Kaksplus.fi

maanantai 30. tammikuuta 2017

Milloin uskallan edetä elämässäni vai uskallanko enään koskaan?

Uutta arkea on nyt mennyt tovi. Käsi sydämmellä voin sanoa, että olen onnellinen. Olen saanut ylimääräiset ihmiset pois elämästäni, Ihmiset, jotka toivat pelkkää pahaa oloa. Koen henkisen hyvinvoinnin todella tärkeänä ja nyt olen vasta ymmärtänyt, kuinka loppu olin. Henkinen hyvivointini alkaa pikkuhiljaa palata pala palalta takaisin. 

Olin rikki, mutta hetken pohdittua asiaa yksin ja läheisteni kanssa. Olen kuullut läheisiltäni paljon hyvää, kuinka he näkevät minun olevan nyt onnellinen. Kasvoistani näkyi se kaikki henkinen väsymys mikä minulla oli. Elän tätä elämää itseäni varten en toisen aikuisen takia. Kumpa olisin vain tajunnut sen aikaisemmin, olisin säästynyt niin monelta väsymykseltä. 

Koen surua lapseni puolesta, mutta ajattelen asian niin. että kun äiti voi hyvin voi myös lapsi hyvin. 
Me elämme tällä hetkellä aivan kahdestaan ja vaikka se onkin raskasta niin nyt uskallan nauttia elämästä täysillä. 

Pelkään asioita, mielessä on pyörinyt monet illat asia, joka ei tällä hetkellä ole millään tavalla meidän perheelle ajankohtainen, mutta sitten kun se on niin miten tulee toimia, vai tuleeko asia edes koskaan tähän perheeseen ajankohtaiseksi? - Uusi perheenjäsen.  

Tällä hetkellä tärkeintä on, että Olivian elämässä on ihmisiä, jotka pysyvät varmasti tulevaisuudessakin mukana. En tiedä voinko ikinä  antaa itseni  rakastua uudestaan. Uskallanko? Haaveena olisi kokonainen perhe, vaikka meillä on tälläkin hetkellä omalla tavallaan kokonainen perhe. 

Milloin edes on oikea rakastua uudelleen? Voiko siihen edes olla sitä oikeeta hetkeä? 
Tälläisiä pieniä pohdintoja tähän väliin. Miten te olette kokeneet erot pitkästä parisuhteesta, varsinkin, jos on lapsia? Oliko helpotus vai ei? Oletteko miettieneet miten uskallatte jatkaa elämää, uuteen parisuhteeseen, kaupunkiin tai johonkin muuhun suureen? 

*Painotan vielä, että itse en ole tällä hetkellä suuntaamassa uuteen parisuhteeseen. Nämä ovat vain pohdintoja. Uskon, että monella eronneella on samanlaisia ajatuksia. 

-Tanja

4 kommenttia:

  1. Mun suhde päätty -13 marraskuun alussa ja eka suhde sen jälkeen tuli -14 heinäkuussa, sitä kesti about -15 maaliskuuhun, sitten tuli Jani -15 kesällä kuvioihin ja siitä en sitte enää luovukkaa. Muutto oli aika kova paikka Valtterille, koska nyt täytyy kaikki jakaa, koska perheessä on toinen poika, mutta kyllä tää tästä, kun vielä saa Valtterinki kotia :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä postaus ! Eiköhän kaikki pohdinnat saa vastauksen. Nyt kun valmistuit niin arki alkaa kulkemaan ihan eritavalla kun ennen ja saat siitä lisä puhtia . Sen jälkeen kun kaikki rullaa arjessa hyvin nii varmasti vastaus noihin kaikkiin kysymyksiin tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. Nyt vaan pidät huolta että sinä ja olivia olette yhdessä maailman onnellisemmat äiti ja tytär ! <3
    -S

    VastaaPoista
  3. Vastaus kaikkiin kysymyksiin selvinnee vain elämällä ja sydäntään kuuntelemalla. Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista