Kaksplus.fi

torstai 22. joulukuuta 2016

Joulupukki onnellinen muisto vai traumoja aiheuttava satuolento?

 
Eihän lapselle saa valehdella, että joulupukki olisi mukamas olemassa. Lapsi voi pettyä todella pahasti sekä menettää luottamuksen vanhempiinsa. Lapsi kärsii, kun hänelle uskotellaan joulupukin olevan olemassa. 

Jos lapselle ei saa uskotella joulupukin olemassa olosta niin miksi kaikkialla on joulupukin kuvia sekä kauppakeskuksissa pyörii joulupukit ennen joulua ja lapset jonottavat pääsevänsä pukin syliin? Erittäin kakspiippuinen juttu, eikö? Lapsihan ei voi olla huomaamatta kummallisen näköistä ihmistä ja olla kyselemättä kuka punapukuinen ja parrakas henkilö on. 

Lapsille on monien vuosien ajan uskoteltu, että joulupukki on olemassa ja joulupukilla on apureinaan tonttuja jotka kurkkivat pitkin vuotta ikkunasta onko talossa kilttejä lapsia. Ansaitseeko lapsi joululahjoja. Miksi tämä uskottelu on nyky aikana tullut todella vääräksi tavaksi? "Olen huono vanhempi sen johdosta, kun olen vastannut lapseni kysymykseen rehellisesti kuka hän on." Vain näin ajatellaan nykyaikana. 
Meillä Olivia uskoo ihan täysillä joulupukkiin ja odotetaan kovasti, milloin pääsee taas joulupukin syliin. Aamuisin ensimmäiset lauseet voivat olla "Joulupukki hakee ihan kohta." Ja samaan aikaan vedetään jo kenkiä jalkaan, jotta olisi valmiina, kun pukki tulee. 

Olen tai en opettanut lapseni uskomaan joulupukkiin, huomaan lapseni onnen kun hän odottaa joulupukkia ja puhuu joulupukista päivittäin. Me odotamme kovasti joulupukin tulemista aattona.

Lapseni uskoo joulupukkiin, entäs sitten? Pitäisikö minun nyt sanoa lapselleni, ettei joulupukkia ole olemassa? En usko, että edes ymmärtäisi lausetta "ei ole olemassa."  

Joulupukilla ei luoda traumoja tahallisesti, kuin esimerkiksi vesihiiden pelottelulla. 

Kaikkien ei tarvitse uskoa kaikkeen, eivät kaikki usko jeesuksenkaan. 

Miten teidän perheellä on tapana suhtautua joulupukkiin? Tuleeko teille joulupukki sekä uskovatko perheen lapset pukkiin? 


Ihanaa joulun odotusta kaikille! 
-Tanja 

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

JOULUKUUN LIVBOX`16

Oli taas se aika kuukaudesta noutaa Livabox R-kioskilta. Tämä oli sitä paitsi viimeinen Livbox, nyt tammikuusta lähtien boxi kulkee nimellä Bette Box. 

Aluksi minulla ei ollut minkään laista uskoa Livboxiin, koska olin lukenut pelkkää huonoa siitä ja lähdin sitten myös itse kokeilemaan mitä fiiliksiä boxi toisi tullessaan. Ja nyt voin rehellisesti sanoa, että varsinkin tämä joulukuun boxi oli positiivinen yllätys. 
Tuotteet ylittävät reilusti boxin hinnan, joka on mielestäni tärkeä asia. Muutenhan olisi vain järkevintä käydä kaupassa hakemassa tuotteet jotka kiinnostavat. 

Joten boxin idea on mielestäni toteutunut joulukuussa todella hyvin! Mitä boxi sisälsi? 
Lumene- Invisible illumination nordic light valopisarat
Nivea- Caring shower silk mousse 
Manna Kadar- Radiance split pan bronzer and highligther duo

Jordan Clinic- Total protection hammastahna
Rfsu- intim daily wash
 Tässä oli joulukuun livbox sekä viimeinen livbox, pidittekö? 

Lähiaikoina on tulossa postausta, että millä minä hoidan ja puhdistan kasvojeni ihoa. Sekä arvontaa! 


-Tanja
*yhteistyössä Livbox

tiistai 20. joulukuuta 2016

Oppimisvaikeudet eivät estä onnistumista

Kahdeksan vuotiaana pääsin ensimmäiselle luokalle, mietin että miksi olin vanhempi kuin muut. Oppiminen takkusi jo heti ensimmäisiltä kouluviikoilta lähtien. Nolotti, koska en osannut asioita yhtä nopeasti kuin muut. Koulua  vaihdettua menin erityisluokalle. "kaltaisteni joukkoon" uusi koulu ja mikä sen nolompaa olla erityisluokalla? Kolmosluokkalaiselle tytölle mikään siinä tilanteessa ollut nolompaa. 

Oppimisvaikeuset toivat haasteita koulun käynnissä, koulun käynti oli todella raskasta. Sain paljon tukitoimia oppimisvaukeksiini. Mutta minua jopa nolotti käydä kaiken maailman testeissä ja saada melkeimpä omasta mielestä ainakin kerta kerran jälkeen huonompia lausuntoja. Aina löytyi joku uusi "vika" niin sanotusti.
Ylästeelle mentäessäni rukoilin pääseväni normaaliin kouluun sekä mikä oli vielä tärkeämpää niin päästä normaaliin luokkaan. Luokkaan mistä minua ei tunnisteta päällisin puolin millään tavalla erityiseksi. Toiveeni toteutui pääsi  normaaliin luokkaan. Toiveeni oli kuultu, sitä ilon määrää. Sain kyllä kaikki erityistoimet, jotta koulunkäynti sujuisi. Onni oli se, että kaikki keskittymisongelmat, lukihäiriöt yms oliviat yleistymässä koko ajan, asioista tiedettiin enemmän.

Yläaste läheni loppuaan minä kaikkeni antaneena vannoin, etten ikinä enää opiskele. Kouluvuodet ovat olleet niin rankkoja ja oppimisvaikeuksien takia.

Ala-ikäisenä silti minä hain ylästeen loputtua kouluun, haaveena oli kosmetologin opinnot, kuulin jo ennenkuin olin lauseeni kerennyt  lopettaa kesken, että eikö olisi jotain realistisempia haaveita, ei tule kuuloonkaan tuollaiset opinnot minun keski-arvolla. Vaikka olin  nostannut viimeisenä vuonna yli numerolla keski-arvoani sekä saanut todistusten jaossa vuoden tsemppari palkinnon. Silti minulla ei olisi mahdollisuuksia edes hakea kyseiselle alalle, koska kannatta laittaa varman päälle hakemukset.

Oliskohan ehkä kannattanut käydä se ylä-aste kunnialla loppuun eikä vain perseillä ja häiriköidä muita kolmevuotta. Tähänkö on nyt tultu, oppimisvaikeuksien takia en pääse haaveammattiini. Laitoimme jatkohakemukset niin sanotusti varmoihin paikkoihin eli hotelli ja ravintola-alalle oli ykkösvaihtoehto. Muita vaihtoehtoja en muista mitä olen laittanut, mutta viimeiseksi halusin laittaa kosmetologi, josko silti pääsisin. -En päässyt mihinkään kouluun, en edes niihin niin sanottuihin varmoihin paikkoihin, johon minun olisi niin sanotusti kuulunut päästä. Mitäs sitten? Pettymyksen määrä oli suuri.

Kävin vuoden ammattistarttipajaa, hain uudestaan kouluihin. Vihdoin pääsin kouluun, mutten sinne minne olisin täydestä sydämmestäni halunnut. Ajattelin kuitenkin, että koulu kun koulu. Parempi jotain, kuin ei mitään. Hotelli ja ravintola-ala ei ollut mun juttu. Asian voisin ilmaista näin, "se loppu yhtä lyhyeen kuin alkoikin."

Välillä kaivoin diagnoosi paperini esiin ja mietin, että miksi juuri minä? Miksi minä en voi olla normaali, menestyvä ja hyvä koulussa.

Viidennellä kerralla tulin valituksi, enkä voinut uskoa sitä todeksi! Pääsin kouluun, kouluun johon olin hakenut viisi kertaa! Kaivoin taas diagnoosi paperit esiin, tällä kertaa niitä katsellessa olin ylpeä itsestäni. Todella ylpeä.
Nyt on hetki, jota en olisi koskaan elämässäni uskonut tapahtuvan. Minä valmistun, valmistuin kosmetologiksi! Kaikkien näiden vaikeuksien jälkeen minä valmistun! Epäilijöitä on ollut jonoksi, myös minä itse en uskonut, että tulen valmistumaan ajallani. Sain lapsen opiskelun ohella ja silti minä valmistuin.

Olen viime kuukaudet tehnyt viimeisiä koulujuttuja, käyttänyt kaiken ylimääräisen ajan niihin. Pelottaa sekä kauhistuttaa, tätä päämäärää kohti olen mennyt laput silmillä. Mitäs nyt?

Haluan todeta kaikille samoista asioista kamppaileville, että jatkakaa yrittämistä, vaikka olisi pahoja oppimisvaikeuksia, keskittymishäiriö yms... Tai ei ensimmäisellä kerralla pääse haluaamansa kouluun, tai ihan vain usko meinaa loppua kaiken kesken, suosittelen silti vain jatkamaan unelmia kohti, viis muiden mielipiteistä!

Olen todella kiitollinen ystävilleni sekä perheelle, jotka ovat silti tukeneet kaikista vaikeuksista huolimatta minua loppuun asti! Uskokaa itseenne! 



-Tuore ja onnellinen kosmetologi

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

MUKSUJEN PIKKUJOULUT

Järjestimme viime lauantaina yhteistuumin muksujen pikkujoulut nyyttäri tyylillä. Oli pitkästä aikaa kiva tehdä jotain muutakuin koulu juttuja. Koska minähän siis nyt vihdoin valmistuin!! Wuhuu, hyvä minä! 

Meille tuli kourallinen äitejä ja heidän lapsensa. Jokainen toi pientä purtavaa ja eikuin pöytä koreaksi. 
























Jokainen toi myös pienen lahjan ja jokainen lapsi sai ottaa pusista oman pakettinsa. Toi aikamoista päänvaivaa miettiä mitä ostaisi pienellä summalla ja mikä kävisi tytölle sekä pojalle. Onneksi ikähaarukka ei sentään ollut mitenkään kovin iso lapsilla.
Illan päätteksi pääsin kuivailemaan pikkumuruja joulu tunnelmissa, joka osottautuikin todella haastavaksi! 

Oletteko te jo viettäneet pikkuisten kanssa pikkujouluja? 

Oikein ihanaa joulunodotusta vielä kaikille lukijoille!<3

Lupaan vähän ryhdistäytyä tämän blogin kanssa, koulujutukin saatu puolivuotta aikaiseemin nyt päätökseen. Oliviakin on jo mummolassa laittamassa mummon kotia jouluiseksi. 

-Tanja