon halunnut väriä tuoda huoneeseen. Vaaleita sekä vähän tummempia. 

Sain mahdollisuuden tehdä Jollyroom.fi kanssa yhteistyötä. Joten Olivian huoneeseen kotiutui Alice&Foxi:in keinuotuoli ja pallovalosarja, eri värisillä palloilla. Mietin pitkään, otanko pelkän vaaleanpunaisen valosarjan vaiko tuon, sininen,vaaleanpunainen, valkoinen ja harmaa yhdistelmän. Mietin sitä tovin, koska sinistä... Eihän meillä ole Olivian huoneessa sinistä lainkaan. Mutta sehän olisi yksi väripilkku Olivian huoneeseen. Vakituista paikkaa se ei vielä ole löytänyt, mutta pitkän johdon ansiosta sen voi melkeempä sijoittaa mihin tahansa Olivian huoneessa. Ehkä se näillä näkymin pääsisi ikkunan rajaan mihin Olivia ei yltä. 
Alice&Fox Keinutuoli on ehdottomasti mun lempiasia Olivian huoneessa. Se on niin pieni ja söpö. Keinutuoli minikoossa. 

Olivia tykkää todella kiikkua mini keinutuolissa ja lukea kirjaa. Tai muuten vaan kiikkua. onhan se kiva, kun pieni hurjapää saa sisälläkin pientä keinumis fiilistä. Keinutuoli on juurisopivan kokoinen tämän ikäiselle taaperolle. 

Vaikka se on valkoinen niin silti se tuo jotenkin "väriä", koska ei ole ihan koko valkoinen. Puunväriset jalat ovat todella ihanat, koska mätsää meidän leikkikeittiön väriin todella hyvin. Oon alkanut tykkätä ihmeen paljon tuosta puunväristä ja tälläisinä huonekalujen yksityiskohtina. 

Keinutuoli tuo sitä söpöyttä Olivian huoneeseen, jota olenkin toivonut.
Sekä muut pienet väripilkut tuovat Olivian huoneeseen eloa pallovalosarjan sekä keinutuolin lisäksi, pinkit tähtilaatikot sekä vaaterekki johon saa värikkäitä vaatteita laittaa roikkumaan! Vielä ollaan suht hempeissä väreissä liikenteessä, mutta leluthan tuo myös sen omaa värikkyyttään huoneeseen.

Mitäs te olette mieltä näistä uusista jutuista Olivian huoneessa? 

 -Tanja 


 *Alice&Fox Keinutuoli ja Pallovalosarja ovat saatu blogiyhteistyönä jollyroom.fi

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Pilvivalaisin



Olenhan puhunut meidän uniongelmista täällä blogin puolella teille. Ja nyt voin ilokseni todeta, että ne ovat mennyttä. Meillä nukutaan kokonaiset yöt, satunnaisesti joskus herätään yöllä. Mutta se on erittäin satunnaista. EIKÖ OLE MAHTAVAA!! Musta ainakin on!! 

Mutta mistä tulin teille tänään kertoilemaan on meidän ihana uusi yölamppu Olivian huoneessa. Olen pitkään etsinyt yölamppua Olivialle, että josko se auttaisi uniongelmiin. Mutta nyt saimme yömme kuntoon ennen lampun saapumista. Se ei suinkaan haittaa, nyt lamppu on ihana koriste yöpöydällä. Sekä välillä myös Olivian unikaveri. 

Pilvilamppu on saatava välillä kainaloon, jotta uni tulee paremmin. Se ei suinkaan haittaa, koska lamppu on lapsiystävällistä materiaalia, eikä kuumene vaikka valopalaisi koko yön. Joten siksi tästä on tullut yksi suosikeistani Olivian huoneessa. Iso plussa myös tässä pilvivalossa onse, että se on "pehmeää" materiaalia, ei lasia tai kovaa muovia. Putoaminen lattialle ei ole meillä ainakaan haitannut, toimii! 

Pilvivalaisin on saatu yhteistyö merkein Tuutilulla.fi  :lta. Tuutilullalla on paljon erilaisia valaisimia pikku ihmisten huoneisiin. Miks ei jopa vähän isommille. Ananas yövalo houkuttaisi hankkia itselle. Kannattaa käydä kurkkaamassa tuutilullan sivuja ja valkkaamaassa lemppari yövalo! 

Nyt voin arpoa teille instagramissa tälläisen pilvivalaisimen. 
@Kauniskaruselliblogi

Osallistumis ohjeet ovat instagram kuvan alla. 


-Tanja 

*Pilvivalaisin saatu blogiyhteistyönä tuutilulla.fi

perjantai 13. toukokuuta 2016

ADHD äidillä ja tyttärellä

Olen aina ollut sujut mun ADHD kanssa. Eipä juuri ikinä tuottanut päänvaivaa. En ole edes ikinä miettinyt, kuinka se vaikuttaa muhun. Oon aina ollu niin rempsee ja räväkkä. Etten ole edes ajatellut, jos mulla ei oliskaan sitä, olisinko erilainen. 

No nyt oon lukenut paljon ADHD palstoja facesta. Ja välillä oikeesti ihmettelen, niitä julkaisuja siellä, että laittaako ne vaan laiskuutensa syyksi ADHDn. Että miksi sitä pitää mainostaa jotenki eri tavalla, jos kerran ei saa jotain asiaa aikaseksi, koska on ADHD.. Mutta nyt mä oon alkanut pohtimaan todella paljon omaa ADHDta. Ehkä se mun sotkusuus oikeesti johtuukin siitä, koska en todellakaan osaa laittaa tavaroita hetipaikoilleen yms. Ja tuolla ADHDn faceryhmissä on tosi paljon "sotkusia" asuntoja näkynyt. Tarkoitan nyt sotkulla siis sitä, että vaatteita sielä tuola ja täälä. Ja jos on alottanut jonkun projektin ei saa sitä valmiiksi.

Kun oon alkanut pohtia omia juttuja paljon oon saanut selityksen monelle jutulle, miksi mä teen jotkut asiat noin ja näin. Mä harvoin ikinä puhun missään, että kun mulla on ADHD niin siks oon tällänen. Saatan joskus jossain keskusteluissa mainita sen, että minäkin omaan sellaisen. Mutta en mainosta. (Paitsi nyt tässä postauksessa. :D Sekä olen sen nyt maininnut esittelypalkissa.) 

No miksi mä olen alkanut pohtia just nyt mun ADHDta? 
Siihen on todella yksinkertainen syy: Olivia. Kuulen usein päiväkodista, että neidillä ollut vauhtia taas hurjasti ja ei osaa keskittyä mihinkään. Ja on tollanen ja tällänen. No eikös ADHD olekkin periytyvä? Tietääkseni ja oletettavasti Olivia olisi sen perinyt. Siltä ainakin vahvasti vaikuttaisi. Olin aina ns varautunut siihen, että Olivia perisi sen. Ja ehkä jopa muitakin häiriöitä mm. lukihäiriön. Oon ollut asian kanssa oikeesti tosi sujut ja koskaan en oo miettinyt asiaa sen tarkemmin. 

Nyt, kun isku vastenkasvoja kolahti päin näköä, kuin salama kirkkaalta taivaalta olin hämilläni, että nytko jo? Tottahan toki se on pienestä pitäen jo matkassa kulkemassa, jos on kulkiakseen. Jotenkin silti oletin, että kouluiässä sen vasta todellisuudessa huomaa. 

Väitän, että Oliviasta sen jo huomaakin, vaikka on vasta kaksivuotias. Aloin miettimään, että ei samperi. Menetänkö liian usein ja liian helposti hermoni taaperooni, koska eihän se aina voi sen käyttäymiselle mitään, kun jos siellä sitä ADHDta on taustalla. Muistaahan sen istetäkin, että välillä oli mahdottomuus keskittyä yhteen asiaan ja ei vaan niinkuin pystynyt olemaan mitenkään päin. 

Mä oon selvinnyt koko mun elämän ilman mitään lääkkeitä ja se on musta tosi hyvä. Oon tainnut kerran kokeilla ja niistä ei muistaakseni ollut mitään tehoa. Mä haluaisin viedä Olivian ADHD testeihin ihan mun oman mielenrauhan vuoksi. Tiädättekö tunteen, kun saatte jollekkin asialle varmistuksen, vaikka se olisikin pieni asia. Silti siitä tulee niin turvallinen olo. Mul on just sellanen fiilis, että haluan mennä niihin testeihin heti äkkiä nyt välittömästi. Mutta eihän sellainen onnistu, kun testit tehdään lähemmäs kouluikää vasta. 
 Mikä mua pelottaa eniten tulevassa? 
Pelottavinta on se, että jos mä en pärjäisikään ADHD lapsen kanssa, koska mullakin on ADHD. Se on pelottavinta kaikista. Miten me tytöt sumplitaan asiat yhteen sopiviksi. Äidin pitäisi olla se, joka muistaa hoitaa hommat. 

Mä tarvitsen ohjausta miten toimia ADHD lapsen kanssa. Vaikka ADHD ei olekkaan varmaa niin haluan silti elää elämää, jossa eläisimme sellaista arkea. Jotenkin on helpompi mennä päivä kerrallaan, kun ajattelee jo valmiiksi sen olevan. Rytmit, rutiinit ja tasaista arkea. 

Mä en uskalla soittaa neuvolaan ja kysyä apua, koska mulla on fiilis siitä, että ne olettaa mun olevan vain väsynyt ja että en pärjää uhmakkaan lapsen kanssa. Ja tasan mun taustojen takia, niinkuin meille heti ehdotettiin raskaana ensimmäisessä neuvolassa kaikkia tukitoimia, koska olin sijoitettu niin eihän minulla voi olla tukiverkkoa. 

Onko täällä lukijoina ADHD äitejä, sekä joiden lapsillakin olisi ADHD epäilyä? 
Taikka vaan toinen. 



-Tanja 

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

ÄITIENPÄIVÄ JA OLETTAMUS

Tiedättekö sen fiiliksen, kun oletat jotain tapahtuvan ja sitten ei tapahdukkaan? Mulla on ainakin tietyistä päivistä taikka tapahtumista ennakko käsitys. Sekä miten mun omasta mielestä asioiden pitäisi mennä ja tapahtua. Tänään oli yksi niistä päivistä, jolloin luulin saavani erityiskohtelua.

Kun et saakkaan herätä äitienpäivänä siihen, kun aamupala tuodaan sänkyyn, sen sijaan heräät siihen, kun taapero repii hiuksista kuuden aikaan aamulla. Katson kelloa toiveikkaana, että se olisi jo enemmän. Haistelen ilmaa, tuoksuuko täällä aamupala? Turhaan.. Käännän kylkeä ja katson ahaa, siinä se mies makaa syvässä unessa, eikä aamupalaa todellakaan ole tehty valmiiksi. Sen sijaan sinä heräät lapsen kanssa ja laitat lapselle aamupalaa. Sekä leivot itse itsellesi kakun äitienpäivän kunniaksi. Minulla oli käsitys, että automaattisesti saisin aamupalan sänkyyn ja minut herätettäisiin ihanasti tähän päivään, joka oli minulle tarkoitettukkin.

Olin saanut jo kukat edellisenä ilta. Tiesin, että Kalle menee töihin äitienpäiväksi, joten en nyt odottanutkaan mitään mailmaa mullistavaa, mutta silti odotin edes jotain. Ja uskon, että toiveeni olisikin tapahtunut, jos Kalle ei olisi ollut yömyöhään edellis iltana töissä. Sekä, että joutui menemään taas aamusta takaisin. Mutta silti mulla oli se pieni toivon kipinä takaraivossa.

Loppujen lopuksi, kun hän heräsi sain aamupalan kyllä. Mutta mua alkoi kertakaikkiaan hermostuttamaan, kun ei voida laittaa nätisti pöytää. Sämpylät pussissa ja rumimmat lasit pöydässä mitä meiltä kaapista löytyy. Kuulin vain, että "etkö voi elää normaalia elämää. miksi sun pitää koko ajan ottaa kuvia sinne blogiin." Ihan yksinkertaisuudessaan olisin vain halunnut nätin aamupala pöydän, koska me harvoin syömme yhdessä aamupalaa. Laitoinhan minäkin pöydän koreaksi, kun oli isäinpäivä. Ei tässä nyt yhtään ollut mistään blogista kyse, kun sanoin miksi pöytä ei ole kauniisti katettu. Otin blogi kuvat jo aikasin aamulla. Tottakai olisin kameran rullalle halunnut ikuistaa kauniin aamupalapöydän 2016 äitienpäivänä.

Loppujen lopuksi söimme hymyssä suin tekemääni kakkua ja sitten Kalle lähti töihin. Ihan vastasuuden varalta, mun kannattaisi vähän laskea "kriteereitä" näiden "juhla"päivien kannalta, koska jos toisella tosissaan menee puoli yhteen asti yöllä töissä en minäkään heräisi laittamaan kello kuusi aamupalaa, vain koska on "juhla"päivä. Ja kyllä minä olen ihminen, joka odottaa mieheltään asioita tälläisenä päivänä. 

Kaikki hyvin, loppu hyvin. Sain vielä toisen kukkakimpun, mieheltä palatessaan töistä kotiin. Työpaikka lähetti minulle äitienpäivä kukat. Kyllä meilläkin oli ihana äitienpäivä loppujen lopuksi, vaikka aamulla petyinkin pienesti. <3

Oikein ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! <3



-Tanja 

torstai 5. toukokuuta 2016

Tätä säätä me ollaan odotettu

Lähdettiin tänään jo heti aamulla ulos. Ensin koirien kanssa ja sitten jatkettiin omalle pihalle keinumaan. Tultiin kotiin syömään ja nukkumaan päikkärit. Sen jälkeen lähdettiin "auttamaan" enoa puutarha hommissa. 

Neiti tättähäärä touhusi pihalla ihan hiki otsalla. Vaikka välillä se oli enemmänkin kukkapenkin tuhoamista, kuin auttamista. Madot olivat ihan WOW! Olivia oli niin täpinöissään, kun sai olla  enon mukana hommissa. Pieni viherpiipertäjä oikeen. 

Kun oltiin jokunen hassu tunti oltu ulkoilemassa lähdettiin kotiin suihkuun ja sitten satamaan iltapalalle. 
Tänään oli aivan ihana sää ja tämä äiti sai pienet rusketus rajatkin aikaseksi. Mulla olis paljon asiaa meidän uhmakkaasta taaperosta teille, mutta taidan tehdä siitä aivan erikseen postauksen. Tämän äidin hermoja raastetaan nyt oikein työkseen neidin toimesta. Tästä on tulossa pitkä kesä, jos meno jatkuu samanlailla, kun tänään satamassa. Mutta onhan tuo silti vaan niin ihana!!!! 

Me nautitaan auringosta täysillä! Entäs te? Tää sää on vaan jotain niin ihanaa. Pääsee jo kunnon loman makuun, kun meillä palataan arkeen vasta ensi tiistaina! 

-Tanja