Kaksplus.fi

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

PIKKUNORSU JULISTEET OLIVIAN HUONEESEEN

Pitkään olen haavelluit Olivian huoneen seinille jotain väriä. Olin ostanut aikoja sitten jo värilliset kehykset Olivian huoneeseen, mutta taulujen sisällöt olivat vielä hukassa. Mitä haluan? Jotain yksinkertaista, koska taulujen kehykset ovat värikkäitä. 

Tutustuin Pikkunorsun tarjontaan heidän nettisivuillaan. Vaihtoehtoja oli miljoona mitä kehyksiin olisin halunnut laittaa, mutta silti päädyin näihin kahteen. Tuikituiki tähtösen sanat siksi, koska se on Olivian lempi laulu aina iltaisin ennen nukkumaan menoa. Sekä ainutlaatuisen vain siksi, koska itse pidän kyseisestä kappaleesta. Onhan oma lapsi ainutlaatuinen! 
Taulujen paikat etsivät vielä ehkä omaa paikkaansa niinkuin kaikki muukin neitokaisen huoneessa. Neidin huone on ollut kesken nyt yhden ikuisuuden, mutta josko saisimme kesäloman aikana sen valmiiksi. Valmiista huoneesta voisin tehdä postauksen jossain vaiheessa, kun kaikki olisi valmista, en kyllä uskalla luvata yhtään milloin huone tulee olemaan valmis, mutta toivoa on saada se kesän aikana valmiiksi. 

Uskoisin, että meille kotiutuu vielä muutama Pikkunorsun juliste myös pienempinä. Tälläkin hetkellä meillä on olohuoneessa postikortin kokoinen kehys, jossa on ihana teksti "Meidän perheessämme.." Pikkunorsulla on laaja valikoima julisteita, suosittelen käydä katsastamassa, jos olet miettinyt jotain yksinkertaisen hienoa seinille. Itse ostin myös kummitytölle 1vuotis lahjaksi yhden julisteen ja taisi olla tykätty lahja. 
Instagramiin @kauniskaruselliblogi on tulossa arvonta vapaa valintaisesta julisteesta. Siellä on tarkemmat osallistumisohjeet. 
Nyt lähden nauttimaan kesäisestä säästä, oikein ihanaa kesää jokaiselle!  


-Tanja 

*Yhteistyössä Pikkunorsu

tiistai 9. toukokuuta 2017

Olkoon tämä blogin uusi alku!

Ompas yllättävän vaikeaa palata tänne blogin puolelle kirjoittelemaan viimeaikaisia fiiliksiä pitkän tauon jälkeen. Blogi on ollut mielessä melkein päivittäin, mutta en ole vain saanut aikaseksi kirjoitettua tänne mitään. Pää ollut ihan sekaisin, tekstien aiheita olisi muutama kappale tuolla takaraivossa, mutta miten saan ne tänne blogin puolelle asti? Onkohan aika ryhdistäytyä blogin parissa vaiko jättää koko blogin kirjoittaminen sikseen? 

Melkein kahden kuukauden blogitauko olisi tämän postauksen jälkeen ohitse. Tuleeko seuraava postaus taas kahden kuukauden päästä? Täytyy kyllä myöntää, että nyt kun lähdin avaamaan bloggeria niin tuli hyvä mieli. Tätä kirjottaessakin melkein hymyilen, tästä tulee hyvä mieli, kun saa rustata tekstiä, vaikka mitään sen suurempaa asiakaan ei olisi. Aikaisemmin ehkä otin tressiä siitä, että käviät pitäisi olla sitä ja tätä, nyt tauon jälkeen nautin tästä taas ehkä hitusen enemmän, ihankuin olisi palannut lähtöruutuun. Käviät ovat hävinneet joten aloitan melkeimpä alusta koko sotkun kirjoittamisen. 
Tämä kevät on ollut uuden opettelua ja niin sanotusti uuden alku. Voisiko blogikin kokea uuden alun? Ainakin yritän antaa vielä yhen mahdollisuuden tälle blogille. Koska niinkuin alussa totesin nyt kun on saanut sormet syyhyämään niin huomaan kuinka tästä tykkäänkin. Miksi se on ollut niin vaikeaa avata se kone ja alkaa näpyttelemään? 

Olen kevät/kesä ihmisiä, joten ehkä tämä auringonpaiste saa minut ryhdistäytymään ja kulkemaan taas kamera kädessä ulkona! Toivon ainakin näin. Onko muilla bloggaajilla ollut välillä vähän ristiriitaisia tunnelmia blogin kanssa? Kirjoittaako vaiko eikö kirjota? 
Kaikessa kokonaisuudessaan me voidaan Olivian kanssa erittäin hyvin, arki on tasaista ja niin sanotusti normaalia. Kannattaa seurata blogin instagramia @Kauniskaruselliblogi Sinne tulee päiviteltyä melkeinpä päivittäin meidän arkea! 

Olkoon tämä siis uusi alku blogille! 
Ihanaa aurinkoista päivää teille! 

-Tanja

torstai 23. maaliskuuta 2017

Sain apua, kun uskaltauduin pyytämään

Olimme Olivian 3-vuotis neuvolassa ja olin aikaisemmin jo päättänyt kysyä apua arkeen. Ajattelin, että enhän minä ole ensimmäisenä avun saanti jonossa, koska eihän meillä ole Olivian kanssa mitään hätää. Olim varautunut suoraan kieltävään vastaukseen, koska olinhan lukenut somesta paljon, sekä kuullut ystäviltäni, että apua ei välttämättä saa silloin, kun sitä haluaa. 

Puhutaan paljon, että äidin pitää osata pyytää apua, kun siihen on tarve. Ajattelin, että ennalta ehkäisen asiaa ja pyydän apua hyvissä ajoin, vaikka emme ehkä sitä vielä niin paljon tarvitsekkaan. Mutta uskon, että tulemme tarvitsemaan. 

Avasin suuni neuvolassa, että haaveilen tukiperheestä Olivialle, mutta tiedostan että en varmasti ole jonossa ensimmäisenä ja ymmärrän sen. Onhan lapsen isäkin kuvoissa sillointällöin. Isovanhemmat sekä minun sisarukseni auttavat aina kun tarve sitä vaatii. Sekä ystäväni ovat olleet todella paljon avuksi. Joten onhan minulla tukiverkosto kunnossa, toisilla taas ei ole ja he tarvitsevat ehkä meitä kipeämmin apuja arkeen. Mutta en silti jättänyt pyytämättä apua.

Jäin yksin lapsen kanssa, mutta en täysin yksin. Silti neuvolassa sain "kauhisteluita" että en ole aikaisemmin apuja pyytänyt ja että ehdottomasti tukiperhe asiat pyörimään sekä perhetyöntekijä. Otin kaiken vastaan ilomielin, koska ihana saada apua, kun sitä pyytää. Pyöritän arkea pääsääntöisesti yksin ja minun huoli on otettu kuuleviin korviin lapsestani. Olivia tarvitsee erityistukea arjessa ja on ihanaa, että päiväkodissa ja neuvolassa on asia otettu hoidettavaksi, minut on kuultu eikä minua ole jätetty vain miettimään yksikseni asioita. 
Olin enemmän väsynyt, kun olin vielä parisuhteessa kuin nyt. Silloin en tajunnut apua pyytää, kun oletin, että eihän sitä saa koska on parisuhteessa. Yritin jaksaa itse kaiken ja tässä lopputulos. Suhde kariutui. Ja en ihan rehellisesti usko, että olisin saanut samanlaisen vastaanoton neuvolassa pyytäessäni apua, kun olin parisuhteessa. Se jääköön ikuiseksi mysteeriksi olisiko sitä apua herunut, tärkeintä tässä on se, että nyt me saamme apua! 

Olen todella kiitollinen avusta mitä olen saanut ja tulen saamaan! 

Minkälaisia kokemuksia teillä on, kun olette apua pyytäneet? Oletteko saaneet ja kuinka nopeasti? 

-Tanja 

3-vuotis syntymäpäivät kuvien muodossa +Sis.Alekoodi

Synttärisankari ja minä kiitämme kaikkia vieraita! Ja äiti kiittää vielä enemmän apujoukkoja, jotka olivat järjestämässä neidin juhlia.

Muistattehan alennuskoodin Juhlahumua.fi nettikauppaan. Alennuskoodi on: kauniskaruselli. Kyseisellä koodilla saa -15% alennuksen tilauksesta, alekoodi koskee vain normaalihintaisia tuotteita. Ei siis jo valmiiksi alennettuja tuotteitaAlennuskoodin voi lunastaa kirjoittamalla kauniskaruselli ostkoskorissa olevaan kuponki kohtaan. Alennuskoodi on voimassa 31.5.2017 saakka! 


*Yheistyössä Juhlahumua.fi

 -Tanja 

torstai 9. maaliskuuta 2017

Kohta juhlimme kolmevuotiasta +sis alekoodin

Vauvani on täyttänyt jo kolme vuotta. Viikonloppuna on suunnitelmissa juhlia pientäIsoa neitiä synttäreiden johdosta. 

Olen teema-ihmisiä. Synttäreillä sekä juhlissa yleensäkkin on oltava vähintään, jokin teemaväri, jos ei ole ihan kunnon teemaa. Olen siis pieni teemafriikki, heh. 

Tässä linkit 1v partyihin sekä 2v partyihin.
Joten tänä vuonna on paljon pastillisävyjä neidin syntymäpäiville hommattu. *Kemujen yhteistyökumppanina on toiminut Juhlahumua.fi Kertakäyttöastiat sekä koristeet ovat saatuja kyseisestä nettikaupasta. Kakkukin on tänä vuonna tilattu ja olen siitä aivan innoisani! 

Olisi kiva nähdä minkälaisia 3-vuotis bileitä olette pitäneet, laittakaa linkkiä kommentti kenttään! 
Ensi viikolla tulossa postaus miten pääsimme käyttämään koristeita ja miltä synttärit näyttivät kokonaisuudessaan, kannattaa siis olla kuulolla! Joko teille valkeni tämän vuoden teema? Jos hoksasit sen kommentoi se ihmeessä kommentti kenttään! 

Minulla on teille lukijoille alennuskoodi Juhlahumua.fi nettikauppaan.  Alennuskoodi on: kauniskaruselli . Kyseisellä koodilla saa -15% alennuksen tilauksesta, alekoodi koskee vain normaalihintaisia tuotteita. Ei siis jo valmiiksi alennettuja tuotteita. Alennuskoodin voi lunastaa kirjoittamalla kauniskaruselli ostkoskorissa olevaan kuponki kohtaan. Alennuskoodi on voimassa 31.5.2017 saakka! 


*Yheistyössä Juhlahumua.fi


Ihanaa viikonlopun odotusta kaikille! 


-Tanja 

torstai 23. helmikuuta 2017

Onnellisuus näkyy kasvoissa

Olen antanut itselleni aikaa ja olen alkanut nauttia elämästä, sen huomaa kasvoissani. Tovi sitten katsoin vanhoja kuviani ja huomasin kuvista sen väsyneen minäni. Ei niin vähänkään väsynyt vaan todella väsyneen. Kuvia katsellessani vierähti muutama kyynel ja ajatukset hyppivät edes takaisin. "Miksi olen päästänyt itseni tähän kuntoon, miksi annoin tehdä tämän itselleni?"

Päätin, että tuosta suosta on noustava ylös ja äkkiä. Pian 24-vuotias nuori nainen näyttää paljon vanhemmalta mitä on. Tein päätöksen , että päivä kerrallaan mennään eteenpäin pieniä asioita kohti. Tiesin, että muutoksen tekeminen vaatisi paljon aikaa ja itsekuria. 

Olen onnistunut tavoitteessan, kasvoistani paistaa onnellisuus ja virkeys. Oman itsensä kunnioittaminen on palannut ja tullut jäädäkseen.  
Olen laihtunut paljon, en itse näe sitä muutoin, kun että on hyvä olo ja ei ole niin pöhöttynyt fiilis. (Housut eivät enää purista..xD) Kasvoistani on tullut kevyemmät, näytän onnelliselta, eikö? 

Tykkään laittaa itseäni nätiksi ja pukeutua hyvin, ennen kävelin ilman meikkiä päivittäin, koska en jaksanut. Nyt meikkaamisesta on tullut arjerutiini. #ILOVEME

Haluan vain sanoa, että arvostakaa itseänne, minä en arvostanut. 

Ihanaa loppuviikkoa joka ikiselle! 

-Tanja 

maanantai 30. tammikuuta 2017

Milloin uskallan edetä elämässäni vai uskallanko enään koskaan?

Uutta arkea on nyt mennyt tovi. Käsi sydämmellä voin sanoa, että olen onnellinen. Olen saanut ylimääräiset ihmiset pois elämästäni, Ihmiset, jotka toivat pelkkää pahaa oloa. Koen henkisen hyvinvoinnin todella tärkeänä ja nyt olen vasta ymmärtänyt, kuinka loppu olin. Henkinen hyvivointini alkaa pikkuhiljaa palata pala palalta takaisin. 

Olin rikki, mutta hetken pohdittua asiaa yksin ja läheisteni kanssa. Olen kuullut läheisiltäni paljon hyvää, kuinka he näkevät minun olevan nyt onnellinen. Kasvoistani näkyi se kaikki henkinen väsymys mikä minulla oli. Elän tätä elämää itseäni varten en toisen aikuisen takia. Kumpa olisin vain tajunnut sen aikaisemmin, olisin säästynyt niin monelta väsymykseltä. 

Koen surua lapseni puolesta, mutta ajattelen asian niin. että kun äiti voi hyvin voi myös lapsi hyvin. 
Me elämme tällä hetkellä aivan kahdestaan ja vaikka se onkin raskasta niin nyt uskallan nauttia elämästä täysillä. 

Pelkään asioita, mielessä on pyörinyt monet illat asia, joka ei tällä hetkellä ole millään tavalla meidän perheelle ajankohtainen, mutta sitten kun se on niin miten tulee toimia, vai tuleeko asia edes koskaan tähän perheeseen ajankohtaiseksi? - Uusi perheenjäsen.  

Tällä hetkellä tärkeintä on, että Olivian elämässä on ihmisiä, jotka pysyvät varmasti tulevaisuudessakin mukana. En tiedä voinko ikinä  antaa itseni  rakastua uudestaan. Uskallanko? Haaveena olisi kokonainen perhe, vaikka meillä on tälläkin hetkellä omalla tavallaan kokonainen perhe. 

Milloin edes on oikea rakastua uudelleen? Voiko siihen edes olla sitä oikeeta hetkeä? 
Tälläisiä pieniä pohdintoja tähän väliin. Miten te olette kokeneet erot pitkästä parisuhteesta, varsinkin, jos on lapsia? Oliko helpotus vai ei? Oletteko miettieneet miten uskallatte jatkaa elämää, uuteen parisuhteeseen, kaupunkiin tai johonkin muuhun suureen? 

*Painotan vielä, että itse en ole tällä hetkellä suuntaamassa uuteen parisuhteeseen. Nämä ovat vain pohdintoja. Uskon, että monella eronneella on samanlaisia ajatuksia. 

-Tanja

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

MINÄ VALMISTUIN


Kiitos paljon kaikille, jotka olivat näinä kouluvuosina tukenani ja auttoivat ylä sekä alamäissä! En voi sanoilla kuvailla kuinka kiitollinen teille olen!

Nyt olen onnellinen ja erittäin valmis kosmetologi! Iso kiitos!


 -Tanja 

maanantai 16. tammikuuta 2017

VALMISTUJAISMEKOT

Jokaisella tytöllä on varmasti mielikuva miltä tulee näyttämään juhlissa. Olinhan itse jo viisi vuotta ennen päättänyt miltä tulen näyttämään omissa rippijuhlissani. Nämäkään juhlat eivät eronneet siitä, että eikö olisi ollut mielikuva juhlista ja miltä tulen näyttämään. 

Valmistuminen tuli niin yllättäen, että en ollut varautunut siihen millään tavalla. Ahkeroin vain hikikarpalot otsalla viimeiset koulutehtävät, jotta valmistuisin. 

Olin valmistunut siihen, että voin valita kauniin mekon juuri mekkosesongin aikaan. Jolloin valikoimaa olisi rutkasti. Toisin kävi, mekkojahan tähän vuoden aikaan kaupoissa on todella huonosti. Ja mekon tilaaminen tuntui niin vieraalta, kun ei pääse sitä heti kokeilemaan ja katsomaan miltä mekko näyttäisi päällä. Sekä en ollut valmis maksamaan mekosta montaa euroa, koska tälläisiä juhlia ei ole nyt lähiaikoina tulossa missä voisin mekkoa käyttää uudestaan. 
Löysin mekon ja tilasin, hikoilin ja odotin mahtuuko mekko päälle tai istuuko edes millään tavalla. Positiivisesti yllätyin, että mekko oli hintsusti iso ja isosikoni lupasi pienentää mekon oikean kokoiseksi. Joten napakymppi tuli tilattua. 

Mekkohan ei ole millään tavalla sitä mitä oisin halunnut sen olevan, mutta tähän aikaan vuodesta ei sopinut olla nirso, koska olisin muuten jäänyt ilman mekkoa. Mekon piti olla asiallinen ja siisti mikä sopisi valmistujaistilaisuuteen. Mikään ei saa siis vilkkua! 

Olivia sai myös kauniin mekon äidin juhliin Lindexin alennusmyynneistä. Mimmi itsekkin on ihan rakastunut mekkoon ja haluaisi pitää sitä nyt jo päällä yöllä ja päivällä. 
 Mitäs pidätte meidän mekko valinnoista? 


-Tanja 

tiistai 10. tammikuuta 2017

Kaksin kauniimpi

2017 vuosi alkoi erittäin haikeissa merkeissä. Vaikka luulin 2017 vuoden olevan elämäni paras vuosi monestakin syystä. 

Päätimme jatkaa eri teitä seitsemän vuoden seurustelun jälkeen. Viimeinen puoli vuotta oli ollut mulle henkisesti todella raskas, koska hoidin pääsääntöisesti kaiken itse ja yksin. Mulla oli koulu viittä vaille purkissa, joten mun kaikki keskittyminen meni kouluun. En huomioinut tarpeeksi toisia siinä sivussa. Se alkoi pidemmän päälle rasittaa parisuhdetta ja sen huomasi, kun mies ei viihtynyt enää kotona. Riitoja tuli, kun toinen lopetti yrittämisen. 
Itse eroa miettineenä jo tovin, mulle tuli todella helpottunut olo, kun toinen sanoi sen ääneen. En uskaltanut avata suutani. Pelkäsin tulevaa liikaa. Eniten suhteen päättyessä jäi harmittamaan miksi tästä ei keskusteltu aikaisemmin, miksi emme tehneet asialle mitään aikaisemmin, vaikka molemmat tiesivät, että kaikki ei ole hyvin. Luovutimmeko liian helpolla? Tälläiset asiat pyörivät mielessä monta päivää ja itkin, koska tulavisuus pelotti. 

Mua pelottaa edelleen, että miten pärjään tytön kanssa kaksin, eihän se ole salaisuus, että pelkään. Olen jopa ahdistunut, kun tyttö kysyy koko ajan missä isi on. Joudun joka päivä vähintään sen neljäkymmentä kertaa selittämään juurtajaksaen, että isi asuu nyt omassa kodissa ja tämä koti on äidin ja Olivian koti. Vastaukseksi kuuluu- Missä isi on? Haluan isin kotiin, isi keittää puuroa. Tämä ei ole minun koti, haluan isin kotiin. Mitä tässä tilanteessa voin enää tehdä muutakuin jättää vastaamatta tai vastata uudestaan samat lauseet mitä sanoin noin kaksi minuuttia aiemmin.

Saan haleja päivässä noin kaksikymmentä kertaa ja samalla kuuluu hento ääni "äiti, älä jätä minua olen sinun rakas." 
En voi sanoa, että olen sujut eron kanssa, mutta olen oppinut elämään jo asian kanssa. Pystyn nyt myös keskittymään itseeni. Vaikka Olivia tarvitseekin kaiken mahdollisen tuen minulta, uskon että osaan antaa myös itselleni aikaa ja pitää oman mieleni virkeänä. 

Olen saanut kaiken tuen ystäviltäni ja perheeltäni, jopa enemmän mitä olisin koskaan osannut odottaa. Kiitos!  

Mutta on tässä vuodessa jotain hyvääkin, saan kosmetologin tutkintotodistuksen 20.1, tätä varten on rehkitty! 


-Tanja